Sisarukset eivät ole missään tekemisissä kanssani

Myönnät, ettei suhteenne ollut tasapainoinen ja vastavuoroinen. Ja heti seuraavassa lauseessa sanot, että siskojen olisi pitänyt ymmärtää sua. Tässä on käynyt nyt niin, että heidän ymmärryksensä loppui. He kaipasivat joustoa myös sun suunnalta, mutta kun et sitä tehnyt, he päättivät laittaa rajat. He eivät enää vain suostu pitämään sua erityisasemassa. Erityislapsilla on just se haaste tottua normaaliin maailmaan, jos lapsena on saanut enemmän anteeksi ja muut ovat siloittaneet tietä. Siskoilla voi olla olo, että heidän tarpeensa jäivät sun tarpeiden jalkoihin. Se ei ole sun vika, mutta sun kannattaa miettiä asiaa myös heidän kantiltaan.

Kerro ap vielä, että möläyttelet asiattomuuksia siskoistasi siskoillesi. Tämä on yksi syy, miksi en ole tekemisissä sisaruksen kanssa.

Ei kenenkään tarvitse kuunnella asiattomuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap vielä, että möläyttelet asiattomuuksia siskoistasi siskoillesi. Tämä on yksi syy, miksi en ole tekemisissä sisaruksen kanssa.

Ei kenenkään tarvitse kuunnella asiattomuuksia.

Mistään tällaisesta kun ei ole kysymys tässä. Olisi helpommin ymmärrettävissä, jos olisi. Siskoni kyllä ovat joskus puhuneet toisistaan minulle näin, enkä ole niihin oikein mitään osannut sanoa. 

Elämänkokemuksemme ja -näkemyksemme muuten kyllä poikkeavat vahvasti ja siskoni eivät oikein osaa sanoa vuorostaan mitään minulle takaisin niistä aiheista, joista itse osaisin puhua.

Kenenkään ei ole pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden seura ei miellytä. Ja jos sukulaisesi pitää sinua hulluna, vaikuttaa siltä, että välirikko voi olla lopulta sinulle siunaus. 

Vierailija kirjoitti:

Myönnät, ettei suhteenne ollut tasapainoinen ja vastavuoroinen. Ja heti seuraavassa lauseessa sanot, että siskojen olisi pitänyt ymmärtää sua. Tässä on käynyt nyt niin, että heidän ymmärryksensä loppui. He kaipasivat joustoa myös sun suunnalta, mutta kun et sitä tehnyt, he päättivät laittaa rajat. He eivät enää vain suostu pitämään sua erityisasemassa. Erityislapsilla on just se haaste tottua normaaliin maailmaan, jos lapsena on saanut enemmän anteeksi ja muut ovat siloittaneet tietä. Siskoilla voi olla olo, että heidän tarpeensa jäivät sun tarpeiden jalkoihin. Se ei ole sun vika, mutta sun kannattaa miettiä asiaa myös heidän kantiltaan.

Sanoin kyllä ymmärtäneeni, että heidän ymmärrys loppui. Silti se tuntuu myös samaan aikaan petetyksi tulemiselta. Haasteitani ei lapsena tunnistettu, lähinnä perheessäni olin mielenterveystapaus. Tietäni ei siloiteltu erityisesti, vanhempani ovat sukupolvea, joka ratkaisi asiat kurituksella.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei ole pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden seura ei miellytä. Ja jos sukulaisesi pitää sinua hulluna, vaikuttaa siltä, että välirikko voi olla lopulta sinulle siunaus. 

Näinpä. Surullista silti, miten asiat etenivät.

Vanha totuus on että "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Se jolla on eniten haasteita vastapuolen kohtaamisessa, määrittää suhteen laadun. Saat sitä takaisin, mitä tarjoat.

Minkä ikäinen olet ap? Turhaan sinä vingut sitä, että sisarukset ei ole tekemisissä kanssasi. Sisaruksillasi on oikeus valita seuransa. Eli pyytää kotiinsa niitä ihmisiä, joiden seuraa he haluavat. Heidän ei myöskään tarvitse käydä sun luona vaikka kutsuisit, koska sekin on vapaaehtoista.

