Aikuisen lapsen päihderiippuvuus
Aikuisella lapsellani on päihderiippuvuus. Pari vuotta on nyt eletty tämän kanssa ja huonompaan suuntaan vaan mennään. Minä en enää meinaa jaksaa, enkä jaksa sitä ajatusta että tämä saattaa kestää vielä vuosia. Puoliso inttää ja "pakottaa" pitämään yhteyttä lapseen. Ja joo, kyllä minäkin sitä haluan, haluan olla yhteyksissä. Mutta en vaan jaksa sitä enää. Olen sekä henkisesti että fyysisesti väsynyt. Oma mielialani laskee ja on jo aika musta. Kuitenkaan en voi lasta hylätä ja on "pakko" soittaa ja viestiä. Omatunto soimaa näistä ajatuksista, järki sanoo että itseäänkin on ajateltava. En ole avuksi kenellekään jos menen lopullisesti rikki. Juuri nyt on erityisen musta päivä. Tekisi mieli mennä nukkumaan ja nukkua mahdollisimman kauan. Olla pois tästä tilanteesta.
Kommentit (23)
Ehkäpä se voisi havahduttaa lastasi kun äiti ei pidä mitään yhteyttä? Et vastaa hänen yhteydenottoihin, etkä itse ota yhteyttä.
Menkää johonkin miehesi kanssa puhumaan, johonkin terapiaan tms. Ehkä siellä miehesi ymmärtää että et halua ja jaksa pitää yhteyttä?
Voimia koko perheelle.
Hae apua itsellesi. Oikeasti. Tarvitset tukea. Voi olla, että lapsesi vielä raitistuu mutta tarvitse kaikesta huolimatta itsellesi tukea.
Tämähän se on se ongelma, kun ei tiedä mitä tehdä, mikä auttaisi tai mikä pahentaisi tilannetta. Lapsi tietää olevansa tärkeä ja tietää että aina voi tulla kotiin. Tietää, että teemme kaikkemme hänen puolestaan, mutta ilman hänen mukana oloaan se ei tuo tulosta. Irti päästäminen on vaikeaa, varsinkin kun tätä on kestänyt "vain" kaksi vuotta. Mietin, että onko se oikein vai vieläkö pitäis vaan yrittää, entistä sinnikkäämmin. En tiedä. Se tässä se pahin kai onkin. Minä en tiedä enkä osaa. Ap