Aiotteko hoitaa vanhempianne, jotka eivät hoitaneet lapsianne?

Vierailija kirjoitti:

Jos Isovanhemmat eivät ole osallistuneet kuin muodollisesti lapsenlapsien kanssa olemiseen niin en hoitaisi vaan saisi jatkaai sitä omaa elämää loppuun asti. Jos ovat olleet hyvin läsnä lapsenlapsien elämässä niin se hoitaminen tulee ikään kuin automaattisest.

Teillä on niin skitsofrenisiä vaatimuksia.  Vanhemmat ja appivanhemmat eivät saisi teillä käydä,  teille on rasitus jos pitää heilläpäin käydä ja muistaa joku äitienpäivä.

Sit kuitenkin mummojen pitää hypätä kun te käskette.  Hoitaa lapset vauvasta rippikouluun kuitenkin sanomatta mitään että siru tarvis lämpimämmän toppapuvun tai onko tuo jyrin jatkuva yskä tutkittu.  Ettei vaan sotkeennu.

Onko vähän itsekästä, perhe perustetaan ja äitien pitäis se hoitaa tai sit kiukutellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vauvapalstalaiset eivät ole kyenneet/kykene itse hoitamaan lapsiaan?  

Piti käydä töissä. Satunnaisesti olisi ollut muutakin hoitoavun tarvetta. 

Mikset pistänyt penskojasi päiväkotiin? 

Nykyään kun ne isovanhemmatkin ovat vielä työelämässä? Miksi siihen päälle pitäisi vielä kakaroita ottaa niskoilleen?

Mun vanhemmilla on neljä lasta, miehen vanhemmilla kuusi. Kukaan meistä 10 lapsesta ei olettanut, että vanhemmat olisivat hoitaneet lapsenlapsiaan, joita on siunaantunut mun vanhemmille 11, miehen vanhemmille 13.

Välit vanhempiin ovat erinomaiset. Käytiin yhdessä oopperajuhlilla. Ihan varmasti hoidetaan sekä miehen että omia vanhempiani, jos tarvetta on, ovat noin 80v ja hyväkuntoisia.

No en. 

Pähkinänkuoressa tilanne se, että olin epävakaan äitini kiukuttelun ja mykkäkoulujen kohde lapsesta asti. Väline, jonka tehtävä oli koittaa kaikin tavoin helpottaa hänen elämäänsä ja hoitaa pienemmät sisarukseni. Hoivaajana toimiminen oli ainoa, millä sai jonkunlaista positiivista huomiota (ehdollista rakkautta kai jossain määrin). Kotoa poismuuton jälkeen olin puhelimen päässä oleva terapeutti, jolle äitini soitti maratonipuheluita ja purki tuntojaan milloin mistäkin. En saanut olla lapsi. Minun pärjäämisestäni ei osattu iloita. 

Oliko ihme, että nuorena kotoa pois muuton jälkeen löytyikin lähes heti oikein elämäni rakkaus? Tämmöinen hoivaa tarvitseva alkoholisti perheen traumatisoima tunteista puhumaton ja muutenkin tasaväkiseen vastuunkantoon ja parisuhteeseen kykenemätön miesvauva? Kysyntä ja tarjonta kohtasi. Hän etsi hoivaajaa, minä hoivattavaa. Silmät aukesi kunnolla vasta nelikymppisenä kahden lapsen jälkeen. Ero tuli.

Pitkä välimatka vanhempiini on siunaus. Apuja ei sen vuoksi ollut lasten ollessa pieniä. Arvostelua, vähättelyä ja lasteni vertailua "parempaan serkkuunsa", joka puolittain asui vanhemmillani oli sen edestä. Jälkeenpäin tämä on ollut siunaus: Enpä tuntenut olevani kiitollisuuden velassa nyt, kun alkavat vanheta. Sitä saa mitä kylvää. 

Väleissä emme juuri ole olleet muutamaan vuoteen. Välit menivät poikki ilmoittaessani, että eroan. Olihan heillä unelmavävy. Ei vain osattu ajatella, että minulle hän ei ollut kumppani ollut ikinä. Ehkä se tuntui uhkalta, että jos mieheni jätän, niin hoivaajan roolini on lopullisesti kuopattu. Sain sellaiset huudot ja arvostelut niskaani, joita kukaan lapsi ei vanhemmaltaan ansaitse; Olet ylimielinen, luulet olevasi parempi kuin muut, kerron lapsillesi totuuden sinusta jne. No. Ole hyvä. Se oli viimeinen puhelu äitini kanssa kahden vuoden hyvin tulehtuneen tilanteen ja hänen pitämänsä mykkäkoulun päätteeksi. 

Olen miettinyt, että loppusuoralla ollaan. 10-15v ovat kuolleet. Mutta mitä sitten? Ei herätä mitään fiiliksiä. 

Minun sekä miehen vanhemmat olivat vielä ihan täysillä työelämässä, kun meidän lapset oli pieniä ja jotain 0-7-vuotiaita. Ei tullut pieneen mieleenkään vinkua isovanhempia hoitamaan lapsia oman työnsä ohessa. Mielellään hoitivat kyllä ne harvat kerrat kun apua tarvittiin, mutta eihän nyt työssä käyvät isovanhemmat mitenkään voi olla lapsen säännöllinen hoitopaikka.

