Menisitkö ensitreffeille miehen luokse, jossa on myös hänen lapset paikalla?
Mitäs tähän sanotte:
Kerran kävin treffeillä nelikymppisen lapsettoman miehen kanssa. Hän kertoi, että kerran hän oli käynyt Tinder-ensitreffeillä totaali-yh-naisen luona, jolla oli pienet lapset. Se nainen oli siis kutsunut tämän miehen kotiinsa siksi, koska hänen lapset olivat niin pieniä, ettei niitä olisi voinut jättää yksin kotiin eikä kuulemma ollut ketään lapsenvahtia kuten isovanhempia, tätiä, enoa, jota olisi voinut pyytää avuksi. Ja kuulemma ensitreffit kahvilassa ei myöskään olisi onnistuneet niin pienten lasten kanssa, ettei siitä juttelusta/tutustumisesta olisi tullut mitään siinä hälinässä.
Minusta tuo kyllä kertoo vähän kummaltakin arviointikyvyn puutteesta. Eikö ne lapset mene ihan sekaisin, jos äiti kutsuu joka viikko uuden miehen kotiinsa kahville? Ja muutenkin riskaabelia kutsua tuntematon mies omaan kotiin. Ja miten se mies edes kuvittelee, että tutustuminen voisi lähteä kunnolla käyntiin tai edes voi edetä seurusteluksi, jos seurustelukumppani on ihan kiinni lapsissaan? Kyllä minä ainakin haluan uuden seurustelukumppanin kanssa harrastaa seksiä yhtenään kuin kanit, niin eihän se onnistu jos lapset katsovat vieressä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
En. En en en en. En haluaisi nähdä seurustelukumppanin lapsia ekaan vuoteen. Sit vasta voi tavata, kun tietää tuleeko koko jutusta mitään.
N 40v
Kestääkö jollakin tosiaan vuoden, jotta tietää, tuleeko jutusta mitään. Mä tiesin kyllä ekan kuukauden aikana. Naimisissa oltiin jo vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En en en en. En haluaisi nähdä seurustelukumppanin lapsia ekaan vuoteen. Sit vasta voi tavata, kun tietää tuleeko koko jutusta mitään.
N 40v
Kestääkö jollakin tosiaan vuoden, jotta tietää, tuleeko jutusta mitään. Mä tiesin kyllä ekan kuukauden aikana. Naimisissa oltiin jo vuoden päästä.
Miksi ei saisi kestää? Vai meinaatko, että kaikkien pitää elää samalla tavalla kuin sinä?
t. 6kk tapailtiin ennen kuin edes virallisesti seurusteltiin, naimisiin mentiin vasta 5v yhdessäolon jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne lapset mene ihan sekaisin, jos äiti kutsuu joka viikko uuden miehen kotiinsa kahville?
Kun sait lapsia teillä ei enää käynyt ihmisiä kylässä?Kyllä lapsi näkee aikuisten väliset katseet ja vihjailevat äänensävyt. Kokee itsensä ulkopuoliseksi hyvin herkästi ja PLUS se on lapsen koti, jossa pitäisi saada olla rauhassa ja turvassa. Täysin vieras ihminen voi pelottaa ja tämä vie luottamuksen myös äitiin, joka päästää kotiin ties millaista porukkaa. Saa sitä kahvilla käydä, mutta äidin on paras valita seuransa viisaasti, ettei lapsi koe tilannetta negatiivisesti.
Älä jaksa olla lapsellinen.
En olekaan, vaan tunnen empatiaa lapsia kohtaan, jotka joutuvat kotonaan pelkäämään!
Mitä ne lapset joutuvat pelkäämään? Rikkooko mies niiden lelut ja pelottelee hirviötarinoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En en en en. En haluaisi nähdä seurustelukumppanin lapsia ekaan vuoteen. Sit vasta voi tavata, kun tietää tuleeko koko jutusta mitään.
N 40v
Kestääkö jollakin tosiaan vuoden, jotta tietää, tuleeko jutusta mitään. Mä tiesin kyllä ekan kuukauden aikana. Naimisissa oltiin jo vuoden päästä.
