Lue keskustelun säännöt.
Sisarukset eivät ole missään tekemisissä kanssani
25.08.2025 |
Siskot vain jossain vaiheessa päättivät, että eivät ole enää missään tekemisissä minun tai perheeni kanssa. Ei ollut mitään riitoja tai erimielisyyksiä. Minulla on nyt aikuisiällä diagnosoitu autismikirjon häiriö, mutta sukuni kai pitää minua vain mielenvikaisena, totta varmaan sekin kyllä. Suhteemme ei kai ollut kovin tasapuolinen ja vastavuoroinen, johtuen haasteistani. Tavallaan tämä oli aluksi myös minulle helpotus, koska vastavuoroisuus ja sosiaaliset suhteet on niin vaikeaa minulle. Mutta silti jotenkin on petetty olo. Tuntuu, että asia ei mennyt oikein ja vaikka kyllä ymmärrän siskojeni päätöksen, olisin toivonut itseltäni parempaa sosiaalista kykyä ja heiltä jotain ekstra ymmärrystä, vaikka ymmärrän myös toivovani kohtuuttomia.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että haluaisit olla enemmän tekemisissä sisarustesi kanssa. Mitä jos kertoisit sen heille. Kuvauksestasi päätellen ovat voineet vetää käytöksestäsi heitä kohtaan johtopäätöksiä ettet halua olla heidän kanssa tekemisissä tai ovat kokeneet sen jollakin tavalla kuormittavaksi.
Vaikuttaa siltä, että olet asiaa prosessoinut. Kerro se vilpittömin mielin heille äläkä vaadi mitään. Anna heille aikaa miettiä.
Toivottavasti teille löytyisi sopiva tapa olla yhteydessä.
Tämä on hyvä neuvo. Nimittäin vaativaan tai syyllistävään sävyyn esitettynä asiasta kehkeytyy entistä vastenmielisempää sisaruksille. Toivomuksena kun sen asian esittää, niin siitä ei synny välitön torjumisreaktio sisaruksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kommentoida tietämättä yksityiskohtia. Miten tuo vastavuoroisuuden puute ilmenee? Esim ostivatko sinulle lahjoja mutta et ostanut takaisin? Soittelivatko sinulle mutta et soittanut takaisin? Sellaisesta menee kyllä äkkiä välit poikki, koska se antaa kuvan että olisit itsekäs ja toisia huomioon ottamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kerjäät siis sääliä ja terapeuttia.
Pystytkö hyväksymään sen, että sisaruksesi eivät halua seuraasi?
Lähinnä kai halusin jäsenellä ja jakaa ajatuksiani ja ehkä saada vertaistukea, jos joku olisi samassa tilanteessa. Mutta kaltaisellesi ihmiselle se näyttäytyy säälin kerjuuna, mielenkiintoinen ajattelutapa sinulla.
Etkö ole hakeutunut johonkin asperger-vertaistukiryhmään? Kannattaisi. Kukaan ei ymmärrä ongelmiasi yhtä hyvin kuin toiset samaa neuroepätyypilisyyttä kokevat. Tyttäreni löysi tällaisesta ryhmästä itselleen elämänsä ensimmäisen kaltaisensa ystävän 25-vuotiaana. He viestivät määräaikoina ja katselevat suoratoistosta jotain yhdessä, vaikka kilometrejä on välissä. Juttelevat siitä mitä katsovat, kokevat yhteenkuuluvuutta.
Sinä et ole huonompi etkä parempi kuin sisaruksesi, mutta olet ilmeisesti heille hiukan turhan vaativa. Etsi siis kaltaistasi seuraa ja treenaa vuorovaikutusta siinä porukassa. Jokainen rakentaa omaa elämäänsä ja elää omaa todellisuttaan syntymästään lähtien, joten se, jos teillä on erilaiset muistot ja lapsuudenkokemukset, on pelkästään normaalia. Niin ihmismieli toimii. Te kaikki olette toisistanne erillisiä yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap, että minulle tulee vain entistä enemmän vastareaktio sellaista tyyppiä kohtaan, joka junttaa junttaamasta päästyäänkin sukulaisille, että tekemisissä on joku outo velvollisuus olla. Ei ole.
Tätä olen joutunut toistamaan toistamasta päästyäni yhdelle tyypille, joka haluaa ja haluaa tunkeutua kotiini kielloista huolimatta.
Tästä tulee todellakin mieleen, että onko tyypillä diagnosoitu tai diagnosoimaton autismi, kun ei hän ymmärrä puhetta.
Seuraavalla kerralla aion todeta, kun se tyyppi aloittaa jälleen kerran vinkumisen, että lapsikin ymmärtää kerrasta, kun sanotaan ei, niin se on ei.
En ole ikinä tuppaantunut yhtään minnekään, päinvastoin hyvin pienistäkin eleistä jään herkästi pois.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että haluaisit olla enemmän tekemisissä sisarustesi kanssa. Mitä jos kertoisit sen heille. Kuvauksestasi päätellen ovat voineet vetää käytöksestäsi heitä kohtaan johtopäätöksiä ettet halua olla heidän kanssa tekemisissä tai ovat kokeneet sen jollakin tavalla kuormittavaksi.
Vaikuttaa siltä, että olet asiaa prosessoinut. Kerro se vilpittömin mielin heille äläkä vaadi mitään. Anna heille aikaa miettiä.
