IS Suomeen ulkomailta takaisin muuttaneet avautuvat kulttuurishokista - yksi ikävä asia on Suomessa yli muiden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepäs olisikin kiva, kun asioita hoidellessa täytyisi hukata aikaa jonninjoutavaan höpöttelyyn. 

Itse koen että elämä on vaan mukavampaa kun on on kokoajan sellanen mukava sosiaalinen tunnelma. Ei ole niin kiire päästä kotiin istumaan TV:n tai tietokoneen ääreen. Elämä tuntuu merkitysellisemmältä.

Niin ja kaikkien pitää toimia sinun halujen mukaan?

Suuressa osassa maailmaa, Suomi poislukien, ihmiset toimivat noin. Suomi on maapallon mittakaavassa poikkeus. Hitaita, töykeitä, puhumattomia mörököllejä. 

 

Ja sitten aivan ihania, ystävällisiä ja puheliaita ihmisiä kaikkialla missä minä liikun ja minä liikun aika paljon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oikeesti masentuu vain ja kuolee kontaktittomuuteen.

Hyvä. Kuole!

Se joka ei tajua ironiaa tässä kommentissa, todellakaan ei sovi Suomeen :-D

Vierailija kirjoitti:

Melko ylimielistä ajatella, että muiden pitäisi muuttua, kun muuten tulee paha mieli. Jos ei kestä tätä ilmapiiriä, mene takaisin sinne Yhdysvaltoihin.

Ei kukaan käskenyt muuttumaan. Nämä paluumuuttajat vain imaisivat, kuinka painostavaa suomalaisten käytös on. Olen asunut noin 25 vuotta ulkomailla ja Suomi on ainut maa, missä päälleni on ajettu ostoskärryillä kaupassa, kun toinen osapuoli ei saanut suutaan auki pyytääkseen tilaa. Kyllä se menee jo vähän sairauden puolelle tuossa vaiheessa. 

Hyvin on pysynyt suomalaisenakin tervehtimään vastaantulijoita, kun käy kävelemässä. Siihen ei kauaa mene, eikä tarvitse sen kummemmin jäädä juttelemaan. Jonkinlaista toisten huomioimista vain, että ollaan samaa yhteisöä. Ja todellakin ihan mielelläni vietän loppuelämäni täällä muualla ja jätän Suomessa käynnit minimiin. 

" Normikahvi oli kuin vedellä jatkettu juoma. "



Tuo on paras huomio. Itse en ole ollut kuin turistina esim. Saksassa muutaman kerran, mutta suomalainen kahvi kahviloissa on juuri tuota vedellä jatkettua juomaa. Saksan maalla tekevät kaikissa kahviloissa tuoteista pavuista jokaisen kupposen, ja maku on loistava.

Tosi outoa, olen suomalainen nainen, puhelias, nauravainen ja juttelen kaikkien kanssa sitä sun tätäja. minua kohdellaan hyvin ja joskus jopa kiitetään, että aloitin keskustelun. Tämä kaikki siis täällä kotimaassa!

Vierailija kirjoitti:

Ainut asia mikä paluumuuttajana ärsyttää: Tuijotus. Suomessa tuijotetaan paljon. Saatan joskus sanoa ihan vaan, että huomenta tai moikata NAAPURIA, ja saan takaisin vain tuijotusta. Onhan se vähän outoa jos vertaa entiseen asuinmaahani, missä sitä kuuluisaa small-talkkia tuli harrastettua vähän koko ajan. 

Sellainen tyhjänpäiväinen small- talk ei olekaan koskaan kuulunut suomalaiseen mentaliteettiin.  Täällä on ollut ankarat olosuhteet ja ihmiset turvautuneet vain realiteetteihin pystyäkseen täällä elämään.  Jotain siitä on meissä edelleen.  

Eräs puhekouluttaja tästä mainitsikin.  Kun suomalaiset liikemiehet tai muut vastaavat joutuvat keskustelemaan ja sopimaan asioista monissa ulkomaisissa tilanteissa, turhaa aikaa tuhlaantuu kaikenlaiseen epäolennaiseen, jopa suoranaiseen asioista riitelemiseen, huitomiseen huutamiseen jne.  Se on sitä elävää keskustelua, joo, mutta asioita ei sillä edistetä.  Suomalaisia on kehuttu siitä, että pysyvät vaikeissakin asioissa asiallisina ja rauhallisina ja meidän kanssa on helppo neuvotella juuri sen vuoksi.

Millä tavalla muuten siellä muissa maissa ihmiset kehittävät itseään?  Ja mihin tässä ylipäänsä kenenkään pitäisi kehittyä?

Ihminen, joka ei arvosta omaa kotimaataan, ei ainakaan ole huippukehittynyt ihminen.  Meidän pitäisi aina olla maallemme kunniaksi ja arvostaa sitä sellaisena kuin se on ja ainoa, mitä voimme tehdä mielestämme ikäville puolille, on että itse toimimme hyvin ja koitamme osaltamme muuttaa asioita paremmaksi.

