Mikä ihme aiheuttaa tällaista käytöstä? Olen tajunnut vasta aikuisena kuinka kummallinen äitini on.
Kävin taas pitkästä aikaa kotona ja tajusin miten omituisessa ympäristössä olen kasvanut.
Äitini ei saata vastata mitään jos tälle sanoo jotain. Kun asian toistaa uudestaan tämä saattaa sanoa ihan kysymykseenkin "juujuu" tai ärähtää, että kyllä hän kuulee. Ei tee tätä pelkästään minulle vaan myös isälleni, siskolleni, kaikille. Enkä usko että kyseessä on kuulo-ongelmatkaan, kun tätä tismalleen samaa on tapahtunut koko ikäni. Sama reagoimattomuus on myös isoissa uutisissa, eikä tätä tunnu kiinnostavan seurata yhtään mitä elämässäni tapahtuu.
Tämä saattaa jäädä jankkaamaan neuvoja tai asioita, jotka ovat vain yksinkertaisesti väärin. Siis en nyt puhu mistään mielipideasioista, mutta jos tämä toteaa vaikka että eikös se sinun kaverisi muuttanut Ouluun vaikka kyseessä oli Helsinki, tämä saattaa jäädä inttämään että kyllä se oli hänen mielestään Oulu. Puhuu päälle ja loukkaantuu, jos tästä sanoo. Omat yksityisasiani leviävät heti suvulle eikä tämä vaan hahmota mikä on yksityistä ja mikä ei, joten opin jo lapsena että oikeastaan mitään ei voi kertoa. Toisaalta hänestä jotkut ihan ei-yksityiset asiat ovat sitten sellaisia että niistä ei voi puhua eteenpäin, kuten juhlat.
Kaikenlainen ihmisiin kontaktin ottaminen on häiritsemistä. Soittaminen, viestittely ja kyläily. Juhlista tämä on repimässä perhettä pois ja lähtemässä aina parin tunnin sisään, kun kaikki muu on isäntäväen häiritsemistä. Ei tunnu tajuavan että oikeastaan on epäkohteliaampaa olla isoissa juhlissa pari tuntia, ja tehdä pikälähtö heti kun kahvit ja kakkupala on imaistu.
Kommentit (74)
Äitisi on huonosti kasvatettu. Tuo on huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Autismi
Tämä. Vanhemmassa ikäpolvessa on paljon diagnosoimattomia.
Kuulostaa ihan isältäni, miinus tuo väärien asioiden/neuvojen jankkaus ja yksityisasioiden levittely.
Oon aina pistänyt sen piikkii et ei vaan osaa käyttäytyä kunnolla kun tulee pienenpienestä maalaiskylästä.
Eipä siihen sinun, selvästikin elämäänsä kyllästyneeseen, äitiisi parempaa suhdetta saa luotua kuin sinä itse. Puhut itsekin negatiivisesti selän takana, joten ei omena kauas puusta ainakaan ole tipahtanut. Sinulla on nyt valinnan paikka. Voit joko olla sukusi piirteitten jatkaja tai sitten uuden luoja. Kun itse lakkaa ajattelemasta ja puhumasta muista negatiivisesti, sen alkaa vaistota ja asiat voivat alkaa muuttua jo sitä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismi
Tämä. Vanhemmassa ikäpolvessa on paljon diagnosoimattomia.
Onneksi mammapalstan tohtorit osaavat diagnosoida muutaman lauseen anekdoottien perusteella potilasta tapaamatta. Ja niitä diagnooseja sitten löytyykin jokaiselle repullinen, ei taatusti jää diagnosoimatta kukaan tässä käsittelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismi
Tämä. Vanhemmassa ikäpolvessa on paljon diagnosoimattomia.
Onneksi mammapalstan tohtorit osaavat diagnosoida muutaman lauseen anekdoottien perusteella potilasta tapaamatta. Ja niitä diagnooseja sitten löytyykin jokaiselle repullinen, ei taatusti jää diagnosoimatta kukaan tässä käsittelyssä.
Diagnisoin sinut narsistiksi.
Hei alleelit, kaikki kummallinen käytös EI OLE autismia. Älkää viitsikö levitellä harhaluuloja, se osoittaa vain tietämättömyytenne.
t. Aspergernainen, joka osaa käyttäytyä ja huomioi/hyväksyy muut ihmiset sellaisenaan. Elämä on opettanut ja ujoudestakin pääsin kun itsetuntoni kehittyi. Äitini oli autistinen, eikä sitä itse tiennyt joten ei osannut reflektoida omaa käytöstään.
Ihan vaan perinteiseltä kusipäältä kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismi
Tämä. Vanhemmassa ikäpolvessa on paljon diagnosoimattomia.
Onneksi mammapalstan tohtorit osaavat diagnosoida muutaman lauseen anekdoottien perusteella potilasta tapaamatta. Ja niitä diagnooseja sitten löytyykin jokaiselle repullinen, ei taatusti jää diagnosoimatta kukaan tässä käsittelyssä.
Diagnisoin sinut narsistiksi.
😆 tässä se nähdään! Palstailijat "diagnisoidaan" oitis vakuuttavasti, ei ole vastaansanomista.
