Maarit ja Pekka aloittivat työpaikallaan salasuhteen Luulimme, ettei kukaan näe

Kiinnostavinta olisi tietää, että onko heillä aamiaispöydässä kolmea eri leikkelettä.

Onko kliseisempää juttua, sihteeri ja toimitusjohtaja?!?

Kyseessä ei ollut myöskään "työkaveri" vaan auktoriasemassa oleva, todennäköisesti vanhempi, pomo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta eksäni "rakastui" tuohon tyyliin varattuun naiseen, pettivät. Erottiin, ja eksä kuvitteli, että tuo toinen parikin eroaa. Eivätpä eronneetkaan. Eksä jäi yksin (löysi tosin vuosia myöhemmin ihan toisen kumppanin) 

Minä löysin nykyisen mieheni n. 2v tapahtumien jälkeen ja saan elää vuosisadan rakkaustarinaa edelleen. Ollaan nyt mieheni kanssa oltu 15v onnellisesti yhdessä ja mietin aina silloin tällöin, että eksäni toilailu oli minulle onnenpotku.

Niinhän se yleensä on. Vaikka onkin klisee, että hyvässä suhteessa ei ole sitä kolmannen mentävää aukkoa, kyllä siinä joku totuus piilee. Ihmisen pitää kulkea se tietty polku, että kasvaa omaksi itsekseen, kun aikuisillakin on ne omat kehitystasonsa. Suurin osa ei tosin saavuta niitä korkeimpia ja he jäävät kaunaan kiinni. 

On typerää paheksua ihmisiä siitä, etteivät he kohtaa onnistuneesti aikuisuuden haasteita esim parisuhteessa. Se on kuin vastasyntyneen rankaisemiseen siitä, ettei tämä onnistu kierähtämään ympäri omin voimin. Kun vasta muodostaa minäkuvansa, erityisesti käsityksen siitä, mitä hän elämältä haluaa, muiden tarpeita ja tunteita on tuolloin usein hankala ajatella. Ihmiset eivät nouse yhdessä yössä seuraavalle tasolle täytettyään tietyn verran ikävuosia, ihminen kehittyy pikkuhiljaa myös aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä vaan aviorikosta glorifioidaan. Kuvitellaan että 30v jotenkin sen pyhittäisi. Noloa. Lisäksi amamttiaseman väärinkäyttöä.

Kyllä kyllä, ennemmin pitää glorifioida sitä että väkisin jäädään kitumaan ja riitelemään toimimattomaan avioliittoon vuosikymmeniksi. Siitähän ei kenellekään tule paha mieli.

Mitäs olet paskonut sen avioliiton?

Jos kakkosliiton fuelina toimi viha ykköstä kohtaan tai esim. näiden kohdalla häpeä - ovat joutuneet muuttamaan ja eroamaan verkostoistaan ja jäljelle jäänyt vain toisensa, niin aika kyseenalaista siinä kohtaa onko mitään rakkautta ollutkaan. Vaan onko se vaan damage controllioa, kun mitään muuta ei jäänyt jäljelle.

Tuo ukko näyttää vähän siltä että onkohan ainoa syrjähyppy tämä.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä vaan aviorikosta glorifioidaan. Kuvitellaan että 30v jotenkin sen pyhittäisi. Noloa. Lisäksi amamttiaseman väärinkäyttöä.

Kyllä kyllä, ennemmin pitää glorifioida sitä että väkisin jäädään kitumaan ja riitelemään toimimattomaan avioliittoon vuosikymmeniksi. Siitähän ei kenellekään tule paha mieli.

Mitäs olet paskonut sen avioliiton?

Jos kakkosliiton fuelina toimi viha ykköstä kohtaan tai esim. näiden kohdalla häpeä - ovat joutuneet muuttamaan ja eroamaan verkostoistaan ja jäljelle jäänyt vain toisensa, niin aika kyseenalaista siinä kohtaa onko mitään rakkautta ollutkaan. Vaan onko se vaan damage controllioa, kun mitään muuta ei jäänyt jäljelle.

Ihan yksinkö siinä avioliitossa ollaan ja yksin se paskotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä vaan aviorikosta glorifioidaan. Kuvitellaan että 30v jotenkin sen pyhittäisi. Noloa. Lisäksi amamttiaseman väärinkäyttöä.

Kyllä kyllä, ennemmin pitää glorifioida sitä että väkisin jäädään kitumaan ja riitelemään toimimattomaan avioliittoon vuosikymmeniksi. Siitähän ei kenellekään tule paha mieli.

Mitäs olet paskonut sen avioliiton?

Jos kakkosliiton fuelina toimi viha ykköstä kohtaan tai esim. näiden kohdalla häpeä - ovat joutuneet muuttamaan ja eroamaan verkostoistaan ja jäljelle jäänyt vain toisensa, niin aika kyseenalaista siinä kohtaa onko mitään rakkautta ollutkaan. Vaan onko se vaan damage controllioa, kun mitään muuta ei jäänyt jäljelle.

