Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ymmärrä vauvan muuttavan suhdetta ja yhteistä elämää
26.08.2025 |
Elämä on tasapainoista ja onnellista, vauva voi hyvin ja jaamme vastuun kodista sekä vauvasta 50/50. Vaimolle olen sanonut että on armollinen itselleen ja autan sen minkä jaksan ja pystyn, mutta imettää miehenä en kykene, silti vaimo itkee iltaisin minulle kuinka elämä on muuttunut liikaa ja kaipaa takaisin työelämään. Lapsi oli yhdessä toivottu ja kauan odotettu, mutta vaimolle muutos on ollut järkytys ja yritän häntä tukea sen mitä pystyn. Vaimo ei ymmärrä, että vauvan kanssa suunnitelmallisuus ja listat eivät toimi. Huomaan turhautumista, kun vauva tarvitseekin yhtäkkiä rintaa tai nukkuukin silloin kuin ei pitäisi. Olemme molemmat sitä mieltä, että vauvan ehdoilla mennään mutta pahoitin mieleni väsyneen vaimon kommentista että tämä olisi mieluiten toimiston rauhassa koneella kuin meidän kanssa kotona ja odottaa kuumeisesti päivää että pääsee taas suunnittelemaan aikatauluja oman mielen mukaan. Saamme apua isovanhemmilta mutta vauva on vielä niin pieni ettei voi olla äidistään erossa, koska vaimo rintaruokkii lasta. Äidin rooliakin vaimo on itkenyt, vaikka sanoo myös olevansa onnellinen meistä perheenä. Johtuuko tämä nyt hormoniheittelyistä vai onko vaimoni masentunut? Vauva saa syliä, huomiota ja hoivaa kuten pitääkin eli yöheräämiset hoidetaan yhdessä sovitusti. Koskaan ei ole vauva huutanut ilman syliä ja rakkautta että kaikki muu hoituu, mutta vaimon puheet suunnitelmista ja muutoksista lapsiperheessä tuntuvat minusta pahalta.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Olen työskennellyt synnytyksen jälkeisen masennuksen saaneiden äitien kanssa ja minun kokemus on, että jos äiti alkaa yliyrittää ja jokainen viivästynyt syöttö, nukkuminen ym. tuntuu katastrofaaliselta epäonnistumiselta, niin se on yksi iso merkki siitä, että kannattaa esim. neuvolassa ottaa asia esille ja testata mahdollinen masennus.
Vaimoni on ylisuorittaja urallaan ja olen sanonut ettei tarvitse ylisuorittaa äitiyttä vaan olisi armollisempi itseään kohtaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähitellen vauva alkaa syödä muutakin kuin tissiä ja äidinkin elämä helpottaa. Kyllä se siitä. Meillä tais 6 kk iässä olla enää kolme imetystä päivässä, joten silloin olisi voinut vaikkapa mennä osa-aikaisesti töihin, ja pumppaamallahan saa lisää vapautta järjestää asiat molemmille sopivaan tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaaleja tunteita, kummallakin teistä.
Kyllä akka on hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kaipaa muutakin elämäänsä, sinä näemmä et. Sinä olet hakoteillä. Elämässä kuuluu olla muutakin kuin vauva-arki ja kotiin liittyvät asiat.
Anteeksi nyt, mutta vaimo ei ole vangittuna kotiinsa, mutta vauva vaatii paljon kosketusta eikä viihdy yksin. Ap
Mä en ole mikään suunnitelmallinen, mutta kyllä itselläkin pää rakoilee vauvan kanssa kotona. Siihen auttaa, kun käy välillä jossain ilman vauvaa. Sitten tuleekin jo ikävä ja on ihanaa ja onnellista palata oman rakkaan perheen luokse.
Ydinperhe on vähän hullu konsepti, olisi luontevampaa kun olisi joku heimo ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heitä emakko pihalle ja elä lapsen kanssa kahestaan. Se on sitä helpompaa mitä aiemmin pääsette eroon riippakivestä ja elämän pilaajasta.
Juurihan ap kirjoitti ettei miehenä pysty imettämään. Pystytkö sinä?
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Olen työskennellyt synnytyksen jälkeisen masennuksen saaneiden äitien kanssa ja minun kokemus on, että jos äiti alkaa yliyrittää ja jokainen viivästynyt syöttö, nukkuminen ym. tuntuu katastrofaaliselta epäonnistumiselta, niin se on yksi iso merkki siitä, että kannattaa esim. neuvolassa ottaa asia esille ja testata mahdollinen masennus.
Niin tai jos sittenkin ihan vaan kyseenalaistettaisiin ne neuvolan ohjeet. Neuvolasta ohjeistettiin tietty syöttömäärä päivässä, johon meillä ei ikinä päästy, vaikka ihan stressissä yritettiin ja sikeästä unesta herätettiin. Vauva ei vaan syönyt eikä nukkunut niitten ohjeitten mukaisesti, vaan ihan omia aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai te huomaatte että tämä on provo. Ja huono sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä ikäinen vauva? Jos ihan pieni, niin suunnitelmallisuus, listat ja aikataulut pitää tosiaan heittää mäkeen ja se on paras vaimon hyväksyä, että elämää pyörittää nyt vauva eikä hän. Ei ihan pienellä vauvalla ole rytmiä vielä.
Vauva syntyi heinäkuun alussa eli vielä erittäin pienestä kyse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä emakko pihalle ja elä lapsen kanssa kahestaan. Se on sitä helpompaa mitä aiemmin pääsette eroon riippakivestä ja elämän pilaajasta.
Juurihan ap kirjoitti ettei miehenä pysty imettämään. Pystytkö sinä?