Mikähän syndroooooma tämmöisessä on takana? 🤡
Äidit ja tyttäret, osa 943 675 227.
Tuo on tosi tavallista tietyllä sukupolvella. 1940-luvulla syntynyt äitini ihan samanlainen. Itse ajattelen, että on kyse vaan siitä että on ollut aika vaikea elämä ja jo lapsuudessa monella tapaa henkisesti vaurioitunut. Nyt kun itsekin olen jo viisikymppinen, tunnen lähinnä myötätuntoa äitiäni kohtaan, ja suhtaudun hymyillen hänen juttuihinsa.
Oma äitini on samanlainen. Bonuksena vielä tyhmyyksien ja loukkauksien möläyttely. Eikä edes tajua sanoneesa mitään tyhmää, vaan sitten ihmettelee kun jostakin tutusta ei ole kuulunut viikkoihin mitään.
Mikä syy onkaan niin käytös on kärjistynyt vielä näin vanhemmiten. Olen joutunut toteamaan että tilanne ei parane vaikka kuinka yritän tsempata ja olla mukava tälle, joten olen sitten ottanut etäisyyttä.
Mun mielestä toi tahallinen vastaamatta jättäminen on passiivis-aggressiivisuutta. Kuulostaa vähän omalta äidiltäni, kuten tuo virheellisten tietojen jankuttaminenkin.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on samanlainen. Bonuksena vielä tyhmyyksien ja loukkauksien möläyttely. Eikä edes tajua sanoneesa mitään tyhmää, vaan sitten ihmettelee kun jostakin tutusta ei ole kuulunut viikkoihin mitään.
Mikä syy onkaan niin käytös on kärjistynyt vielä näin vanhemmiten. Olen joutunut toteamaan että tilanne ei parane vaikka kuinka yritän tsempata ja olla mukava tälle, joten olen sitten ottanut etäisyyttä.
Mun kaverista tuli pikku hiljaa tällainen 30+ vuotiaana ja nyt 15 vuotta myöhemmin emme ole tekemisissä enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tosi tavallista tietyllä sukupolvella. 1940-luvulla syntynyt äitini ihan samanlainen. Itse ajattelen, että on kyse vaan siitä että on ollut aika vaikea elämä ja jo lapsuudessa monella tapaa henkisesti vaurioitunut. Nyt kun itsekin olen jo viisikymppinen, tunnen lähinnä myötätuntoa äitiäni kohtaan, ja suhtaudun hymyillen hänen juttuihinsa.
Tämä! Lukekaa tuo ylläoleva ja ottakaa muutkin opiksi!
Vanhemmat sukupolvet ovat eläneet usein eri tavoin vaikean lapsuuden ja koko elämän. Minutkin on remmipiiskattu lannistuneeksi. Mitään tunteiden sanoittamista ei ollut, eikä hellyyden osoituksia. Omia lapsia olen sentään sylitellyt ja kehunut. Oma psyyke on kumminkin vaurioitunut ja nyt vanhemmiten vasta ymmärrän miten pahasti. Tuntuu kauhealta, jos nuoret pullasorsat nokkivat traumaperäistä olemistani selän takana.
N68
Yhtä en ymmärrä näissä vanhemman ikäpolven naisissa. Miksi ne kommentoi kovaan ääneen (ja usein!) toisten ihmisten painoa? Anoppini saattaa katsoa ikkunasta ja todeta arkisesti "tuossa menee naapuri, sen vaimo on tosi lihava" tai äitini "vieläkö se sun kaveri Niina on yhtä lihava kun nuorena".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on samanlainen. Bonuksena vielä tyhmyyksien ja loukkauksien möläyttely. Eikä edes tajua sanoneesa mitään tyhmää, vaan sitten ihmettelee kun jostakin tutusta ei ole kuulunut viikkoihin mitään.
Mikä syy onkaan niin käytös on kärjistynyt vielä näin vanhemmiten. Olen joutunut toteamaan että tilanne ei parane vaikka kuinka yritän tsempata ja olla mukava tälle, joten olen sitten ottanut etäisyyttä.
Mun kaverista tuli pikku hiljaa tällainen 30+ vuotiaana ja nyt 15 vuotta myöhemmin emme ole tekemisissä enää ollenkaan.
Kaveri on eri asia kuin äiti. Kaverista pääsee aina eroon, kun taas liian moni sietää paskalta äidiltään paskaa käytöstä maailman anustappiin asti vain siksi, että äiti on äiti. Liian harvat uskaltavat pitää puolensa ja lähteä. Minä tein niin.
Vierailija kirjoitti:
Hei alleelit, kaikki kummallinen käytös EI OLE autismia. Älkää viitsikö levitellä harhaluuloja, se osoittaa vain tietämättömyytenne.
t. Aspergernainen, joka osaa käyttäytyä ja huomioi/hyväksyy muut ihmiset sellaisenaan. Elämä on opettanut ja ujoudestakin pääsin kun itsetuntoni kehittyi. Äitini oli autistinen, eikä sitä itse tiennyt joten ei osannut reflektoida omaa käytöstään.
Asperger on vanhentunut termi. Olet ihan vaan autisti.
Boomerius