Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Aikuisen lapsen päihderiippuvuus

Vierailija
30.08.2025 |

Aikuisella lapsellani on päihderiippuvuus. Pari vuotta on nyt eletty tämän kanssa ja huonompaan suuntaan vaan mennään. Minä en enää meinaa jaksaa, enkä jaksa sitä ajatusta että tämä saattaa kestää vielä vuosia. Puoliso inttää ja "pakottaa" pitämään yhteyttä lapseen. Ja joo, kyllä minäkin sitä haluan, haluan olla yhteyksissä. Mutta en vaan jaksa sitä enää. Olen sekä henkisesti että fyysisesti väsynyt. Oma mielialani laskee ja on jo aika musta. Kuitenkaan en voi lasta hylätä ja on "pakko" soittaa ja viestiä. Omatunto soimaa näistä ajatuksista, järki sanoo että itseäänkin on ajateltava. En ole avuksi kenellekään jos menen lopullisesti rikki. Juuri nyt on erityisen musta päivä. Tekisi mieli mennä nukkumaan ja nukkua mahdollisimman kauan. Olla pois tästä tilanteesta.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
30.08.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti herää tilanteeseensa. Kukaan muu ei päätöstä voi tehdä hänen puolestaan. Kun kärsii tarpeeksi niin silloin muutos on mahdollinen. 

Itse olen raitistunut. Tämä kolahti koska minä olen ollut aina huolissani omien vanhempien alkoholin käytöstä. Toinen menehtyi jo. Toinen menossa samaa polkua. Minä olen kuitenkin nähnyt tarpeeksi mihin se johtaa ja onneksi heräsin. Minua harmittaa edelleen etten voi vieläkään mitenkään vaikuttaa vanhempani juomiseen ja katkaisin välit. En vain voi tehdä mitään muuta kuin suojella itseäni. Näin se on. 

Pelkään, että jotain pahaa tapahtuu ennen kuin hän herää tilanteeseen. Se porukka missä hän nyt pyörii ei ole kovin turvallinen. Mutta empä minä tälle mitään tällä hetkellä voi. Paitsi ahdistua. Ap

 

Harmi kun en pysty neuvomaan. Minusta on jotenkin tavallaan väärin sanoa, ettei oikein voi tehdä mitään kun on oma lapsi kyseessä. 

Olen siis se sama kirjoittaja joka raitistunut mutta menettänyt vanhempansa päihteille. On se tärkeää, että lapsi tietää olevansa tärkeä vanhemmilleen. Minusta siinä mielessä se on tosi tärkeää että vanhempi ainakin osoittaa että rakastaa lastaan ja on huolissaan päihteiden käytöstä. Kuitenkin myös näyttää rajat ja suojelee itseään. Todella vaikea tilanne se kyllä on noinkin päin. Kun ei tiedä mitä tehdä. Tuo epävarmuus ja avuttomuus on tosi vaikeaa. Paljon voimia. Vertaistuki voisi olisi sinulle avuksi. 

Tämähän se on se ongelma, kun ei tiedä mitä tehdä, mikä auttaisi tai mikä pahentaisi tilannetta. Lapsi tietää olevansa tärkeä ja tietää että aina voi tulla kotiin. Tietää, että teemme kaikkemme hänen puolestaan, mutta ilman hänen mukana oloaan se ei tuo tulosta. Irti päästäminen on vaikeaa, varsinkin kun tätä on kestänyt "vain" kaksi vuotta. Mietin, että onko se oikein vai vieläkö pitäis vaan yrittää, entistä sinnikkäämmin. En tiedä. Se tässä se pahin kai onkin. Minä en tiedä enkä osaa. Ap

 

Vierailija
22/23 |
30.08.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkäpä se voisi havahduttaa lastasi kun äiti ei pidä mitään yhteyttä? Et vastaa hänen yhteydenottoihin, etkä itse ota yhteyttä. 

Menkää johonkin miehesi kanssa puhumaan, johonkin terapiaan tms. Ehkä siellä miehesi ymmärtää että et halua ja jaksa pitää yhteyttä?

Voimia koko perheelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
30.08.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hae apua itsellesi. Oikeasti. Tarvitset tukea. Voi olla, että lapsesi vielä raitistuu mutta tarvitse kaikesta huolimatta itsellesi tukea.