Naiset on liikenaisia.   Ei kyllä äiskää vanhana auteta kun ei meillä ollut lapsenhoitajana ja siivoojana.  Kahvia  kävi litkimässä roinaa tuomalla.  Mitään ei ole tehnyt sen eteen että käytäis häntä vanhana ees katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen hoitakoon omat muksunsa itse, koskee ihan kaikkia. Olette itse ne tehneetkin, ottakaa vastuu niistä.

Mutta Suomessa ei olekaan velvollisuutta hoitaa omia vanhuksiaan. Eli se on täysin vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Minun sekä miehen vanhemmat olivat vielä ihan täysillä työelämässä, kun meidän lapset oli pieniä ja jotain 0-7-vuotiaita. Ei tullut pieneen mieleenkään vinkua isovanhempia hoitamaan lapsia oman työnsä ohessa. Mielellään hoitivat kyllä ne harvat kerrat kun apua tarvittiin, mutta eihän nyt työssä käyvät isovanhemmat mitenkään voi olla lapsen säännöllinen hoitopaikka.

Hoidatko itse kuitenkin omia vanhempiasi, jos he tarvitsevat hoivaa jo silloin, kun olet vielä itse työelämässä? Sitähän tässä on nyt julkisuudessa ehdotettu. Hoivakoteja ei riitä kaikille, ja esim. muistisairas tarvitsee samanlaista hoivaa kuin taaperoikäinen. 

Vanhemmat olivat jo vanhoja kun saimme lapsemme. Vanhempiin pidettiin yhteyttä ja oltiin väleissä kyllä. Toinen joutui kotoaan sairaalaan ja kuoli sinne, ja toinen sai kuolla dementtien hoito-osastolla vanhuuteen. Ei me niitä kotihoitoon otettu, työssä oli käytävä.

Boomereiden omienkin lasten hoito oli vähän siinä ja siinä. Hyvään vanhemmuuteen riitti, että oli ruokaa pöydässä ja vaatetta yllä. Ehkä se saisi riittää myös heille "hoivaksi". 

Miksi vanhempieni olisi pitänyt hoitaa lapsiani? Jokainen hoitaa omat lapsensa, niin hekin tekivät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhempieni olisi pitänyt hoitaa lapsiani? Jokainen hoitaa omat lapsensa, niin hekin tekivät.

Hoitaako jokainen myös omat vanhuksensa mielestäsi, jos hoivapaikat eivät enää riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen hoitakoon omat muksunsa itse, koskee ihan kaikkia. Olette itse ne tehneetkin, ottakaa vastuu niistä.

Mutta Suomessa ei olekaan velvollisuutta hoitaa omia vanhuksiaan. Eli se on täysin vapaaehtoista.

Kyllä, monet vielä työelämässäkin olevat usien huolehtivat vanhempiensa asioita, jos nämä eivät enää kykene, vaikka muutaman vuodn ennen vanhaikotia sevoi olla raskasta.. Sitä kai sanotaan rakkaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa -miksi vanhempiesi pitäisi ostaa tarvitsemansa apu lapsiasi hoitamalla, ovathan he tehneet jo osuutensa hoitamalla sinut? 

Ja vastaavasti minä olen hoitanut omat lapseni. Eli ei velvollisuutta hoitaa omia vanhempiani.

Tosin isoisääni hoidin viimeisinä vuosina ja autoin paljonkin. Mutta hän olikin huippukaveri!

Vierailija kirjoitti:

Boomereiden omienkin lasten hoito oli vähän siinä ja siinä. Hyvään vanhemmuuteen riitti, että oli ruokaa pöydässä ja vaatetta yllä. Ehkä se saisi riittää myös heille "hoivaksi". 

Sieltä se taas tuli.  Sinä ressu jolla ei ollut kännyä eikä tarpeeksi legoja. 

Nythän lapset pyörivät kaikki yltäkylläisyydessä, vanhemmilla ei ees parinvaihtoja edessä,  lapset siinä kodin lähellä leikkikentällä, nuo rakastetut, nappaavat pussikaljaa ja marisätkää ja sitä nestetupakkaa.

Boomerit ei enäämitään lastenhoitajia ole vaikka heidän kuuskymppinen poikansa nuorikolle lapsen tekisikin..

Vierailija kirjoitti:

Boomereiden omienkin lasten hoito oli vähän siinä ja siinä. Hyvään vanhemmuuteen riitti, että oli ruokaa pöydässä ja vaatetta yllä. Ehkä se saisi riittää myös heille "hoivaksi". 

Ajat olivat silloin toiset. Ihme köydenvetoa ja kiristystä täällä mielestäni täysin selvästä asiasta: kaikki tuki ja apu vanhuksillemme, tehdään parhaamme heidän elämäänsä helpottamaan viimeisinä vuosinaan. 

Meillä kummatkin mummit hoitivat paljon lapsia. Enemmän esikoista, kun hän tykkäsi olla mummiloissa, nuorempi viihtyi enemmän kotona. Mutta kyllä tämä vanhuksista huolehtiminen on työläämpää ja kestää pitempään. Minun vanhempien osalta on kahdeksas vuosi menossa ja monta voi olla edessä. Uhmaikäinen lapsi on helpompi tapaus kuin jääräpäinen vanhus.

Kirjailija Kaari Utrio joskus ehdotti että vanhuksille annettaisiin elämää lopettava pilleri jos alkavat olla avun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vauvapalstalaiset eivät ole kyenneet/kykene itse hoitamaan lapsiaan?  

Olin totaali yh. Lapsi oli viikonloppuna yökylässä niin sain omaa aikaa.

Ei omia vanhempiani juuri kiinnostanut minunkaan hyvinvointini, joten pitänee tehdä vastapalvelus.