Miksi ei saisi kestää? Vai meinaatko, että kaikkien pitää elää samalla tavalla kuin sinä?
t. 6kk tapailtiin ennen kuin edes virallisesti seurusteltiin, naimisiin mentiin vasta 5v yhdessäolon jälkeen
Tottakai jokainen saa tehdä tavallaan. Kunhan nyt vain ajattelin, että eikö se ole epäreilua sitä toista kohtaan, että joku harkitsee vuoden, onko kumppani jatkoon sopiva. Jos ei olekaan, tuntisin itseni petetyksi, jos joku olisi pitänyt vuoden minua siinä uskossa, että tästä tulee parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En en en en. En haluaisi nähdä seurustelukumppanin lapsia ekaan vuoteen. Sit vasta voi tavata, kun tietää tuleeko koko jutusta mitään.
N 40v
Kestääkö jollakin tosiaan vuoden, jotta tietää, tuleeko jutusta mitään. Mä tiesin kyllä ekan kuukauden aikana. Naimisissa oltiin jo vuoden päästä.
Miksi ei saisi kestää? Vai meinaatko, että kaikkien pitää elää samalla tavalla kuin sinä?
t. 6kk tapailtiin ennen kuin edes virallisesti seurusteltiin, naimisiin mentiin vasta 5v yhdessäolon jälkeen
Tottakai jokainen saa tehdä tavallaan. Kunhan nyt vain ajattelin, että eikö se ole epäreilua sitä toista kohtaan, että joku harkitsee vuoden, onko kumppani jatkoon sopiva. Jos
Miksi se olisi epäreilua? Aikuiset ihmiset osaavat avata suunsa ja puhua asioista. Ei jää kenellekään epäselväksi, mikä on homman nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne lapset mene ihan sekaisin, jos äiti kutsuu joka viikko uuden miehen kotiinsa kahville?
Kun sait lapsia teillä ei enää käynyt ihmisiä kylässä?Kyllä lapsi näkee aikuisten väliset katseet ja vihjailevat äänensävyt. Kokee itsensä ulkopuoliseksi hyvin herkästi ja PLUS se on lapsen koti, jossa pitäisi saada olla rauhassa ja turvassa. Täysin vieras ihminen voi pelottaa ja tämä vie luottamuksen myös äitiin, joka päästää kotiin ties millaista porukkaa. Saa sitä kahvilla käydä, mutta äidin on paras valita seuransa viisaasti, ettei lapsi koe tilannetta negatiivisesti.
Älä jaksa olla lapsellinen.
En olekaan, vaan tunnen empatiaa lapsia kohtaa
Ei meillä lapset ainakaan ole koskaan pelänneet, että on kutsuttu kavereita kylään. Vieraita ihmisiä monetkin heistä on lapsille olleet.
Tottakai jokainen saa tehdä tavallaan. Kunhan nyt vain ajattelin, että eikö se ole epäreilua sitä toista kohtaan, että joku harkitsee vuoden, onko kumppani jatkoon sopiva. Jos ei olekaan, tuntisin itseni petetyksi, jos joku olisi pitänyt vuoden minua siinä uskossa, että tästä tulee parisuhde.
Varsin hölmö ajatus. Eihän kukaan voi missään määrässä aikaa luvata sinulle, että suhde varmuudella etenee. Ei tulevaa voi tietää.
En todellakaan menisi. Lähinnä pitäisin hulluna miestä, joka edes ehdottaa tuollaista. Ensitreffeillä on tarkoitus tutustua siihen treffikumppaniin, ei koko perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jokainen saa tehdä tavallaan. Kunhan nyt vain ajattelin, että eikö se ole epäreilua sitä toista kohtaan, että joku harkitsee vuoden, onko kumppani jatkoon sopiva. Jos ei olekaan, tuntisin itseni petetyksi, jos joku olisi pitänyt vuoden minua siinä uskossa, että tästä tulee parisuhde.
Varsin hölmö ajatus. Eihän kukaan voi missään määrässä aikaa luvata sinulle, että suhde varmuudella etenee. Ei tulevaa voi tietää.