Mielenkiintoista lukea noita juttuja. Oli samaa tai eri mieltä.

Ei ole tarpeen sanoa, kuten hokema täällä on, että mitäs muutit. Ähäkutti.

Niin olen asunut Suomessa useita vuosia 90-luvulla. Eri Euroopan sivistyneissä maissa asuneena voin todella sanoa, että varsinkin pääkaupunki alueella on tuppisuita jurottajia. Se minua häiritsee kun olen taipuvainen puheliaisuuteen.

Suomessa puhumattomuus ja suoraan eteenpäin tuijottaminen on tyypillistä, mutta minut se saa masentuneeksi. Luultavasti suomalaisten itsemurhillakin on tekemistä murjotuksen ja poissulkevan käytöksen takis. Ahdistavaa, todella ahdistavaa on katsoa suupielet mutrussa kulkevia vanhempia ihmisiä.

Mutta minä olen se, joka aloittaa keskustelun, tai ainakin jos en saa nenilleni. Sitten vanhemmat ihmiset ovat tyytyväisiä kun juttelevat.

Nuortet ja varsinkin korostuen miehet, siis miehet ova niin itseensä sulkeutuneita ja kulkevat sellainen valkoinen laatta korvassa.

Miesten pitäisi kyetä vapautumaan Suomessa.

Siis minä asun ulkomailla jo maailman kauan ja olen aina silloin tällöin täällä. En mitenkään lähtisi suomalaiseen kammottavaan sairaala tai sairaussysteemiin. Hirvittäisi olla puhelinta vahtiva ja sittenjoku täysin tuntematon hoitaja on puhelimessa. Lääkärit ovat monen oven takana. Eikö sitä voi protestoida ja vaatia inhimillistä sairaanhoitoa tänne?

Vierailija kirjoitti:

Kaiken tämän vuoksi me kuulutaan oikeasti yhteen venäläisten kanssa. Ne on aika samanlaisia.

No ei kuuluta. Venäläinen on töykeä siksi, että haluaa muiden arvostavan heidän omituisia ylivaltahaaveitaan. Suomalainen voi vaikuttaa töykeältä siksi, että hän ei nyt siinä hetkessä ole kiinnostunut sinun asioistasi, vaan haluaa vain huolehtia omista asioistaan.

Random kohtaamisessa suomalaisen kanssa pelkkä nyökkäys tai jopa pieni nopea hymy osoittaa, että olet ok -tyyppi, eikä siinä sen enempää. Tämä silloin, jos satutte vilkaisemaan toisianne silmiin. Jos ette satu, ei siitäkään seuraa velvoitteita kenellekään. Ehkä ensi kerralla voitte jopa jutella, jos et ole myymässä mitään tai muuten väisteltävä tyyppi.

Suomessa saat olla omissa oloissasi. Jos taas kaipaat seuraa, kyllä sellaistakin löydät ennen pitkää. Mutta älä tunge toisten iholle. Arvosta ihmisten omaa rauhaa. Ne sosiaalisemmat kyllä ottavat kontaktia silloin kun heille sopii.

Töykeäähän täällä välillä on, mutta ainakin itse näin autistisena ihmisenä sekoaisin jos pitäisi näytellä jotain teennäistä teatteria, joka ei todellisuudessa kiinnosta. Kuormitun sosiaalisissa tilanteissa mielettömästi, joten työkavereiden, perheen ja ystävien lisäksi en juuri hae kunnolla kontaktia kehenkään. (Tervehdin kyllä asiakaspalvelijoita ja pyydän anteeksi jos esim. törmäilen ihmisiin.) Muuten haluan keskittyä omiin asioihini. Minusta on paljon törkeämpää mennä pölöttämään hiljaisen ihmisen luo ja alkaa vaatia vastakaikua kuin olla hissukseen omissa oloissaan. 

Mihin lie perähikiälle ovat muuttaneet. En tunne ketään aikuista, joka joisi maitoa.

"jonotetaan kiltisti, ettei vaan kukaan pyydä hymyilemään."

Mitä ihmettä? Olen asunut useammassa maassa ja ihan sanoin jonottanut sielläkin (paitsi Intiassa :D ) eikä kukaan ole pyytänyt hymyilemään. Hymyilemään pyytäminen olisi kyllä tosi outoa ja epäkohteliasta käytöstä missä tahansa, joten olen ihan onnellinen ettei Suomessakaan sellaista harrasteta.

Itse pidän myös Suomesta, täällä on paljon hyviä puolia. Oikeastaan suurin asia minkä koen ikäväksi, on monien suomalaisten huono kansallinen itsetunto ja syvä itseviha joka tulee hyvin ilmi tässäkin ketjussa. Suomalaisia ollaan aina valmiita haukkumaan ja muualla kaikki nähdään parempana. Opetelkaa arvostamaan itseänne, niin maailma ympärilläkin näyttää eriltä!

Jutusta: 

Saksassa nainen otettiin avosylin vastaan jokaiseen porukkaan.

