Minkä ikäisenä päätit, ettet hanki lapsia?

Olin murrosikäinen kun tajusin, että ei ikinä noita rääkyviä/kiukuttelevia/kaiken aikani vieviä tyyppejä tule mun elämääni, koska en halua. Tuo päätös piti, nyt olen jo reilusti keski-ikäinen enkä oole hetkeäkään ratkaisuani katunut ja kyllä, parisuhteitakin on ollut ja on. Olen saanut elää juuri oman näköistäni elämääni puolisoni kanssa ja tämä on hyvä niin.

Parisuhteeni on ollut väkinäisiä. Ei ole ollut mitään kodinrakennus tai perheen perustamis viettiä. Vasta kun jäin sinkuksi yli 30 vuotiaana, niin kiinnostuin kodin sisustuksestakin. Enää se ei tuntunut pakkopullalta vaan vapauduin kahleista. Sillä samalla tiellä ollaan. 

N.51

En vain ikinä päättänyt, että hankin lapsia. Se ei siis käynyt edes päässä, ei missään iässä.

Syytä en tiedä, mutta kai lapsesta asti ajattelin olevani mieluummin syrjästäkatsoja ja apulainen sukulaisten lastenhoidossa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten kun tajusin että tämä maa ajetaan köyhyyteen,  niin en tee yhtään  lasta  kärsimään... enkä ole ainut. 👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻

Eli olet itse persaukinen. Todella hyvä, että vain ne joilla on vara maksaa lapsen elättäminen, hankkivat  lapsia.

Persut voi köyhyyteen  tehdä lapsia niin paljon kun perse kestää.  😄😄😄

Miten paljon  Purra  leikkasi  lapsiperheitä ja  miten paljon täällä asuu lapsia köyhyydessä.   Antoi sentään  Purra  pallon äitiyavustus pakkaukseen....  ihan kamalaa.   👍🏻👍🏻👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten kun tajusin että tämä maa ajetaan köyhyyteen,  niin en tee yhtään  lasta  kärsimään... enkä ole ainut. 👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻

Eli olet itse persaukinen. Todella hyvä, että vain ne joilla on vara maksaa lapsen elättäminen, hankkivat  lapsia.

Älä ilku siinä. Suomessa on niin vähän rikkaita että heidän kakaroidensa varassa ollaan sukupuutossa. 

Olen tiennyt jo ihan lapsesta asti, että lapset ei ole luonnollinen osa minun elämääni. Nyt olen kuin kohtalon ivaa rakastunut mieheen joka on 5 lapsen isä. Kauhukseni olen myös joutunut miettimään, että ei ole pelkästään vain hänen lapset, vaan mahdolliset tulevat lastenlapset. Tämä lapsiasia ei siis loppuisi koskaan, sillä hänen nuorimmainen on vasta esiteini. 

N.55

Olen aina tiennyt etten halua omia lapsia, en pysty siis sanomaan ikää. Myöhemmällä iällä ryhdyin kyllä sijaisvanhemmaksi, eli en siis inhoa lapsia, en vain halunnut omia.

Tässä on mulla ihan muu motiivi kuin "lapsettomuuden kurjuus" vaikka kaikki ulkopuoliset kyllä luulee niin. Oikeasti halusin sisältörikasta tekemistä, jossa kokee voivansa aidosti auttaa. Se vaan kuulostaa niin falskilta, että annan ihmisten luulla että lapsettomuus oli syy sijaisvanhemmuuteen. 

Tajusin ennen 25 ikävuotta. Ymmärsin silloin kuinka paska ja sieluton yhteiskunta Suomi on. Näille apinoille tärkeää ja rakasta on vain ja ainoastaan päihteiden käyttö ja omien kiusaaminen keinolla millä hyvänsä. Suomi on itse kaivanut kuoppansa kieltäytymällä korjaamasta kulttuurinsa valuvikoja ja asennevääristymiä. Sen tragedian alttarille en uhraa omaa lihaani ja vertani. Omatuntoani ei painaisi vaikka suomalaisille tulisi sukupuutto huomenna. 

Yläasteella, kun tajusin, että maailma on paha. Joskus 25-vuotiaana pyysin sterilisaatiota, mutta selitettiin vain, että kyllä se mieli muuttuu. Muutaman kerran tämän jälkeenkin pyysin, mutta kuulemma jälleen muutan mieleni. Noh, ei ole mieli muuttunut ja olen nyt 44.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella, kun tajusin, että maailma on paha. Joskus 25-vuotiaana pyysin sterilisaatiota, mutta selitettiin vain, että kyllä se mieli muuttuu. Muutaman kerran tämän jälkeenkin pyysin, mutta kuulemma jälleen muutan mieleni. Noh, ei ole mieli muuttunut ja olen nyt 44.

Olisipa ollut rahaa lähteä Tanskaan hakemaan. ;_;

14 v. Siihen asti halusin 12 lasta. Se oli lapsen näkökulma siitä miten ihanaa on, kun kaikki sukupolvet kokoontuvat mummolaan. Teininä huomasin, että suvussa onkin paljon ongelmia. 

Tajusin 6 vuotiaana että vauvat ovat kamalia....mieli ei koskaan muuttunut. Nyt olen 57 v. 

Parikymppisenä ja sitä nuorempana odottelin vielä, että josko se halu hankkia lapsia tulisi myöhemmin. Ei se ikinä vain tullut. Ei edes ohikiitäväksi arvuutteluksi, että entä jos sittenkin. Olen nyt jo yli 35. Ja pidän kuitenkin perusajatuksena, että ensimmäisenä jos ryhtyy vanhemmaksi, niin lapsen pitää olla toivottu, koska muuten tulee pelkkää turhautumista ja katkeruutta, mikä pahimmillaan purkautuu siihen lapseen, joka on tilanteeseensa syytön.

Joskus teininä. Sanoin miehellenikin kun tavattiin, etten halua perustaa perhettä. Mutta sitten kävi jotain. Rakastuttiin ja pam! Iski massiivinen vauvakuume. Onneksi. Nyt meillä on kolme lasta ja pohditaan neljättä.

noin 30v

Noin kolmikymppisenä katsottuani vierestä läheisten lapsiperheiden arkea. 

Vierailija kirjoitti:

Noin kolmikymppisenä katsottuani vierestä läheisten lapsiperheiden arkea. 

Todellisuus on paras silmien avaaja.