Toivottavasti teille löytyisi sopiva tapa olla yhteydessä.
Kiitos tästä ratkaisukeskeisestä neuvosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIten itse olet lähestynyt siskojasi? Ole itse aktiivinen tapaamisien suhteen. Laita illallinen, kutsu syömään tai järjestä vaikka teatteriliput.
Tässä on se ydinongelma. Kun en ole lähestynyt laisinkaan, se on jotenkin todella vaikeaa. Lisäksi on taloudesta tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten itse olet lähestynyt siskojasi? Ole itse aktiivinen tapaamisien suhteen. Laita illallinen, kutsu syömään tai järjestä vaikka teatteriliput.
Tässä on se ydinongelma. Kun en ole lähestynyt laisinkaan, se on jotenkin todella vaikeaa. Lisäksi on taloudesta tiukkaa.
-eri
No tuo selittää sen, miksi eivät ole tekemisissä sun kanssa. Minäkin koen vastavuorottomuuden siten, että en enää näin pitkään jatkuttua halua itsekään esim. kutsua kotiini sellaisia ihmisiä, jotka eivät kutsu koskaan omaan kotiinsa vastavuoroisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sukulaiseni on autismin kirjolla. Olen joutunut rajoittamaan hänen kanssaan vietettyä aikaa minimiin ihan oman jaksamiseni tähden. Olen puhunut hänen kanssaan asioista, jotka koen vuorovaikutuksessamma kuormittavaksi, mutta ko. henkilö ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Hän sanoo, ettei möläyttele ja että omaa hyvät tunnetaidot. Olen täysin eri mieltä. Ikävintä on kuitenkin passiivisuus ja ns. perässä vedettävyys. Keskustelun eteneminen on muiden varassa. Hän myös odottaa saavansa kutsun mukaan milloin mihinkin, mutta ei tee itse mitään järjestääkseen itse joskus jotain muille.
Hän tuntuu ajattelevan, että neurotyypillisillä ei ole mitään murheita, väsymistä, kiireitä yms. En esimerkiksi voinut tehdä hänelle yhtä palvelusta lapseni menojen takia. Hän otti henkilökohtaisena loukkauksena sen, etten voinut siirtää lapsen menoa. Kyseessä oli tapahtuma, jota ei voinut siirtää. Normaalisti olisi vain ilmoitusasia, että en voi, on menoa, mutta hänen kanssaan mikään ei suju niin helposti. Koska elämässäni oli kiirettä töissä ja siviilissä, jaksamisen rajat tulivat vastaan ja jostain oli karsittava. Yhteydenpito tämä kirjolla olevaan sukulaiseen oli helppo valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap, että minulle tulee vain entistä enemmän vastareaktio sellaista tyyppiä kohtaan, joka junttaa junttaamasta päästyäänkin sukulaisille, että tekemisissä on joku outo velvollisuus olla. Ei ole.
Tätä olen joutunut toistamaan toistamasta päästyäni yhdelle tyypille, joka haluaa ja haluaa tunkeutua kotiini kielloista huolimatta.
Tästä tulee todellakin mieleen, että onko tyypillä diagnosoitu tai diagnosoimaton autismi, kun ei hän ymmärrä puhetta.
Seuraavalla kerralla aion todeta, kun se tyyppi aloittaa jälleen kerran vinkumisen, että lapsikin ymmärtää kerrasta, kun sanotaan ei, niin se on ei.
En ole ikinä tuppaantunut yhtään minnekään, päinvastoin hyvin pienistäkin eleistä jään herkästi pois.
Olet siis ulospäin sen verran sisäänpäin kääntyneen oloinen, että ovat antaneet olla sun omissa oloissasi.
Osaisitko sanoa tuohon asiaan mielipiteesi, joka koskee sitä tyyppiä, joka jatkuvasti haluaa tunkeutua kotiini, eikä usko sanaa ei, niin mikähän hänen häiriö on laatuaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan, mutta ei todellakaan haittaa.
En ole nähnyt tai kuullut siskostani 16vuoteen tämä harmitti aluksi. Olen koittanut lähestyä netin kautta, ilman vastausta. Hän blokkasi minut täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten itse olet lähestynyt siskojasi? Ole itse aktiivinen tapaamisien suhteen. Laita illallinen, kutsu syömään tai järjestä vaikka teatteriliput.
Tässä on se ydinongelma. Kun en ole lähestynyt laisinkaan, se on jotenkin todella vaikeaa. Lisäksi on taloudesta tiukkaa.
Keskustelun otsikko on väärin. Sen kuuluisi olla En ole sisaruksiini missään yhteydessä.
Te kaikki olette sadisteja ap:ta kohtaan kuten hänen siskonsa.
Tulee mieleen, että lapsena tunsit olevasi samanlainen heidän kanssaan. Mutta aikuisiällä tunsit itsesi autistiseksi ja hankit itsellesi autismi-diagnoosin. Ehkä olet muuttunut lapsuuden luomasta sisaruudesta, että sisarukset ei henkisesti tunnista sinua enää samaksi, jonka he tunsivat lapsena ja he vieraantuvat, tai sinä itse olet vieraantunut. Et voi odottaa että he olisivat parempia sisaruksia. Sisaruussuhteet ovat joskus vaikeita. "Suku on pahin".