Inari Fernández, 43, tajusi avioeronsa jälkeen miksi monissa avioliitoissa on huonoa seksiä
Avioero käynnistää hurjan Tinder-tykkäyksien värittämän deittailun Camillan elämässä. Hän tutustuu toinen toistaan kuumempiin miehiin, jotka herättävät naisen seksuaalisuuden henkiin ennenkokemattomalla tavalla. Löytyy niin Viikinki, Poromies, Kelkkamies kuin Prätkämieskin, se kuuluisa kaksoisliekki. Muiden muassa.
Kuten miesten lempinimistä voi päätellä, kirjan tapahtumat sijoittuvat Inarin todellisiin kotimaisemiin Lappiin: Ivaloon, Inariin, Rovaniemelle ja Sodankylään. Kuuden Lapissa asutun vuoden jälkeen Inarille oli helppo sijoittaa tapahtumat juuri sinne. Lisäksi Lapin deittailukulttuuri itsessään on asia, jonka Inari halusi kirjaan ehdottomasti mukaan.
Välimatkat ovat Lapissa niin sairaan pitkiä, että jo se tekee deittailuun oman erityispiirteensä. Toisen luokse saatetaan mennä heti ensitreffeille yökylään, sillä ajomatkaa saattaa olla jopa 500 kilometriä, Inari kertoo.
Kommentit (675)
Mietin vain näitä miehiä tuossa kirjassa, onko oikeessakin elämässä alentunut tuollaisiin ällötyksiin, jotka ei edes siivoa asuntoaan? Toivottavasti ei
Tuo kirja on fik-ti-o-ta! Tadaa! Kyllä ihmiset on yksinkertaisia...
Yritin etsiä kirjan arvostelua jostain,mutta löysinkin tälläisen blogikirjoituksen seikkailijatteret.fi sivustolta.
Kylläpä siinä nyt kehutaan tuota miestä, joka on muka huono panemaan. Ei kai se tosissaan käynyt Espanjassa kymmenen päivän välein kahden kuukauden ajan eikä muka pannut kertaakaan?
https://www.seikkailijattaret.fi/inari-kaytin-kaikki-rahani-jotta-paasi…
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisten voimaantuminen liittyy aina seksiin? Miksi he eivät keksi mitään muuta?
Tämäkin nainen olisi voinut keski-ikäisenä kehittää itseään tai yrittää tehdä yhteiskunnasta paremman, mutta taas ratkaisu oli avata jalat ja pitää sitä jotenkin radikaalina ja rohkeana tekona. Naisten seksuaalisuus ei ole ollut tabu kymmeniin vuosiin eikä sitä ole yritetty rajoittaa. Feministit kummasti elävät tämän suhteen menneisyydessä - eivätkä tajua miten nololta nämä teot näyttävät.
Kuka tahansa voi keski-ikäisenä kehittää itseään tai yrittää tehdä yhteiskunnasta paremman, en tiedä kumman tien sinä olet valinnut mutta ilmeisesti olet vielä alkumetreillä. Väität ettei naisen seksuaalisuus ole enää tabu eikä sitä haluta rajoittaa, ja samalla puhut siitä vähättelevästi jalkojen avaamisena ja nolona touhuna. Pitäisi kai hoitaa ne tarpeet pimeässä peiton alla edelleen että olisi oikeanlainen nainen?
Mun mielestä kirja on kiinnostava. Aloin kuunnella Bookbeatista ja näyttää olevan siellä kaikkein kuunnelluin teos.
Aika kitkeriltä ja jopa kateellisilta tuntuu monien kommentit täällä. Inarihan elää 100% omannäköistään elämää, ja se näyttää aiheuttavan monissa pistoksen ja vihan, joka kumpuaa siitä oman elämän elämättömyydestä. Australialainen saattohoitaja on kirjoittanut teoksen, jossa haastattelee kuolevia, ja pahin katumus kuolinvuoteella on se, eri uskaltanut elää omannäköistään elämää. Ennen kuin alkaa haukkua ja arvostella, kannattaa miettiä, mihin tän tyypin teot ja puheet mussa iskee? Joskus on vaikea tunnustaa omaa katkeruuttaan elämää kohtaan.
Mä elän täysin päinvastaista ydinperhearkea, mutta koen silti Inarin kirjan kuvaaman maailman kiinnostavana. Varmaan juuri siksi, etten ole katkera ja pettynyt omassa elämässäni.
Oli korporaatiossa myös haastattelussa. Tuli jotenkin sääli ja vähän reppana fiilis...
Taitaa olla vähän Lapin lisää näissä Inarin miehissä.
Nämä tekstit ovat yksi syy, miksi en ikinä edes harkitse enää parisuhdetta naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumaliste, tulee aina mieleen että jäikö tuollaiselta ihmiseltä nuoruus elämättä. Nelikymppisenä löytää oman kusivehkeensä ja se onkin sitten maailman mullistavin asia. Anna mun kaikki kestää.
Jep tämäpä juuri. Itse elin villin nuoruuden ja ei voisi enää pätkääkään kiinnostaa tuollaiset irtonumerot. Melkeinpä tunnen jotain säälinsekaista, että pitää laittaa itsendä tuollaiseen.