Ihan yksinkö siinä avioliitossa ollaan ja yksin

Ei olla, toinen osapuoli on yleensä uhri.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan "kesätytttöjä" on pantu kopiohuoneessa, lomakevarastossa ja neukkarin sohvalla, eikä siitä ole ip-lehtiin kirjoiteltu.

Kesätytöiltä saa parhaat panot!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta eksäni "rakastui" tuohon tyyliin varattuun naiseen, pettivät. Erottiin, ja eksä kuvitteli, että tuo toinen parikin eroaa. Eivätpä eronneetkaan. Eksä jäi yksin (löysi tosin vuosia myöhemmin ihan toisen kumppanin) 

Minä löysin nykyisen mieheni n. 2v tapahtumien jälkeen ja saan elää vuosisadan rakkaustarinaa edelleen. Ollaan nyt mieheni kanssa oltu 15v onnellisesti yhdessä ja mietin aina silloin tällöin, että eksäni toilailu oli minulle onnenpotku.

Niinhän se yleensä on. Vaikka onkin klisee, että hyvässä suhteessa ei ole sitä kolmannen mentävää aukkoa, kyllä siinä joku totuus piilee. Ihmisen pitää kulkea se tietty polku, että kasvaa omaksi itsekseen, kun aikuisillakin on ne omat kehitystasonsa. Suurin osa ei tosin saavuta niitä korkeimpia ja he jäävät kaunaan kiinni. 

On typerää paheksua ihmisiä siitä, etteivät he kohtaa onnistuneesti aikuisuuden haasteita esim parisuhteessa. Se on kuin vastasyntyneen rankaisemiseen siitä, ettei tämä onnistu kierähtämään ympäri omin voimin. Kun vasta muodostaa minäkuvansa, erityisesti käsityksen siitä, mitä hän elämältä haluaa, muiden tarpeita ja tunteita on tuolloin usein hankala ajatella. Ihmiset eivät nouse yhdessä yössä seuraavalle tasolle täytettyään tietyn verran ikävuosia, ihminen kehittyy pikkuhiljaa myös aikuisena. 

Aikuistuminen ei ei tapahdu tietämällä. Se tapahtuu läpi elämällä, kokemalla ja kompuroimallakin. Ihminen toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja. 

Kun syvät alitajuiset voimat ovat käynnissä, jää viisastelu sikseen. Kun vietti vie, järki vaikenee. 

Ei olla, toinen osapuoli on yleensä uhri.

Usein heittäytyy sellaiseksi, kyllä, sen sijaan että katsoisi peiliin ja ottaisi opikseen. Siksi hajottaa seuraavankin avioliittonsa ihan samoihin syihin.

Nää on näitä.

Voiko kuitenkaan paheksua, kun kerran löysivät elämänsä rakkauden? Eri asia olisi ollut, jos olisivat kohta pettäneet toisiaankin.

Ainakin lehdessä lukee, että he olivat pettäjiä, jos jollekin jäi vielä epäselväksi mitä aiemmille suhteille tapahtui. Eivät syytä silloisia kumppaneitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta eksäni "rakastui" tuohon tyyliin varattuun naiseen, pettivät. Erottiin, ja eksä kuvitteli, että tuo toinen parikin eroaa. Eivätpä eronneetkaan. Eksä jäi yksin (löysi tosin vuosia myöhemmin ihan toisen kumppanin) 

Minä löysin nykyisen mieheni n. 2v tapahtumien jälkeen ja saan elää vuosisadan rakkaustarinaa edelleen. Ollaan nyt mieheni kanssa oltu 15v onnellisesti yhdessä ja mietin aina silloin tällöin, että eksäni toilailu oli minulle onnenpotku.

Niinhän se yleensä on. Vaikka onkin klisee, että hyvässä suhteessa ei ole sitä kolmannen mentävää aukkoa, kyllä siinä joku totuus piilee. Ihmisen pitää kulkea se tietty polku, että kasvaa omaksi itsekseen, kun aikuisillakin on ne omat kehitystasonsa. Suurin osa ei tosin saavuta niitä korkeimpia ja he jäävät kaunaan kiinni. 

Totta. Jotkut kehityvät todella hitaasti. Kun prognoosi on huono, onko velvollisuus jäädä odottamaan. Yhtälöön kuuluu se, että hidastelija ei näe tai halua myöntää asiaa, ja sitä tosiasiaa täytyy sitten peitellä.

Tiedän pari työpaikkaparia, mutta mitään pettämistä niihin ei ole liittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla, toinen osapuoli on yleensä uhri.

Usein heittäytyy sellaiseksi, kyllä, sen sijaan että katsoisi peiliin ja ottaisi opikseen. Siksi hajottaa seuraavankin avioliittonsa ihan samoihin syihin.