Ei tietenkään voi koskaan tietää, mihin suuntaan suhde menee, mutta luulisi lyhyemmässä ajassa jo selviävän, pitääkö toisesta ja haluaako olla hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jokainen saa tehdä tavallaan. Kunhan nyt vain ajattelin, että eikö se ole epäreilua sitä toista kohtaan, että joku harkitsee vuoden, onko kumppani jatkoon sopiva. Jos ei olekaan, tuntisin itseni petetyksi, jos joku olisi pitänyt vuoden minua siinä uskossa, että tästä tulee parisuhde.
Varsin hölmö ajatus. Eihän kukaan voi missään määrässä aikaa luvata sinulle, että suhde varmuudella etenee. Ei tulevaa voi tietää.
Ei tietenkään voi koskaan tietää, mihin suuntaan suhde menee, mutta luulisi lyhyemmässä ajassa jo selviävän, pitääkö toisesta ja haluaako olla hänen kanssaan.
Miksi sinulla on noin kova kiire, jos kuitenkin haluat olla yhdessä loppuelämän?
En varmaankaan menisi. Koska en etsi uusperhettä, vaan parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En en en en. En haluaisi nähdä seurustelukumppanin lapsia ekaan vuoteen. Sit vasta voi tavata, kun tietää tuleeko koko jutusta mitään.
N 40v
Kestääkö jollakin tosiaan vuoden, jotta tietää, tuleeko jutusta mitään. Mä tiesin kyllä ekan kuukauden aikana. Naimisissa oltiin jo vuoden päästä.
Minä en tiedä vieläkään tuleeko tästä jutusta mitään. Elämässä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista.
t. 35v naimisissa
Kannattaa tapailla muitakin ja pitää sinkkuvanhempaa varalla.
No en ehkä ihan ekoille, mutta aika pian varmaan. Sillä jos tapailisin totaali-yh:ta, ja hän vaikuttaisi mukavalta, niin olisihan se pakko tutustua heti lapsiinkin, jos he olisivat niin pieniä, että tulisivat olemaan mukana ja läsnä joka paikassa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan menisi. Lähinnä pitäisin hulluna miestä, joka edes ehdottaa tuollaista. Ensitreffeillä on tarkoitus tutustua siihen treffikumppaniin, ei koko perheeseen.
Miten pieniä nämä miehen lapset on? Kannattaako aloittaa mitään jos lapset on alle 15v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne lapset mene ihan sekaisin, jos äiti kutsuu joka viikko uuden miehen kotiinsa kahville?
Kun sait lapsia teillä ei enää käynyt ihmisiä kylässä?Kyllä lapsi näkee aikuisten väliset katseet ja vihjailevat äänensävyt. Kokee itsensä ulkopuoliseksi hyvin herkästi ja PLUS se on lapsen koti, jossa pitäisi saada olla rauhassa ja turvassa. Täysin vieras ihminen voi pelottaa ja tämä vie luottamuksen myös äitiin, joka päästää kotiin ties millaista porukkaa. Saa sitä kahvilla käydä, mutta äidin on paras valita seuransa viisaasti, ettei lapsi koe tilannetta negatiivisesti.
Tysin vieraita ne muutkin äidin tuttavat voi lapselle olla. Et voi kutsua työkaveria, harrastuskaveria, koulukaveria jne. kylään, koska nehän on vieraita lapselle.
Täysin vastuutonta. Eikä pienten lasten äidillä ole mitään asiaa treffeille.
Eihän se, ettei ole ketään lapsia hoitamaan, tarkoita, etteikö olisi sukulaisia tai ystäviä. Kun olin yksinhuoltaja, sukulaisista lähin asui 300 km päässä. Ystävillä oli kyllä ihan täysi työ omien töiden ja lasten kanssa, en olisi ikinä kehdannut kysyä, että voinko tuupata lapseni lauantai-iltana heille, kun lähden baariin. Mitään lastenhoitoyrityksiä täällä ei ole ollutkaan.