Ihan sama missä iässä niitä irtonumeroita harrastaa. Ei se sen hienompaa ole nuorena kuin vanhanakaan. Jokainen tehköön kuten tykkää, mutta on aika tekopyhää esittää, että on jotenkin paremmin käyttänyt aikansa, kun on nimenomaan nuorena, eikä keski-ikäisenä, hyppinyt sängystä sänkyyn.
No kyllä jos vanhana miehenä pääset vielä niitä harrastamaan, niin on se aika hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kirja on kiinnostava. Aloin kuunnella Bookbeatista ja näyttää olevan siellä kaikkein kuunnelluin teos.
Aika kitkeriltä ja jopa kateellisilta tuntuu monien kommentit täällä. Inarihan elää 100% omannäköistään elämää, ja se näyttää aiheuttavan monissa pistoksen ja vihan, joka kumpuaa siitä oman elämän elämättömyydestä. Australialainen saattohoitaja on kirjoittanut teoksen, jossa haastattelee kuolevia, ja pahin katumus kuolinvuoteella on se, eri uskaltanut elää omannäköistään elämää. Ennen kuin alkaa haukkua ja arvostella, kannattaa miettiä, mihin tän tyypin teot ja puheet mussa iskee? Joskus on vaikea tunnustaa omaa katkeruuttaan elämää kohtaan.
Mä elän täysin päinvastaista ydinperhearkea, mutta koen silti Inarin kirjan kuvaaman maailman kiinnostavana. Varmaan juuri siksi, etten ole katkera ja pettynyt omassa elämässäni.
Se on sinulle kiinnostava maailma, koska tulet sitä vielä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai onks tää joku Suomen Fifty Shades of Grey?
Joo paitsi sijoittuu porovyöhykkeelle susirajan taa.
Mies ei olekaan rikas ja komea BDSM-fetissin omaava toimitusjohtaja, vaan Aslak-poromies.
Eihän noi muuta taida kaamosaikana tehdäkään kun naivat. Mitä siellä pimeessä edes ulkona voisi tehdäkään
Mulla olis tulossa myös kirja, jossa menen kukasta kukkaan ja juon alkoholia. En mä lähtis sitä markkinoimaan voimaantumisena tai että tää pitää jonkun lukea muuna kuin varoittavana esimerkkinä.
Voimaantumista ? Jeppistä jee... jos oma elämä on.mennyt päin hel vettiä niin tämä on voimaantumista?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kirja on kiinnostava. Aloin kuunnella Bookbeatista ja näyttää olevan siellä kaikkein kuunnelluin teos.
Aika kitkeriltä ja jopa kateellisilta tuntuu monien kommentit täällä. Inarihan elää 100% omannäköistään elämää, ja se näyttää aiheuttavan monissa pistoksen ja vihan, joka kumpuaa siitä oman elämän elämättömyydestä. Australialainen saattohoitaja on kirjoittanut teoksen, jossa haastattelee kuolevia, ja pahin katumus kuolinvuoteella on se, eri uskaltanut elää omannäköistään elämää. Ennen kuin alkaa haukkua ja arvostella, kannattaa miettiä, mihin tän tyypin teot ja puheet mussa iskee? Joskus on vaikea tunnustaa omaa katkeruuttaan elämää kohtaan.
Mä elän täysin päinvastaista ydinperhearkea, mutta koen silti Inarin kirjan kuvaaman maailman kiinnostavana. Varmaan juuri siksi, etten ole katkera ja pettynyt omassa elämässäni.
Kyllä elän täysin omannäköistä elämää ilman lapsia monipaikkaisesti. Vaihteen vuoksi olisi kiva jos naiset voimaantuis muusta kuin riisuuntumalla tai jalkoja levittämällä.
Tuo Ruutukunkku-höpötys alkaa huvittamaan.
Miksi naisen seksuaalisuus on edelleen näin iso tabu ja asia, jota pitäisi peitellä ja hävetä? Kyllä seksuaalisuus on älytön voima, ja siksi se usein liittyy voimaantumisen kokemukseen kokonaisvaltaisesti. Seksuaalinen vapautuneisuus on luonnonvoima, joka saa ihmisen olon paremmaksi paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Itse olen pystynyt parhaisiin työsuorituksiin silloin, kun seksi on kunnossa.
Ja tässä on edelleen kaksoisstandardi: miehille viriili seksielämä ja useat kumppanit on vitaliteettia viestivä meriitti - naisen taas toivotaan (erityisesti miesten silmissä) pidätettävän, hymyilevän vienosti ja pitävän jalat ristissä.
Miksei nainen saisi nauttia vapaasta seksistä, omata voimakkaita seksuaalisia haluja ja elää kuten haluaa? Minä ainakin ihailen sellaisia naisia.
Yhtä noloja miehet jotka panee kaikkea mikä liikkuu. Ei ole tabu. Eikö tuon tabu höpötyksen voi jo lopettaa
Ei tarvitse hävetä mutta ei ole mitään syytä kuuluttaa koko maailmalle omia ja perheen yksityisasioita. Ihan syystä Inarin sisko tehnyt lasun.
Hyviä ja osuvia havaintoja!