Aiotteko hoitaa vanhempianne, jotka eivät hoitaneet lapsianne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomereiden omienkin lasten hoito oli vähän siinä ja siinä. Hyvään vanhemmuuteen riitti, että oli ruokaa pöydässä ja vaatetta yllä. Ehkä se saisi riittää myös heille "hoivaksi". 

 

 

Sieltä se taas tuli.  Sinä ressu jolla ei ollut kännyä eikä tarpeeksi legoja. 

Nythän lapset pyörivät kaikki yltäkylläisyydessä, vanhemmilla ei ees parinvaihtoja edessä,  lapset siinä kodin lähellä leikkikentällä, nuo rakastetut, nappaavat pussikaljaa ja marisätkää ja sitä nestetupakkaa.

Boomerit ei enäämitään lastenhoitajia ole vaikka heidän kuuskymppinen poikansa nuorikolle lapsen tekisikin..

Kuusikymppinen poikahan alkaa olla eläkeiässä, hänellä on aikaa hoitaa lapsensa itse.

Asuimme 4:n lapsen kanssa 200km:n päässä joten apua ei ollut. Aitini kuoli. Oli viimeiset 2 viikkoa sairaalassa, joten apua ei tarvinnut. 92 vuotias isäni on vielä omatoiminen.

Vierailija kirjoitti:

Minun sekä miehen vanhemmat olivat vielä ihan täysillä työelämässä, kun meidän lapset oli pieniä ja jotain 0-7-vuotiaita. Ei tullut pieneen mieleenkään vinkua isovanhempia hoitamaan lapsia oman työnsä ohessa. Mielellään hoitivat kyllä ne harvat kerrat kun apua tarvittiin, mutta eihän nyt työssä käyvät isovanhemmat mitenkään voi olla lapsen säännöllinen hoitopaikka.

Niin hoisivat, kun tarvitsitte apua. Nykyään vaan tahtoo olla niin ettei nuo 40-50 - luvuilla syntyneet hoida lapsenlapsiaan, vaikka hätätilanne on. Ei edes kerran vuoteen taivuta auttamaan, kun on oma elämä niin tärkeä. Tästä on kyse eikä mistään jatkuvasta hoitamisesta. Siihen on päiväkodit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Isovanhemmat eivät ole osallistuneet kuin muodollisesti lapsenlapsien kanssa olemiseen niin en hoitaisi vaan saisi jatkaai sitä omaa elämää loppuun asti. Jos ovat olleet hyvin läsnä lapsenlapsien elämässä niin se hoitaminen tulee ikään kuin automaattisest.

 

 

Teillä on niin skitsofrenisiä vaatimuksia.  Vanhemmat ja appivanhemmat eivät saisi teillä käydä,  teille on rasitus jos pitää heilläpäin käydä ja muistaa joku äitienpäivä.

Sit kuitenkin mummojen pitää hypätä kun te käskette.  Hoitaa lapset vauvasta rippikouluun kuitenkin sanomatta mitään että siru tarvis lämpimämmän toppapuvun tai onko tuo jyrin jatkuva yskä tutkittu.  Ettei vaan sotkeennu.

Onko vähän itsekästä, perhe perustetaan ja äitien pitäis se hoitaa tai sit kiukutellaan.

En minä ainakaan kiukuttele. Totesin vain että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Hoidin jo. Isälläni oli muistisairaus joten ei sinne mitään pieniä lapsia voinut viedä hoitoon. Silti autoin äitiä isäni hoidossa, ja myöhemmin äitiä kun hän tarvitsi apua.

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs boomer-sukupolvi on itsekäs ihan joka vaiheessa. Sinun lapsuudessasi, sinun lastesi lapsuudessa, ja heidän omassa vanhuudessaan. Turhaan odotat, että he muuttuisivat pyhimyksiksi maagisesti juuri nyt. Odota sen sijaan juuri sitä, mitä he ovat tuottaneet muutenkin läpi elämänsä.

Sairaalloista yleistämistä. Mistä tämä viha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomereiden omienkin lasten hoito oli vähän siinä ja siinä. Hyvään vanhemmuuteen riitti, että oli ruokaa pöydässä ja vaatetta yllä. Ehkä se saisi riittää myös heille "hoivaksi". 

 

 

Sieltä se taas tuli.  Sinä ressu jolla ei ollut kännyä eikä tarpeeksi legoja. 