Ei ole onneksi syytä avioitua nykypäivänä. Uhrihan tuokin nainen on todennäköisesti ollut, joutunut pomonsa vokottelemaksi.

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä.

Voiko kuitenkaan paheksua, kun kerran löysivät elämänsä rakkauden? Eri asia olisi ollut, jos olisivat kohta pettäneet toisiaankin.

Ainakin lehdessä lukee, että he olivat pettäjiä, jos jollekin jäi vielä epäselväksi mitä aiemmille suhteille tapahtui. Eivät syytä silloisia kumppaneitaan.

Olen nähnyt monia apauksia missä kakkosliitto kestää kun epämääräisellä pahalla ololla ja vihalla on syntipukki: exä. Ykkösliitossa tällaita mystistä paholaista jota kirota joka päivä, ei ole. Siinä paha olo saattaa alkaa purkaantumaan omaan puolisoon. Mutta kakkosliitossa voi aina haukkua ja panetella eksää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä vaan aviorikosta glorifioidaan. Kuvitellaan että 30v jotenkin sen pyhittäisi. Noloa. Lisäksi amamttiaseman väärinkäyttöä.

Kyllä kyllä, ennemmin pitää glorifioida sitä että väkisin jäädään kitumaan ja riitelemään toimimattomaan avioliittoon vuosikymmeniksi. Siitähän ei kenellekään tule paha mieli.

Mitäs olet paskonut sen avioliiton?

Jos kakkosliiton fuelina toimi viha ykköstä kohtaan tai esim. näiden kohdalla häpeä - ovat joutuneet muuttamaan ja eroamaan verkostoistaan ja jäljelle jäänyt vain toisensa, niin aika kyseenalaista siinä kohtaa onko mitään rakkautta ollutkaan. Vaan onko se vaan damage controllioa, kun mitään muuta ei jäänyt jäljelle.

Ihan yksinkö siinä avioliitossa ollaan ja yksin

Siltä se kuulostaa kun tätäkin ketjua lukee. Pettäminen on seuraus mutta ne syyt eroon on paljon syvemmällä. Kuittaamalla eron, toinen petti, he jättävät oikeat syyt pimentoon ja käsittelemättä. Käsitteleminen pakottaisi hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.

Tjoo, no katselin firman pikkujouluissa miten yksikin ei-pariskunta oli naamastaan liimautunut kiinni toisiinsa puolisen iltaa. Sitten kommentoin sitä seuraavalla viikolla niin tän parin täti oli kovin närkästynyt että miten minä sen sille firman porukalle menin paljastamaan vaikka taatusti muutkin sen siellä pikkujouluissa huomasi ja aika monen kanssa sitä vitsailtiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla, toinen osapuoli on yleensä uhri.

Usein heittäytyy sellaiseksi, kyllä, sen sijaan että katsoisi peiliin ja ottaisi opikseen. Siksi hajottaa seuraavankin avioliittonsa ihan samoihin syihin.

Ei ole onneksi syytä avioitua nykypäivänä. Uhrihan tuokin nainen on todennäköisesti ollut, joutunut pomonsa vokottelemaksi.

Sedät viettelevät puhtaat tyttöset. 

Feminismin edellisissä aalloissa yritettiin saada maailma ymmärtämään, että naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet. Seuraavaksi pitäisi saada se vakuutettua siitä, että he voivat olla myös yhtä perseestä kuin miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta eksäni "rakastui" tuohon tyyliin varattuun naiseen, pettivät. Erottiin, ja eksä kuvitteli, että tuo toinen parikin eroaa. Eivätpä eronneetkaan. Eksä jäi yksin (löysi tosin vuosia myöhemmin ihan toisen kumppanin) 

Minä löysin nykyisen mieheni n. 2v tapahtumien jälkeen ja saan elää vuosisadan rakkaustarinaa edelleen. Ollaan nyt mieheni kanssa oltu 15v onnellisesti yhdessä ja mietin aina silloin tällöin, että eksäni toilailu oli minulle onnenpotku.

Niinhän se yleensä on. Vaikka onkin klisee, että hyvässä suhteessa ei ole sitä kolmannen mentävää aukkoa, kyllä siinä joku totuus piilee. Ihmisen pitää kulkea se tietty polku, että kasvaa omaksi itsekseen, kun aikuisillakin on ne omat kehitystasonsa. Suurin osa ei tosin saavuta niitä korkeimpia

 

Totta. Jotkut kehityvät todella hitaasti. Kun prognoosi on huono, onko velvollisuus jäädä odottamaan. Yhtälöön kuuluu se, että hidastelija ei näe tai halua myöntää asiaa, ja sitä tosiasiaa täytyy sitten peitellä.

Olen itse ollut suhteessa, jota kumpikaan ei osannut lopettaa. Se, että ex tuli fritsut kaulassa kotiin oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. 

Ihmisten tulisi kääntyä tuolloin myös itseensä, ja se voi olla kiusallista ja vaikeaa.