Kaikki olivat kiinnostuneita minusta, ihmiset uskaltavat heittäytyä ja tanssia ravintolassa jopa selvin päin. Työpäivän jälkeen saatettiin käydä yhdellä oluella, koska se koettiin tärkeäksi sosiaaliseksi hetkeksi. Kaipaan sitä positiivisuutta, avoimuutta ja elämäniloa. Varmasti palaan pian sinne, en tunne enää oloani kotoisaksi Suomessa.

Kuka sitä nyt ravintolassa tanssisi? Ja se että käyt työpäivän jälkeen oluella on täyttä alkoholismia. Se ei ole että jos suomalaiseen tapaan vedät kännit viikonloppuna. Pysykööt siellä saksassa syömässä bratwurstia.

Ihmiset ovat varmasti ulkomaalaisesta kiinnostuneita, mutta Suomessa se on vain suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakoot takaisin sitten sinne ulkomaille. Meillä on oikeus elää rauhassa ilman että kukaan hullu alkaa tervehtimään.

Tässäpä taas hyvä esimerkki siitä, kuinka suomalaiset eivät kestä lainkaan kritiikkiä tai kriittistä palautetta. Että jatketaan vain samaan malliin, ei edes yritetä kehittyä ollenkaan. Tuollaisella asenteellako meinataan saada Suomi nousuun?

Mikäli tyhjänpäiväisesti tervehditään kaikkia tai kysytään mitä kuuluu välittämättä vastauksesta, niin olisiko se kehitystä parempaan? 

Näissä on kyseessä varmaan se, että Suomeen palatessa huomaa ne asiat, mitkä on Suomessa eri lailla. Eri maasta muistaa ne itselleen paremmat asiat. Sitten jos ja kun palaa sinne, huomaa sielläkin ne huonommat asiat.

Muistan kun itse ensimmäistä kertaa muutin ulkomaille ja "varoiteltiin", että ei koskaan sen jälkeen näe maailmaa samalla tavalla ja aina muistelee mikä toimi mitenkin toisessa maassa. 

Näin kävikin. Suomessa on ihanaa puhtaus, ruuhkattomuus, hyvät pyörätiet, yleensä turvallista pimeälläkin, ruokaa on helppo tehdä "from the scratch" (tätä ei USA:ssa tehdä läheskään niin paljon), työn ja muun elämän erottaminen (en todellakaan halua pakolliselle lasilliselle työpäivän jälkeen, vaan perheen ja harrastusten pariin), ei lupailla tyhjiä (USA:ssa oikeasti luvataan että minä autan sinua sitten siinä, joo tehdään niin, nämä on siis kohteliaisuuksia, en aluksi ymmärtänyt miten laajasti se toimii ja omiin silmiin se on silkkaa valehtelua, lupaillaan siis asioita, joita ei edes tarvisi).

Suomessa pidän myös vaatimattomuudesta, on ihan ok olla "päivittämättä" autoa, puhelinta, kotia, sisustusta, vaatetyyliä, laukkua jne. Saksassa esim. moni huomautti, että eikö sinulla ollut sama laukku viime vuonnakin, kyseli milloin vaihdetaan auto, kun siitä kohta ei saa mitään takaisin. Siellä myös huomautettiin, kannattaako syödä jälkiruokaa (olin raskaana alkuvaiheessa ja järkyttävän moni huomautti pyöreydestä tai syömisestäni silloin).

Briteistä kaipaan sitä, että se on aika samantyyppinen kuin Suomi (jos on normaalia työssäkäyvää luokkaa). Mennään kävelylle johonkin, syödään myös kotona...mutta pyörätiet on todella kapeita, päivittäinen pubeilu on ok, ruuhkat, saasteet.

Jos johonkin asiaan ei sopeudu, ei siitä tarvitse kuitenkaan koko maata syyttää :D

No miksi ne tänne palaa?

Luin jutun. Kauppojen automaattikassoista on pakko kommentoida, että ensimmäisen kerran elämässäni jouduin käyttämään sellaista lomamatkalla Lontoossa vuonna 2011. Se ei siis ainakaan ole suomalainen keksintö.

Lontoosta voisi muutenkin kertoa kokemuksia, jotka ovat muuta kuin kohteliaita.

Mutta kateushavainto suomalaisista varmaan pitää paikkansa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat sanoneet suoraan, etteivät ole kiinnostuneita kuulemaan tuttujen kokemuksia ulkomailta vaan mieluummin katsovat matkaohjelmia netistä tai tv:stä.

Lenkkipolulla tuntemattomien tervehtiminen on vähän kuin kaupungilla rervehtisi jokaista vastaantulijaa, joten en ymmärrä, mitä väärää siinä tervehtimättömyydessä on.

Harva aikuinen juo maitoa, mutta luulin että tuo maidonjuomisen dissaus on jo historiaa.

Joku vuosia sitten viisasteli, että se on toisen nisäkkään juomaa, eikä ole luonnollista, juoden siinä itse energiajuomaa samalla, luullen varmaan olevansa jotenkin erinomaisempi.