Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ymmärrä vauvan muuttavan suhdetta ja yhteistä elämää
26.08.2025 |
Elämä on tasapainoista ja onnellista, vauva voi hyvin ja jaamme vastuun kodista sekä vauvasta 50/50. Vaimolle olen sanonut että on armollinen itselleen ja autan sen minkä jaksan ja pystyn, mutta imettää miehenä en kykene, silti vaimo itkee iltaisin minulle kuinka elämä on muuttunut liikaa ja kaipaa takaisin työelämään. Lapsi oli yhdessä toivottu ja kauan odotettu, mutta vaimolle muutos on ollut järkytys ja yritän häntä tukea sen mitä pystyn. Vaimo ei ymmärrä, että vauvan kanssa suunnitelmallisuus ja listat eivät toimi. Huomaan turhautumista, kun vauva tarvitseekin yhtäkkiä rintaa tai nukkuukin silloin kuin ei pitäisi. Olemme molemmat sitä mieltä, että vauvan ehdoilla mennään mutta pahoitin mieleni väsyneen vaimon kommentista että tämä olisi mieluiten toimiston rauhassa koneella kuin meidän kanssa kotona ja odottaa kuumeisesti päivää että pääsee taas suunnittelemaan aikatauluja oman mielen mukaan. Saamme apua isovanhemmilta mutta vauva on vielä niin pieni ettei voi olla äidistään erossa, koska vaimo rintaruokkii lasta. Äidin rooliakin vaimo on itkenyt, vaikka sanoo myös olevansa onnellinen meistä perheenä. Johtuuko tämä nyt hormoniheittelyistä vai onko vaimoni masentunut? Vauva saa syliä, huomiota ja hoivaa kuten pitääkin eli yöheräämiset hoidetaan yhdessä sovitusti. Koskaan ei ole vauva huutanut ilman syliä ja rakkautta että kaikki muu hoituu, mutta vaimon puheet suunnitelmista ja muutoksista lapsiperheessä tuntuvat minusta pahalta.
Kommentit (68)
Täysin normaaleja tunteita, kummallakin teistä. Kiva kun olet tukenut vaimoasi. Tähän auttaa vain aika, lapsi kasvaa kovaa vauhtia ja kohta teillä ei ole enää vauvaa vaan taapero :-) sitten kun vaimosi palaa töihin, hän ikävöi aikaa vauvan kanssa ja ajattelee sitä lämmöllä. Kaikki äidit turhautuvat vauvoihinsa joskus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sä voi jäädä kotiin ja vaimo mennä töihin? Ei kai se vauva ole enää ihan pieni, jos vaimo on noin turhautunut.
Ihan relaa vaan, pari vuotta menee että hormoonihuurut haihtuu. Elämää parisuhteessa on kahdenlaista, ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Oma vaimo jäi kotiin siihen asti kuin kuopuskin oli jo toisella luokalla. Ei ole kaduttanut ja lapsiin on läheinen suhde.
On hyvä, että vaimosi uskaltaa puhua turhautumisestaan avoimesti, luottaa tukeesi. Aika menee todellakin nopeasti. Sanotaankin, että päivät pitkiä, vuodet lyhyitä.
Hyvä sinä, auta se minkä pystyt.
Vauvan syntymä voi mullistaa niiiiiin paljon ja naisilla vielä hormoonit vaikuttaa niin moneen.
Voi tulla isoja yllätyksiä kun pienen ihmeen edessä kaikki aikataulut menee miten menee.
Äitee ja vaimo voi kokea riittämättömyyttä, onneks hällä on fiksu mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonit, väsymys ja ehkä epärealistiset odotukset vauva-ajasta. Iso muutoshan vauva on. Kyllä se siitä. Hienoa että olet hommassa mukana täysillä. Ainoa mitä ehdottaisin on että patistat vaimon kerran tai pari viikossa ulos ovesta lenkille, kauppaan tai kavereita tapaamaan ilman vauvaa ja sinä hoidat ruokinnan pullosta, vaikka sitten korvikkeella. Voi auttaa tajuamaan että on sitä omaa aikaa ilman vauvaakin vielä olemassa kun vastuullinen isä hoitaa.
Heitä emakko pihalle ja elä lapsen kanssa kahestaan. Se on sitä helpompaa mitä aiemmin pääsette eroon riippakivestä ja elämän pilaajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalilta kuulostaa. Ei kukaan voi täysin valmistautua lapsen tuloon. Hyvä, että puhuu. Ole tukena, kuuntele ja kerro myös omista tunteistasi.