Nythän lapset pyörivät kaikki yltäkylläisyydessä, vanhemmilla ei ees parinvaihtoja edessä,  lapset siinä kodin lähellä leikkikentällä, nuo rakastetut, nappaavat pussikaljaa ja marisätkää ja sitä nestetupakkaa.

Boomerit ei enäämitään lastenhoitajia ole vaikka heidän kuuskymppinen poikansa nuorikolle lapsen tekisikin..

Kuusikymppinen poikahan alkaa olla eläkeiässä, hänellä on aikaa hoitaa lapsensa itse.

Lapsi menee jo eskariin kun nyt kuusikymppinen alkaa saada eläkettä. Etkö ollenkaan ole seurannut eläkeiän kohoamista? Siitä on puhuttu paljon. 

Omat vanhempani ovat auttaneet lapsen hoidossa ja lemmikkieni, joten voin jollain tasolla heitäkin satunnaisesti hoitaa. Missään nimessä en täyspäiväisesti.

Jos ei ole auttanut niin loogisesti ei heitäkään tarvitse auttaa. Pärjätköön kaikki omillaan niin kuin ovat opettaneetkin.

Juu, se on jännä kun nämä omaa elämäänsä toteuttavat isovanhemmat itse laittoivat meidät omat lapsensa kaikkina loma-aikoina omille vanhemmilleen. Saivat aikuisten laatuaikaa. Itse voi vain haaveilla moisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sekä miehen vanhemmat olivat vielä ihan täysillä työelämässä, kun meidän lapset oli pieniä ja jotain 0-7-vuotiaita. Ei tullut pieneen mieleenkään vinkua isovanhempia hoitamaan lapsia oman työnsä ohessa. Mielellään hoitivat kyllä ne harvat kerrat kun apua tarvittiin, mutta eihän nyt työssä käyvät isovanhemmat mitenkään voi olla lapsen säännöllinen hoitopaikka.

Niin hoisivat, kun tarvitsitte apua. Nykyään vaan tahtoo olla niin ettei nuo 40-50 - luvuilla syntyneet hoida lapsenlapsiaan, vaikka hätätilanne on. Ei edes kerran vuoteen taivuta auttamaan, kun on oma elämä niin tärkeä. Tästä on kyse eikä mistään jatkuvasta hoitamisesta. Siihen on päiväkodit. 

..että 75 -85 vuotiaat taaperoiden kanssa?  Miksi ette tehneet lapsia normaalissa iässä ettekä vasta 40+

Mun pikkulapsiaikaan äitini sairasti jo dementiaa ja isällä oli omaishoitaja. Eli mahdoton yhtälö kummankaan hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomereiden omienkin lasten hoito oli vähän siinä ja siinä. Hyvään vanhemmuuteen riitti, että oli ruokaa pöydässä ja vaatetta yllä. Ehkä se saisi riittää myös heille "hoivaksi". 

 

 

Sieltä se taas tuli.  Sinä ressu jolla ei ollut kännyä eikä tarpeeksi legoja. 

Nythän lapset pyörivät kaikki yltäkylläisyydessä, vanhemmilla ei ees parinvaihtoja edessä,  lapset siinä kodin lähellä leikkikentällä, nuo rakastetut, nappaavat pussikaljaa ja marisätkää ja sitä nestetupakkaa.

Boomerit ei enäämitään lastenhoitajia ole vaikka heidän kuuskymppinen poikansa nuorikolle lapsen tekisikin..

Kuusikymppinen poikahan alkaa olla eläkeiässä, hänellä on aikaa hoitaa lapsensa itse.

Ymmärsitkö aidosti vai tahallaan väärin. Nykyvanhempien vanhemmat ei ole boomereita, vaan jotain hemmeti x-sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs boomer-sukupolvi on itsekäs ihan joka vaiheessa. Sinun lapsuudessasi, sinun lastesi lapsuudessa, ja heidän omassa vanhuudessaan. Turhaan odotat, että he muuttuisivat pyhimyksiksi maagisesti juuri nyt. Odota sen sijaan juuri sitä, mitä he ovat tuottaneet muutenkin läpi elämänsä.

Sairaalloista yleistämistä. Mistä tämä viha?

 

Hän on kai tuo hulttiovanhempien lapsi jonka maalaistalossa asuvat isovanhemmat ottivat kesät ja loma-ajat tyttärensä lapsista vastuun. Lasten eno perheineen piti taloa.

Emme me kaikki boomerit ole olleet kyvyttömiä eikä kaikilla ees vanhemmat elossa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Isovanhemmat eivät ole osallistuneet kuin muodollisesti lapsenlapsien kanssa olemiseen niin en hoitaisi vaan saisi jatkaai sitä omaa elämää loppuun asti. Jos ovat olleet hyvin läsnä lapsenlapsien elämässä niin se hoitaminen tulee ikään kuin automaattisest.

