Olisinpa syntynyt 1950-luvulla

Olen köyhöstä perheestä, mutta pidin koulunkäynnistä. Saimme järjestetysi opintoni opintolainan ja kesätöiden avulla. Todellakin, opiskelu 70-luvulla oli kannustavaa, koska työpaikka oli lähes varma valmistumisen jälkeen. Ruotsista sai  helposti kesätyöpaikkoja, joissa palkka oli paljon parempi kuin Suomessa. Voi sanoa, että meillä opiskelijoilla oli toivoa ja uskoa sekä myöskin huoletonta nuoruusaikaa. 

Kenellekään ei ollut valtavasti rahaa, joten elimme vaatimattomasti, mutta nautimme yhdessäolosta ja musiikista, konserteista jne. Emme toivoneet kuuta taivaalta. 

Vierailija kirjoitti:

Kenellekään ei ollut valtavasti rahaa, joten elimme vaatimattomasti, mutta nautimme yhdessäolosta ja musiikista, konserteista jne. Emme toivoneet kuuta taivaalta. 

Mitään konsertteja ei kyllä ollut ja ei niihin ois ollut varaakaan.Ei kaikki olleet varakkaita tai asuneet jossain Hesassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa. Synnyin 1957. Nuoruus 70-luvulla oli hienoa aikaa.

Minä syntynyt 1953.

Menin 17vuotiaana työnvälitystoimistoon,heti sain lähetin paikan.

työurani kesti 45v 

nyt onnellisesti eläkkeellä.

sama täällä,17 vuotiaana töihin heti keskikoulun jälkeen.

Silloin oli kyllä työpaikkoja tarjolla.

Naiset on kaunistuneet nykyään. Kaikissa vanhoissa valokuvissa ne ei oo yhtä kauniita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä sen tiedät millaista elämä olisi silloin ollut? Tyhmää haikailla johonkin aikaan jota ei ole edes elänyt. 

Elämä oli hyvin erilaista riippuen siitä, millaiseen kotiin ja ympäristöön sattui syntymään.

 

Suomen syrjäseudut olivat surkeaa kehitysmaata.

 

Viimeiset Kainuun kylät sähköistettiin vasta 70-luvulla.

Köyhimmissä perheissä ei ollut kaikille lapsille kenkiä. Näin on monet 50-luvulla syntyneet kertoneet. 

Ei kaikkien 1950-luvulla syntyneiden isät olleet sodissa, monilla toki oli. Oma isä ja äiti olivat n. 10 vuotiaita sota-aikoina mutta kyllä sota vaikutti tietenkin heihinkin mutta ei näkynyt omassa lapsuudessani. Kivoja muistoja ja nuoruuteni 1970- luvulla oli huippua, tulevaisuutta ja toivoa oli , toisin kuin nyt. 

Mielestäni juuri nykyään naiset tai tytöt eivät ole kauniita.Kaikki näyttävät samoilta.Kulmakarvat mallia etana,ripsiä pullasudit,huulet monella kuin pallokalalla.Kaiken kruunaa joko pilalle blondattu tai mustaksi värjätty kuontalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Kannattaa tarkastaa tota matematiikkaa vähän.    Ei 50 luvulla syntyneiden isät ole missään sodassa ollut.  Miten tyhmä tää on ???    

Mun isä oli jotain 17v sota-aikaan!

Mun isä meni 17-vuotiaana vapaaehtoisena sotaan, haavoittui, mutta parani ja oli loppuun asti etulinjassa jalkaväessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Kannattaa tarkastaa tota matematiikkaa vähän.    Ei 50 luvulla syntyneiden isät ole missään sodassa ollut.  Miten tyhmä tää on ???    

 

 

No miten lie tyhmyys?  Joku ikäluokka 1918 syntyneet. , olivat sodassa koko sotavuodet,  olivat 1950  32-vuotiaita.  Parhaassa siittämisiässä.  Ha ehtivät vielä 60-luvullakun vauvojen isiksi.

Ei helvetissä !   Iso isät oli sodassa ja isät ei ole ollut. 

Isäni oli syntynyt 1923, oli sodassa viisi pitkää vuotta, minä synnyin -49.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Kannattaa tarkastaa tota matematiikkaa vähän.    Ei 50 luvulla syntyneiden isät ole missään sodassa ollut.  Miten tyhmä tää on ???    

Synnyin 1951, kyllä, isäni oli sodassa. Evakkoina tulivat vanhempani.

Tarkoitat varmaan että ISO ISÄSI OLI sodassa eikä isäsi. 

 

JANKUTI JANKUTI JANKUTI 

Onko kivaa olla vajaa.

Joltain puuttuu laskutaito ja myös historian tuntemus kotimaasta erittäin heikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla syntyneet pääsi työelämään ihan kansakoulupohjalta ja tienasivat omakotitalorahat, ostivat uusia autoja ja olivat suurten ikäluokkian kanssa varmaan Suomen historian hyväosaisimpia muutenkin.

Kappas vaan. Mikä joukko se sitten oli 1960 ja 1970 luvuilla kun Suomesta lähti lähes puoli miljoonaa nuorta ihmistä Ruotsiin töihin? Itsekin lähdin v. 1971 kun ekonomina ei vaan löytynyt kunnon työpaikkaa Suomessa tuolloin. Enkä tullut takaisin edes. 

Pääosin lähtijät olivat maaseudulta. Täällä stadissa oli työtä yllinkyllin, maalta muutti porukkaa, löytyi useimmille työpaikka.

Vain yhden koulukaverini perhe muutti Austraaliaan joskus 50-luvun puolivälissä.

1918 syntyneen appeni , sodassa 5 vuotta) nuorin on syntynyt 1959. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sotaveteraaneilla on paljon myös 60-luvulla syntyneitä lapsia. Minun molemmat isoisäni saivat lapsia 60-luvulla nelikymppisinä. Ehkäisyä ei oikein tunnettu syrjäseuduilla. Lapsia oli paljon, toisella isoisällä 7, toisella kahdesta avioliitosta 15. 

Älä nyt helvetissä sekoile !!!   

 

 

1920 syntyneet olivat sodassa ja vuonna 1960 olivat 40 -vuotiaita.  Kuten vastasyntyneiden isät nykyäänin.

Nuorin sotimaan joutunut ikäluokka oli syntynyt 1926. Täyttivät 40 vasta 60-luvun puolivälin jälkeen.

Kesällä 1944 käytiin mm. Tali-Ihantalan taistelu, jolloin Suomi mobilisoi lähes kaiken käytettävissä olevan miesvoiman.
Tuolloin asevelvollisuusikä käytännössä venytettiin minimiin. 1926 syntyneet täyttivät 18 vuotta vuonna 1944, ja heitä alettiin ottaa palvelukseen kiireellisesti kevään ja kesän aikana. Vapaaehtoiset otettiin sotaan vuotta nuorempana eli 17 vuotiaana. 

Lottia oli myös rintamalla, joten monen mutsi on myös sankariainesta. 

Suomen talous saatiin nousemaan sodan jälkeen näiden ihmisten työpanoksella. Tuo on aivan järjettömän kova juttu jos peilataan tämän päivän työelmään. Työtä ja koulua oli 6pv viikossa, lomat vähäisiä, työsuojelu olematonta, puute ja kurjuus läsnä. 

Kovasti ihmetyttää ajatus, että suomettuminen olisi ollut joku suurikin trauman aiheuttaja silloisille nuorille, ei ollut kuten joku jo totesikin. Viime vuosina tuota aihetta jotku ihan väkisin nostaa esille, miksi.