Odotit kai, että alettaisi paheksumaan porukalla tällä palstalla sun siskoja? Sukulaisuus ei velvoita.

Hanki samalaista seuraa kuin itsekin olet ap. Sillä se asia korjaantuu. Se sun seurustelutarve ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet ap? Turhaan sinä vingut sitä, että sisarukset ei ole tekemisissä kanssasi. Sisaruksillasi on oikeus valita seuransa. Eli pyytää kotiinsa niitä ihmisiä, joiden seuraa he haluavat. Heidän ei myöskään tarvitse käydä sun luona vaikka kutsuisit, koska sekin on vapaaehtoista.

Odotit kai, että alettaisi paheksumaan porukalla tällä palstalla sun siskoja? Sukulaisuus ei velvoita.

Hanki samalaista seuraa kuin itsekin olet ap. Sillä se asia korjaantuu. Se sun seurustelutarve ihmisten kanssa.

Näin kai sinä itse prosessoit vastaavia tilanteita, mutta se ei sama miten minä ajattelen. Sillä en todellakaan halunnut kenenkään alkavan paheksuvan yhtään ketään. Tämä asia ei ole mitenkään mustavalkoinen, jossa olisi syyllisiä. Aina jaksaa ihmetyttää, että näinkö kapea-alaisesti te ihmiset ajattelette? 

Sanoin mielestäni ihan selvästi mikä oma osuuteni tässä tilanteessa on: sosiaalinen kyvyttömyys ja vastavuoroisuuden puute. En koe olevani varsinaisesti missään seuranpuutteessa ja tavallaan on myös helpotus minulle, että ei tarvitse olla sosiaalisesti kuormittavissa tilanteissa, jossa en osaa olla. Silti asia on moniulotteinen ja tunnen tilanteesta myös surua.

Ap kerjäät siis sääliä ja terapeuttia.

Pystytkö hyväksymään sen, että sisaruksesi eivät halua seuraasi?

Sisarukset eivät ole terapeutteja.

Vierailija kirjoitti:

Ap kerjäät siis sääliä ja terapeuttia.

Pystytkö hyväksymään sen, että sisaruksesi eivät halua seuraasi?

Lähinnä kai halusin jäsenellä ja jakaa ajatuksiani ja ehkä saada vertaistukea, jos joku olisi samassa tilanteessa. Mutta kaltaisellesi ihmiselle se näyttäytyy säälin kerjuuna, mielenkiintoinen ajattelutapa sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kerjäät siis sääliä ja terapeuttia.

Pystytkö hyväksymään sen, että sisaruksesi eivät halua seuraasi?

Lähinnä kai halusin jäsenellä ja jakaa ajatuksiani ja ehkä saada vertaistukea, jos joku olisi samassa tilanteessa. Mutta kaltaisellesi ihmiselle se näyttäytyy säälin kerjuuna, mielenkiintoinen ajattelutapa sinulla.

Hae tukea jostain autistisella kirjolla olevien ryhmistä. Kai sellaisia on jo olemassa. Sä sait samassa tilanteessa olevalta henkilöltä sen vastapuolen näkemyksen asiaan. Eli ei ole tekemisissä henkilön kanssa, jonka seura ei miellytä. Näin on sun tilanne. Sun sisaret ei halua olla sun kanssa tekemisissä, koska seura ei miellytä.

Autismi ja yhteiskunta facebook sivusto tarjolla.

Keskustelua yksityishenkilöille tarkoitettu sivusto.

Tiedätkö ap, että minulle tulee vain entistä enemmän vastareaktio sellaista tyyppiä kohtaan, joka junttaa junttaamasta päästyäänkin sukulaisille, että tekemisissä on joku outo velvollisuus olla. Ei ole.

Tätä olen joutunut toistamaan toistamasta päästyäni yhdelle tyypille, joka haluaa ja haluaa tunkeutua kotiini kielloista huolimatta.

Tästä tulee todellakin mieleen, että onko tyypillä diagnosoitu tai diagnosoimaton autismi, kun ei hän ymmärrä puhetta.