Minä "imetin" omat lapset (kaksoset) korvikkeella kun exä ei imettänyt kertaakaan. Ja iha aikusia niistä tuli.
Hei AP! Onko sinulla lapsia aiemmista suhteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan relaa vaan, pari vuotta menee että hormoonihuurut haihtuu. Elämää parisuhteessa on kahdenlaista, ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Oma vaimo jäi kotiin siihen asti kuin kuopuskin oli jo toisella luokalla. Ei ole kaduttanut ja lapsiin on läheinen suhde.
Ja heti kun kaikki on taas niin ihanaa, tuupataan uusi pulla uuniin ja vuoden päästä jatkuu sama narina.
Olemme vahva tiimi ja pieni perhe, mutta sovimme yhdessä jo tapailuvaíheessa, että lapsiluku jää yhteen. Ap
Vinkki yhdeltä äidiltä: hankkikaa toinen, että lapsella on seuraa, mutta ei ihan heti perään. Mikä vaimoasi vaivaa...sen kai sinä itse voit aistia. Voi olla synnytyksen jälkeistä masennusta - ei ole ollenkaan harvinainen tilanne. Joillakin voimakkaat hormonaaliset muutokset aiheuttaa masennusta. Monilla taas tilanne on päinvastainen, jolloin äiti hurahtaa satasella vauvaan, ja mies ei tiedä enää, kuka hän tässä kuviossa on. Itse uskon, ettei ole äidin vallassa, kumpaan em. ryhmistä kuuluu. Sitten voi olla, että vaimosi kasvu äidiksi ja vastuuta kantavaksi vanhemmaksi on jostain syystä hankalaa. Mahtavaa, kun olet läsnä lapselle ja vaimolle. Tsemppiä, ja toivotaan, että ajan kanssa helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä ikäinen vauva? Jos ihan pieni, niin suunnitelmallisuus, listat ja aikataulut pitää tosiaan heittää mäkeen ja se on paras vaimon hyväksyä, että elämää pyörittää nyt vauva eikä hän. Ei ihan pienellä vauvalla ole rytmiä vielä.
Vauva syntyi heinäkuun alussa eli vielä erittäin pienestä kyse. Ap
No eihän tuolla ole rytmiä vielä ja lasta hoitavan kannattaa nukkua silloin kuin voi eikä kellon tai yhteiskunnan normien mukaan. Vauvavuosi on tunnetusti rankka, kyllä se ajan myötä tulee helpottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä ikäinen vauva? Jos ihan pieni, niin suunnitelmallisuus, listat ja aikataulut pitää tosiaan heittää mäkeen ja se on paras vaimon hyväksyä, että elämää pyörittää nyt vauva eikä hän. Ei ihan pienellä vauvalla ole rytmiä vielä.
Vauva syntyi heinäkuun alussa eli vielä erittäin pienestä kyse. Ap
Tuo pikkuvauva-aika on ihan superrasittavaa. Nyt kannattaa vaan yrittää selviytyä ja antaa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Olen työskennellyt synnytyksen jälkeisen masennuksen saaneiden äitien kanssa ja minun kokemus on, että jos äiti alkaa yliyrittää ja jokainen viivästynyt syöttö, nukkuminen ym. tuntuu katastrofaaliselta epäonnistumiselta, niin se on yksi iso merkki siitä, että kannattaa esim. neuvolassa ottaa asia esille ja testata mahdollinen masennus.
Vaimoni on ylisuorittaja urallaan ja olen sanonut ettei tarvitse ylisuorittaa äitiyttä vaan olisi armollisempi itseään kohtaan. Ap
Ylisuorittaja menettää turvallisuudentunteensa joutuessaan tilanteeseen, jota ei pysty hallitsemaan ja riittämättömyydentunteita ei voi väistää. Ihminen on laiska eläin, ei se viitsi ryhtyä ylisuorittajaksi vain reippaiden geenien takia, vaan siinä on pelosta kyse. Vaimo terapiaan jne, jos hän ei totu muutokseen pikapuoliin. Ettei tule syvenevä masennus.
Vaimosi on ihan keskenkasvuinen henkisesti. Tietenkin kaikki haluavat töihin, mutta täytyy vain tajuta, että se ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kai te huomaatte että tämä on provo. Ja huono sellainen.
Höpö höpö.
Estrogeenitasot romahtaa synnytyksen jälkeen jopa tuhansia kertoja matalammalle kuin mitä ne oli raskauden aikana. Samoin keltarauhashormoni romahtaa. Tämä raju pudotus saattaa aiheuttaa masennusta, alakuloa ym.
Pelkästään jo raudanpuute aiheuttaa sitä ja vauvahan on imenyt miltei kaiken raudan äidistä.
Äidiksi tulo on suuri mullistus ja varsinkin, jos on tottunut kontrolloimaan ja tekemään asiat suunnitelmien mukaisesti. Vauvan kans tällainen ei tietenkään toimi ja shokki voi olla suuri. Myös hormonit vaikuttavat, äiti on herkässä tilassa, jotta reagoisi vauvan tarpeisiin. Kokemuksesta sanon, että jos äidin olo ei ala helpottaa tai jopa pahenee, kannattaa ehdottomasti hakea apua vaikkapa neuvolasta terveydenhoitajalta tai lääkäriltä. Todella hienoa, että olet näin omistautuva isä ja vaimoasi tukeva puoliso. Hyvä, että äiti puhuu sinulle olostaan. Tilanne on vielä hyvin tuore ja uusi teillä. Ihan varmasti asiat alkavat tasaantua, avun kanssa tai ilman. Kovasti tsemppiä teille!
T. Synnytyksen jälkeisen masennuksen kahdesti sairastanut äiti
Ei naiset suostu siihen etteivät saa määrätä kaikesta kotona.