Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ymmärrä vauvan muuttavan suhdetta ja yhteistä elämää
26.08.2025 |
Elämä on tasapainoista ja onnellista, vauva voi hyvin ja jaamme vastuun kodista sekä vauvasta 50/50. Vaimolle olen sanonut että on armollinen itselleen ja autan sen minkä jaksan ja pystyn, mutta imettää miehenä en kykene, silti vaimo itkee iltaisin minulle kuinka elämä on muuttunut liikaa ja kaipaa takaisin työelämään. Lapsi oli yhdessä toivottu ja kauan odotettu, mutta vaimolle muutos on ollut järkytys ja yritän häntä tukea sen mitä pystyn. Vaimo ei ymmärrä, että vauvan kanssa suunnitelmallisuus ja listat eivät toimi. Huomaan turhautumista, kun vauva tarvitseekin yhtäkkiä rintaa tai nukkuukin silloin kuin ei pitäisi. Olemme molemmat sitä mieltä, että vauvan ehdoilla mennään mutta pahoitin mieleni väsyneen vaimon kommentista että tämä olisi mieluiten toimiston rauhassa koneella kuin meidän kanssa kotona ja odottaa kuumeisesti päivää että pääsee taas suunnittelemaan aikatauluja oman mielen mukaan. Saamme apua isovanhemmilta mutta vauva on vielä niin pieni ettei voi olla äidistään erossa, koska vaimo rintaruokkii lasta. Äidin rooliakin vaimo on itkenyt, vaikka sanoo myös olevansa onnellinen meistä perheenä. Johtuuko tämä nyt hormoniheittelyistä vai onko vaimoni masentunut? Vauva saa syliä, huomiota ja hoivaa kuten pitääkin eli yöheräämiset hoidetaan yhdessä sovitusti. Koskaan ei ole vauva huutanut ilman syliä ja rakkautta että kaikki muu hoituu, mutta vaimon puheet suunnitelmista ja muutoksista lapsiperheessä tuntuvat minusta pahalta.
Kommentit (68)
Meillä ihan eri tavalla. Vaimo oli onneissaan joka päivän vauvan kanssa ja toivoi jo suhteen alussa että tehdään lapsi ja lupasin sille. Minä kyllä autoin siivoon, pesen pyykkiä ja haen ruokaa kaupasta mutta vaimo hoitaa vauvan hoitamisen lähinnä. Lapsemme on jo 4 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat toisen tuntemukset kai liian vakavasti ja voimakkaasti. Ihmisillä on tunteita ja hänellä nyt ne tunteet. Joskus selviää miksi. Ehkä on parempi yrittää ymmärtää ja voit tuntea itse eri tavalla. On varmaan väsynyt, tarvitsee lepoa, omaa aikaa itselle tarpeeksi, erillisyyttä ja väsyneenä kaikki korostuu. Suorittaa liikaa? Miksi on silti työsuorittajaihminen eikä työkaverit häiritse tai työmelut. Ehkä hän voi mennä töihin ja korvikkeita lapselle, jossain kohtaa? Ehkä sä olet koti-isä sitten sen aikaa. Ideoita. Lohduttaminen ja läheisten tuki voi auttaa äitejä. Uni, oma aika, tauot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan relaa vaan, pari vuotta menee että hormoonihuurut haihtuu. Elämää parisuhteessa on kahdenlaista, ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Oma vaimo jäi kotiin siihen asti kuin kuopuskin oli jo toisella luokalla. Ei ole kaduttanut ja lapsiin on läheinen suhde.
Ja heti kun kaikki on taas niin ihanaa, tuupataan uusi pulla uuniin ja vuoden päästä jatkuu sama narina.
Ketäpä sen pullan sinne mahtaakaan tuupata. :)
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Olen työskennellyt synnytyksen jälkeisen masennuksen saaneiden äitien kanssa ja minun kokemus on, että jos äiti alkaa yliyrittää ja jokainen viivästynyt syöttö, nukkuminen ym. tuntuu katastrofaaliselta epäonnistumiselta, niin se on yksi iso merkki siitä, että kannattaa esim. neuvolassa ottaa asia esille ja testata mahdollinen masennus.
Johtuu ihan siitä, että kaikenmaailman vauvamyönteisyys ja lapsentahtisuus on mennyt ihan liian pitkälle ja sitä kyttäämistä on heti synnäriltä neuvolaan.
Ja nimenomaan tällä se epäonnistumisen tunne luodaan, äidit vois paljon paremmin, jos voisivat vapaammin toteuttaa äitiyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan relaa vaan, pari vuotta menee että hormoonihuurut haihtuu. Elämää parisuhteessa on kahdenlaista, ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Oma vaimo jäi kotiin siihen asti kuin kuopuskin oli jo toisella luokalla. Ei ole kaduttanut ja lapsiin on läheinen suhde.
Ja heti kun kaikki on taas niin ihanaa, tuupataan uusi pulla uuniin ja vuoden päästä jatkuu sama narina.
Olemme vahva tiimi ja pieni perhe, mutta sovimme yhdessä jo tapailuvaíheessa, että lapsiluku jää yhteen. Ap
Vinkki yhdeltä äidiltä: hankkikaa toinen, että lapsella on seuraa, mutta ei ihan heti perään. Mikä vaimoasi vaivaa...sen kai sinä itse voit aistia. Voi olla synnytyksen jälkeistä masennusta - ei ole ollenkaan harvinainen tilanne. Joil
"Mikä vaimoasi vaivaa...sen kai sinä itse voit aistia." kuten kaikkien miesten myös ap:n pitää olla ajatustenlukija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä ikäinen vauva? Jos ihan pieni, niin suunnitelmallisuus, listat ja aikataulut pitää tosiaan heittää mäkeen ja se on paras vaimon hyväksyä, että elämää pyörittää nyt vauva eikä hän. Ei ihan pienellä vauvalla ole rytmiä vielä.