 

 

Teillä on niin skitsofrenisiä vaatimuksia.  Vanhemmat ja appivanhemmat eivät saisi teillä käydä,  teille on rasitus jos pitää heilläpäin käydä ja muistaa joku äitienpäivä.

Sit kuitenkin mummojen pitää hypätä kun te käskette.  Hoitaa lapset vauvasta rippikouluun kuitenkin sanomatta mitään että siru tarvis lämpimämmän toppapuvun tai onko tuo jyrin jatkuva yskä tutkittu.  Ettei vaan sotkeennu.

Onko vähän itsekästä, perhe perustetaan ja äitien pitäis se hoitaa tai sit kiukutellaan.<

Siis perustele miksi vanhempiisi olisi pitänyt hoitaa lapsesi?  Ja siksi et sitten käy nyt vanhuksina heitä katsomassa?

Mun ei ees tullut mieleen kun lapsrt oli pieniä että jomman kumman vanhempien olisi pitänyt heitä hoitaa.  Vuoronperään oltiin lasten kanssa jos toisella menoa. Hiukkasen naapurin kanssa vaihdeltiin jotain lastenhoitoa.

Muistaakseni aikaisemmassa aihetta käsittelevässä keskustelussa kerroin, että kyseessä on pelkästään naisten tulehtuneet välit vanhempiinsa, useimmiten äitiinsä. Näin miehenä, jolla on hyvät välit vanhempiinsa tilanne on aivan käsittämätön. Ehkä tämä johtuu biologiasta ja naisten sisäisestä kilpailuasetelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sekä miehen vanhemmat olivat vielä ihan täysillä työelämässä, kun meidän lapset oli pieniä ja jotain 0-7-vuotiaita. Ei tullut pieneen mieleenkään vinkua isovanhempia hoitamaan lapsia oman työnsä ohessa. Mielellään hoitivat kyllä ne harvat kerrat kun apua tarvittiin, mutta eihän nyt työssä käyvät isovanhemmat mitenkään voi olla lapsen säännöllinen hoitopaikka.

Niin hoisivat, kun tarvitsitte apua. Nykyään vaan tahtoo olla niin ettei nuo 40-50 - luvuilla syntyneet hoida lapsenlapsiaan, vaikka hätätilanne on. Ei edes kerran vuoteen taivuta auttamaan, kun on oma elämä niin tärkeä. Tästä on kyse eikä mistään jatkuvasta hoitamisesta. Siihen on päiväkodit. 

 

..että 75 -85 vuotiaat taaperoiden kanssa?  Miksi ette tehneet lapsia normaalissa iässä ettekä vasta 40+

Jo jos 45-vuotiaan on taaperot ja syyttelee vielä äitiä/anoppia  ( 75-85) kun ei tätä raskasta lastenhoitoa ees yhtään auta? 

Olikin karmean akka. 

Aion tietenkin hoitaa ja auttaa sen minkä voin. He ovat hoitaneet mua ja sisaruksiani, ja lastenlasten ollessa pieniä he ovat olleet vielä työelämässä enkä missään nimessä katso että heillä olisi ollut velvollisuutta alkaa uudelle kierrokselle mukaan pikkulapsiarkeen. Hyvä kun omat työnsä ja elämänsä jaksoivat hoitaa. Lastenhoidosta he olivat jo oman osansa hoitaneet siinä vaiheessa.

Voin hoitaa kuten minuakin on "hoidettu". Apua saadakseen vanhempieni pitää matkustaa aina meille, me emme käy siellä auttamassa. Meiltä saa yösijan ja ruokaa, sekä minun valitsemia kulttuuriharrastuksia. Voimme käydä teatterissa ja uimassa. Missään konkreettisessa en auta. Jos menen joskus heille, istun täysin passattavaksi sohvalle ja valitan jos näen sotkua tms. En kuitenkaan tee mitään, istun tosiaan sohvalla valittamassa ja arvostelemassa. Tapasimme missä tahansa, tunnelma on koko ajan jännittynyt ja kireä, koska vanhempani pelkäävät mistä aion seuraavaksi huomauttaa ja olla ilkeä. Tapaamisen jälkeen ryntään vapaaehtoistyöhön kiillottamaan kilpeäni ja kehun ihmisille, miten paljon autan vanhempiani ja miten raskasta se on.