Oletko puhunut miehesi kanssa miten haluaisit asioiden olevan jos kuolisit äkkiä ?
Kommentit (6)
kun en enää olisi kyttäämässä ja neuvomassa...muut mun lapset menisivät isälleen. Ja niinhän se on, että jos on poissa pelistä niin on poissa pelistä...
Paitsi sen verran, että olemme kumpikin turvallisin mielin siitä, että jos meistä jompi kumpi kuolee, toinen on kyvykäs yksinkin huolehtimaan lapsista. Jos minä kuolisin, tiedän että mieheni kasvattaisi lapsemme yksinkin (tai uuden puolison kanssa) vallan hyvin.
En ymmärrä, mitä ap tarkoittaa " kuinka haluaisit asioita thetävän" kuoleman jälkeen? Minulle se on ihan sama, mies päättäisi mikä on hänen ja lasten parhaaksi.
että onko sinulla toiveita lasten suhteen, toivoitko heidän saavan uuden äidin joka adoptoisi heidät sitten, asuinpaikasta -jäisikö miehesi nyk. kotiinne? onko sinulla toiveita hautajaisten suhteen?
Ollaan puhuttu. Minä toivoisin, että mies ja masupoika voisi tavata jotenkin mun edellisen liiton poikaa ettei veljekset jäis ihan vieraiksi toisilleen, tämän taatusti mies haluaisi toteuttaa, exän kanssa en ole puhunut asiasta. Samoin olen sanonut, että toivoisin, että mies jäisi ainakin joksikin aikaa tähän asumaan ihan vaikka lapsen/lasten takia. Olen myös toivonut, että mies jatkaisi elämäänsä ja etsisi itselleen uuden puolison, jonka tietty täytyisi hyväksyä lapseni. Hautajaisistakin olen puhunut jotain.
Meillä nämä asiat ei ole mitenkään tabuja, vaikka suuressa osassa perheitä tuntuvat olevan. Olemme luontevasti näistä asioista keskustelleet mm. tehdessämme avioehtoa ja testamenttia.
olen sanonut miehelleni että hänen seuraavan kumppanin on oltava lapsemme arvoinen. Miehen ex ennen minua ei ollut mikään kovin häävi tapaus muuta kuin ulkonäöltään, joten pelkään vähän mieheni valintaa jos kuolisin. No kai hän nyt on jo oppinut jotain elämästä.
Olen puhunut vanhempieni kanssa, että he hoitavat lastani sitten viimeisen päälle, jos minä ja mieheni molemmat kuolemme. Vanhempani itse ottivat asian puheeksi.
että kuolisimme molemmat ja lapset jäisivät yksin.
Luontevaa kun ei ole omia vanhempia.