Vauva syntyi heinäkuun alussa eli vielä erittäin pienestä kyse. Ap
No mulla imettäminen tyssäs jo parin kuukauden jälkeen, niin olisin hyvin voinut mennä töihin ja isä jäädä kotiin. Pullolla ruokittiin joka tapauksessa. 😊
Viimeistään 6kk kohdalla moni äiti olis jo valmis hyppäämään työelämään aikuisten ihmisten seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Estrogeenitasot romahtaa synnytyksen jälkeen jopa tuhansia kertoja matalammalle kuin mitä ne oli raskauden aikana. Samoin keltarauhashormoni romahtaa. Tämä raju pudotus saattaa aiheuttaa masennusta, alakuloa ym.
Pelkästään jo raudanpuute aiheuttaa sitä ja vauvahan on imenyt miltei kaiken raudan äidistä.
"tuhansia kertoja matalammalle" mitä tämä tarkoittaa? Eli 1000 joka menee vaikka 3000 kertaa matalammalle on -3 000 000 ?
Vai yritätkö sanoa alle tuhannes osaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä emakko pihalle ja elä lapsen kanssa kahestaan. Se on sitä helpompaa mitä aiemmin pääsette eroon riippakivestä ja elämän pilaajasta.
🤣🤣🤣🤣🤣
Näin päin se ei vaan mene noin. Saattas tulla riippakiveä ikävä. 🤭
Miksei vaan mene "näin päin"? Kerrohan mikä tässä naurattaa?
Tuo on todella, todella normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä ikäinen vauva? Jos ihan pieni, niin suunnitelmallisuus, listat ja aikataulut pitää tosiaan heittää mäkeen ja se on paras vaimon hyväksyä, että elämää pyörittää nyt vauva eikä hän. Ei ihan pienellä vauvalla ole rytmiä vielä.
Vauva syntyi heinäkuun alussa eli vielä erittäin pienestä kyse. Ap
Tuo pikkuvauva-aika on ihan superrasittavaa. Nyt kannattaa vaan yrittää selviytyä ja antaa rakkautta.
No mitä taivasta nyt, se toukka nukkuu ja syö ja paskantaa? Ei voi olla noin vaikeaa! Antaa sen vaan muodostaa omat rytmit eikä herätellä syömään tai muuta ääliömäistä. Äiti ottakoon rennosti ja pötkötelköön pershedelmän kanssa mahdollisimman paljon. Äipän stressi tarttuu pentuun, joten eikun pipoa löysälle.
Onhan se muutos hurja. Strukturoidusta työelämästä kotiin kaksin pienen vauvan kanssa. Huh! Been there.
Voi olla, että tottuu. Voi olla, ettei koskaan sopeudu. Jos jälkimmäinen, suosittelen töihin paluuta äidille, isä vuorostaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hormonit, väsymys ja ehkä epärealistiset odotukset vauva-ajasta. Iso muutoshan vauva on. Kyllä se siitä. Hienoa että olet hommassa mukana täysillä. Ainoa mitä ehdottaisin on että patistat vaimon kerran tai pari viikossa ulos ovesta lenkille, kauppaan tai kavereita tapaamaan ilman vauvaa ja sinä hoidat ruokinnan pullosta, vaikka sitten korvikkeella. Voi auttaa tajuamaan että on sitä omaa aikaa ilman vauvaakin vielä olemassa kun vastuullinen isä hoitaa.
Just näin, vaimollesi tekee varmasti hyvää tuollaiset pienet "omat hetket", joita sinä voit hänelle tarjota. Ja kun sanoit, että vauva ei voi olla erossa äidistään, kun on vielä rintaruokinnassa - rintapumppuja on olemassa ja sinä kuten myös apuaan tarjoavat isovanhemmat voivat ruokkia vauvaa pullosta. Ihan varmasti on järjestettävissä niin, että vaimosi voi pieniä hetkiä olla erossa vauvasta, levätä ja rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Hei AP! Onko sinulla lapsia aiemmista suhteista?
Heipä hei, poika on esikoiseni eikä minulla ole lapsia aiemmasta suhteesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, keksin tämän aloituksen, oli tylsää. Sain hyvät naurut. Olen oikeasti nainen. T. Ap
Lopettakaa jo kommentointi, tämä on keksitty juttu. Ap
Kun lapsi on noin vuoden ikäinen, iskee vaimolla kauhea vauvakuume, että pitäisi vauvalle kaveri tehdä, ettei ole yksinäinen.
Sitä tunnetta pitää vastustaa.
Elämä menee pilalle siinä kohtaa kun nainen ei anna itsensä, mielensä ja kroppansa palautua tarpeeksi pitkään.
Ihmisellä on 3 vuotta se väli mikä pitäisi olla lasten välissä jotta nainen palautuisi kunnolla.
Ja raskainta aikaa on se, kun on taapero, joka haluaa olla vielä perheen vauva ja huomion keskipiste, ja siihen tulee uusi vauva ja onkin kaksi rääkyvää vaippapyllyä, joista toinen on tokuttoman mustasukkainen ja alkaa oireilla sen takia, että tuntee itsensä syrjäytetyksi. Ei 1-2 vuotias ole valmis isosisarukseksi.
Ja tämä taas johtaa siihen, että kahden pienen lapsen isät tekee eniten ylitöitä ja siinä kohtaa kun kakkonen on vauva, tulee herkimmin ero.
🤣🤣🤣🤣🤣
Näin päin se ei vaan mene noin. Saattas tulla riippakiveä ikävä. 🤭