Seuraavalla kerralla aion todeta, kun se tyyppi aloittaa jälleen kerran vinkumisen, että lapsikin ymmärtää kerrasta, kun sanotaan ei, niin se on ei.

Oletko koskaan kuullut sanottavan, että ei tupata , jos ei tykätä. Ihmisillä on oikeus vetää rajansa. Rajat vedetään siihen kohtaan, jonka yli ei saa tunkeutua.

Kuulostaa siltä, että haluaisit olla enemmän tekemisissä sisarustesi kanssa. Mitä jos kertoisit sen heille. Kuvauksestasi päätellen ovat voineet vetää käytöksestäsi heitä kohtaan johtopäätöksiä ettet halua olla heidän kanssa tekemisissä tai ovat kokeneet sen jollakin tavalla kuormittavaksi.

Vaikuttaa siltä, että olet asiaa prosessoinut. Kerro se vilpittömin mielin heille äläkä vaadi mitään. Anna heille aikaa miettiä.

Toivottavasti teille löytyisi sopiva tapa olla yhteydessä.

On tosiasia, että vuorovaikutusongelma tekee monista autisteista vähän raskaita ihmisiä. Oma tyttäreni on diagnosoitu asperger-ihminen, ja varsinkin puhelimessa hänen kanssaan on vaikea kommunikoida. Hän ei osaa vastata juuta eikä jaata, jos en osaa kysyä häneltä asioita juuri oikein, yksi täsmällinen kysymys kerrallaan.

Hän on silti ihmisenä loistava, älykäs, ihana ja hauska. Ehkä sinä et ole eikä syy siihen välttämättä ole diagnoosisi vaan se, että sinulla on pää perseessä, eli selkokielellä keskityt itseesi ja omiin tekemisiisi etkä ole kiinnostunut läheisistäsi.

Ei ne missään salaliitossa sua vastaan ole, vaan sun pitää itse pitää yhteyttä, soitella ja olla ilo läheisillesi eikä taakka.

Tsemppiä, neuroerilaisuus voi olla raskasta, mutta ihan yhtä raskasta sun läheisillesi on olla erilaisia kuin sinä ja yrittää silti pärjätä sun kanssasi.

MIten itse olet lähestynyt siskojasi? Ole itse aktiivinen tapaamisien suhteen. Laita illallinen, kutsu syömään tai järjestä vaikka teatteriliput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnät, ettei suhteenne ollut tasapainoinen ja vastavuoroinen. Ja heti seuraavassa lauseessa sanot, että siskojen olisi pitänyt ymmärtää sua. Tässä on käynyt nyt niin, että heidän ymmärryksensä loppui. He kaipasivat joustoa myös sun suunnalta, mutta kun et sitä tehnyt, he päättivät laittaa rajat. He eivät enää vain suostu pitämään sua erityisasemassa. Erityislapsilla on just se haaste tottua normaaliin maailmaan, jos lapsena on saanut enemmän anteeksi ja muut ovat siloittaneet tietä. Siskoilla voi olla olo, että heidän tarpeensa jäivät sun tarpeiden jalkoihin. Se ei ole sun vika, mutta sun kannattaa miettiä asiaa myös heidän kantiltaan.

Sanoin kyllä ymmärtäneeni, että heidän ymmärrys loppui. Silti se tuntuu myös samaan aikaan petetyksi tulemiselta. Haasteitani ei lapsena tunnistettu, lähinnä perheessäni olin mielenterveystapaus. Tietäni ei siloiteltu erityisesti

Heillä oli sama kasvatus, eikä heidänkään tietään siloteltu. Kuule, älä ole läheisilesi rasite vaan ilo. Sua ei ole kukaan pettänyt, vaan vanhempanne olivat vääränlaiset kasvatttajat teille kaikille ja te jokainen toistatte nyt sitä samaa tunnekylmyyttä omissa ihmissuhteissanne.

Teidän ongelmanne ei ole sun asperger vaan teihin kaikkiin istutettu välttelevän kiintymyssuhteen malli, joka on ihan liian yleinen kylmissä perheissä kasvaneilla suomalaisilla. Siitä pystyy itse kasvamaan ulos jos haluaa.