Miksi mies ei tajua lopettaa ajoissa?
Vonkaa, käpälöi ja käy päälle muka hauskasti. Kun pyydän lopettamaan syystä X tai Y, ei mitään vaikutusta.
Tilanne menee aina niin pitkälle että mulla palaa totaalisesti käämit ja mies loukkaantuu. Joskus tekisi oikeasti mieli lyödä kun muut keinot loppuu.
Miten helvetissä se voi olla niin vaikeaa?
Kommentit (68)
Olen itse kokenut hieman samansuuntaista, joskaan ei läheskään noin räikeää, kun vuosien saatossa vaimolla on ollut suuria vaikeuksia ilmaista itseään, ja sitä ettei halua. Jälkikäteen on ollut paljon itkua ja surua, mutta asioista puhuttaessa, niin kaksin kuin terapiassakin, myöntää hän kyllä että ongelma on se että hän menee jotenkin lukkoon, eikä osaa sanoa että nyt ei huvita.
Asioita on työstetty, ja nykyään olen itse äärimmäisen varovainen enkä tee mitään ellei ole ihan selvää että toinen haluaa. Ongelma on tällä hetkellä se, että hänkään ei halua jos minä olen passiivinen. Minusta on kuulema tullut "niin varovainen". No niin onkin, myönnän sen, mutta en minä enää halua rikkoa toisen rajoja. Mieluummin olen sitten ilman. Kun kumpikaan ei uskalla eikä osaa tehdä aloitetta, on tilanne aika jumissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kokenut hieman samansuuntaista, joskaan ei läheskään noin räikeää, kun vuosien saatossa vaimolla on ollut suuria vaikeuksia ilmaista itseään, ja sitä ettei halua. Jälkikäteen on ollut paljon itkua ja surua, mutta asioista puhuttaessa, niin kaksin kuin terapiassakin, myöntää hän kyllä että ongelma on se että hän menee jotenkin lukkoon, eikä osaa sanoa että nyt ei huvita.
Asioita on työstetty, ja nykyään olen itse äärimmäisen varovainen enkä tee mitään ellei ole ihan selvää että toinen haluaa. Ongelma on tällä hetkellä se, että hänkään ei halua jos minä olen passiivinen. Minusta on kuulema tullut "niin varovainen". No niin onkin, myönnän sen, mutta en minä enää halua rikkoa toisen rajoja. Mieluummin olen sitten ilman. Kun kumpikaan ei uskalla eikä osaa tehdä aloitetta, on tilanne aika jumissa.
Etkö voi kysyä, että sopiiko nyt jos kosken/pussaan/tms?
Ap:n kuvaama tilanne ei ole terve, sellaista ei synny tasapainoisessa, aikuisessa suhteessa.
Himot ne on hiirelläkin ja vie mennessään.
Vastaus kysymykseen: Miksi
Olisiko niin paha rakkaan mieliksi vähän raottaa haarojaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kokenut hieman samansuuntaista, joskaan ei läheskään noin räikeää, kun vuosien saatossa vaimolla on ollut suuria vaikeuksia ilmaista itseään, ja sitä ettei halua. Jälkikäteen on ollut paljon itkua ja surua, mutta asioista puhuttaessa, niin kaksin kuin terapiassakin, myöntää hän kyllä että ongelma on se että hän menee jotenkin lukkoon, eikä osaa sanoa että nyt ei huvita.
Asioita on työstetty, ja nykyään olen itse äärimmäisen varovainen enkä tee mitään ellei ole ihan selvää että toinen haluaa. Ongelma on tällä hetkellä se, että hänkään ei halua jos minä olen passiivinen. Minusta on kuulema tullut "niin varovainen". No niin onkin, myönnän sen, mutta en minä enää halua rikkoa toisen rajoja. Mieluummin olen sitten ilman. Kun kumpikaan ei uskalla eikä osaa tehdä aloitetta, on tilanne aika jumissa.
Etkö voi kysyä, että sopiiko nyt jos kosken/pussaan/tms?
Voin, ja saan varmaan luvan pussata, mutta ei sitä voi koko ajan olla kysymässä "no voinko koskea nyt tähän?" "No entä nyt näin?" jne.. jos toinen ei osaa näyttää että nimenomaan haluaa asioiden etenevän, ja toisaalta tiedän ettei myöskään osaa sanoa jos _ei_ haluakaan, ollaan tilanteessa jossa yksinkertaisesti on parempi että olen passiivinen ja annan vaimon viedä. Niin, jos hän vaan osaisi viedä. Ei kuulema syty passiivisesta ja varovaisesti miehestä. No sitten ollaan umpikujassa, en minä siihen enää osaa sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin paha rakkaan mieliksi vähän raottaa haarojaan?
Raotan kyllä mutta ei sytytä jos käydään kiinni kuin sika limppuun.
Meni hakemaan seuraa muualta, kun ei kotona saanut?