Tollasta paskaa akkaa kannata elättää. Käske se painua helevettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se hänen näkökulmasta juurikaan muuta, sinä olet jo hänelle näkymätön statisti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan relaa vaan, pari vuotta menee että hormoonihuurut haihtuu. Elämää parisuhteessa on kahdenlaista, ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Oma vaimo jäi kotiin siihen asti kuin kuopuskin oli jo toisella luokalla. Ei ole kaduttanut ja lapsiin on läheinen suhde.
Ja heti kun kaikki on taas niin ihanaa, tuupataan uusi pulla uuniin ja vuoden päästä jatkuu sama narina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tuo olla masennustakin, jota ilmenee joillakin tuoreilla äideillä.
Ja miksi hän ei muka voisi ikävöidä työelämään yms.? Ihan hyvin voi, jos hän on viihtynyt työssään ja nauttinut kodin ulkopuolisesta elämästä ennen äitiyttään.
Isänä voisit antaa äidille vaikka itsenäistä vapaa-aikaa, että hän saisi tehdä jotain muitakin asioita kuin vain vauvaan ja kotiin liittyviä asioita. Hän voisi käydä vaikka työpaikallaan turisemassa työkavereittensa kanssa tai tehdä jotain muuta, mikä antaa välillä hajurakoa vauva-arkeen.
Ja sen äidinmaidon saa pullotettuakin. Ei äidistä tarvi masentunutta kotiorjaa tehdä sen takia, että ruokintalaitos kulkee hänen rinnuksissaan.
Kannattaa ettiä uus nainen. Pilallahan toi jo on eikä yhtään äidiksi sopiva. Vähemmän saat pettyä elämässä ku etsit nyt nopeesti uuden naisen ja rupeet uutta, parempaa perhettä rakentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi vaikuttaa persoonaltaan aika jäykältä, jos ei käsitä, ettei vauva toimi tiukan suunnitelmallisesti kuin kone ja että totta kai elämä lapsen myötä muuttuu. Ettei hän vain ole jonkin sortin asperger tms.?
Toki sitten yliväsyneenä voi tulla suusta sammakoita ja onhan se sanontakin, että pienten lasten äidit menevät töihin lepäämään. Sanoisin kuitenkin, että useimpia äitejä se töihin paluu kuitenkin ahdistaa ja yrittävät ihan sen lapsen takia sitä hoitovapaata mahdollisimman pitkään pitkittää, jos vain talous sallii, ettei tarvitsisi ihan pientä hoitoon viedä. Uraohjuksilla on tietty toisenlaiset arvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan relaa vaan, pari vuotta menee että hormoonihuurut haihtuu. Elämää parisuhteessa on kahdenlaista, ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Oma vaimo jäi kotiin siihen asti kuin kuopuskin oli jo toisella luokalla. Ei ole kaduttanut ja lapsiin on läheinen suhde.
Ja heti kun kaikki on taas niin ihanaa, tuupataan uusi pulla uuniin ja vuoden päästä jatkuu sama narina.
Olemme vahva tiimi ja pieni perhe, mutta sovimme yhdessä jo tapailuvaíheessa, että lapsiluku jää yhteen. Ap
Sillä on ikävä toimiston hunksia joka viihyttää siellä nyt Pirjoa, vaimos pahinta kilpakumppania. Pirjo laittaa someen kuvia kuinka on hunksin kanssa juhlimassa ja meno on rohkeaa, ehkä jatkunut kahdestaan aamuun asti.
Ihan normaalia. Olen työskennellyt synnytyksen jälkeisen masennuksen saaneiden äitien kanssa ja minun kokemus on, että jos äiti alkaa yliyrittää ja jokainen viivästynyt syöttö, nukkuminen ym. tuntuu katastrofaaliselta epäonnistumiselta, niin se on yksi iso merkki siitä, että kannattaa esim. neuvolassa ottaa asia esille ja testata mahdollinen masennus.
Vaimo kaipaa muutakin elämäänsä, sinä näemmä et. Sinä olet hakoteillä. Elämässä kuuluu olla muutakin kuin vauva-arki ja kotiin liittyvät asiat.
Niin minkä ikäinen vauva? Jos ihan pieni, niin suunnitelmallisuus, listat ja aikataulut pitää tosiaan heittää mäkeen ja se on paras vaimon hyväksyä, että elämää pyörittää nyt vauva eikä hän. Ei ihan pienellä vauvalla ole rytmiä vielä.
Hän ei vain ole kasvanut aikuiseksi.