Maarit ja Pekka aloittivat työpaikallaan salasuhteen Luulimme, ettei kukaan näe

Jotenkin halveksittavaa. En itse kehtaisi omalla naamalla kaikelle kansalle esiintyä lehtiartikkelissa joka perustuu pettämiselle. Toki ymmärrän että tunteille ei voi mitään ja hyvä heille jos ovat edelleen on onnellisia yhdessä mutta pettäminen on sellainen asia jota ainakin itse ymmärtäisin hävetä vaikka olisi kulunut kuinka 30 vuotta.

Vähän meni makua suurelta rakkaustarinalta kun olennaisena asiana jutussa pettäminen. Itse omasta kokemuksesta johtuen en osaa glorifioida tuota lehtijuttua. Hyvä jos ovat onnellisia yhdessä mutta kaikki sympatia petetyille osapuolille joiden avioliitot nämä kaksi tuhosivat. 

 

Eipä ole itselle käynyt enkä tunne ketään muutakaan 

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole itselle käynyt enkä tunne ketään muutakaan 

Tiedän tuon pariskunnan, mutten tiennyt tuota suhteen alkamiskuviota ennen tätä juttua. Nyt tiedän. 

Olen vierestä nähnyt näitä työpaikkasuhteita pettämisen kera muutaman. Ei tainnut kestää niistä yksikään.

Pettäminen on sivuseikka, mutta kuormasta ei syödä. Tämä jos jokin on sitä. Häpeäisivät!

Minulla on "salasuhde" työkaveriin, mutta suhde on salainen vain töissä. Ihan sinkkuja molemmat oltiin kun työpaikalla tutustuttiin ja hiljalleen työkaveruus alkoi muuttumaan myös vapaa-ajan kaveruudeksi ja siitä sitten eteen päin. Luonnollisesti haluttiin ensin rauhassa katsoa tuleeko tästä mitään ja siksi ei kerrottu kenellekään. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, ei ole vaan olla kerrottu mitään kun ei kukaan ole huomannut.

Vähän ohis, mutta eksäni "rakastui" tuohon tyyliin varattuun naiseen, pettivät. Erottiin, ja eksä kuvitteli, että tuo toinen parikin eroaa. Eivätpä eronneetkaan. Eksä jäi yksin (löysi tosin vuosia myöhemmin ihan toisen kumppanin) 

Minä löysin nykyisen mieheni n. 2v tapahtumien jälkeen ja saan elää vuosisadan rakkaustarinaa edelleen. Ollaan nyt mieheni kanssa oltu 15v onnellisesti yhdessä ja mietin aina silloin tällöin, että eksäni toilailu oli minulle onnenpotku.

Entisessä työpaikassa oli nainen ja mies, jotka aina firman bileissä katosivat jonnekin, joskus kuultiin heillä olevan myös hotellihuone varattuna jne. Kumpikin tahoillaan naimisissa, mutta erosivat, muuttivat aikanaan yhteen ja menivät naimisiin. Lienevät yhdessä edelleen, ja tästä on jo reilusti parikymmentä vuotta kun olin ko. työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän meni makua suurelta rakkaustarinalta kun olennaisena asiana jutussa pettäminen. Itse omasta kokemuksesta johtuen en osaa glorifioida tuota lehtijuttua. Hyvä jos ovat onnellisia yhdessä mutta kaikki sympatia petetyille osapuolille joiden avioliitot nämä kaksi tuhosivat. 

 

Mistä sen tietää että tuhosivat, ehkä oli vaan onnenpotku. 

Minä olen alun perin tavannut mieheni työpaikalla, toki tutustuttiin paremmin sen ulkopuolella yhteisen harrastuksen kautta. Viisi vuotta ollaan jo onnellisesti ehditty asua yhdessä. Siinä on puolensa kun on yhteinen työpaikka, ei minun entistäni kiinnostanut kuunnella eikä hän ymmärtänyt jos joku työjuttu painaa. Nyt saan ihan oikeastikin tukea työelämään kotona.

Olen tutustunut mieheeni juurikin töissä. Mitä nyt sitten? 

Ainahan "kesätytttöjä" on pantu kopiohuoneessa, lomakevarastossa ja neukkarin sohvalla, eikä siitä ole ip-lehtiin kirjoiteltu.

Kehtaavat oikein lehdessä kertoa!

Vierailija kirjoitti:

Vähän meni makua suurelta rakkaustarinalta kun olennaisena asiana jutussa pettäminen. Itse omasta kokemuksesta johtuen en osaa glorifioida tuota lehtijuttua. Hyvä jos ovat onnellisia yhdessä mutta kaikki sympatia petetyille osapuolille joiden avioliitot nämä kaksi tuhosivat. 

 

Mistäpä sitä voi tietää onko niissä ensimmäisissä avioliitoissa ollut siinä kohtaa mitään tuhottavaa. Tarinahan ei kerro sitä vaikka nuo suhteet olisi ollut väkivaltaisia tai muuten aivan täysin onnettomia, niin että on vaan hyvä jos niistä on päässyt pois. Täydellisen onnellisessa suhteessa harvemmin petetään ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta eksäni "rakastui" tuohon tyyliin varattuun naiseen, pettivät. Erottiin, ja eksä kuvitteli, että tuo toinen parikin eroaa. Eivätpä eronneetkaan. Eksä jäi yksin (löysi tosin vuosia myöhemmin ihan toisen kumppanin) 

Minä löysin nykyisen mieheni n. 2v tapahtumien jälkeen ja saan elää vuosisadan rakkaustarinaa edelleen. Ollaan nyt mieheni kanssa oltu 15v onnellisesti yhdessä ja mietin aina silloin tällöin, että eksäni toilailu oli minulle onnenpotku.

Niinhän se yleensä on. Vaikka onkin klisee, että hyvässä suhteessa ei ole sitä kolmannen mentävää aukkoa, kyllä siinä joku totuus piilee. Ihmisen pitää kulkea se tietty polku, että kasvaa omaksi itsekseen, kun aikuisillakin on ne omat kehitystasonsa. Suurin osa ei tosin saavuta niitä korkeimpia ja he jäävät kaunaan kiinni. 

Näin sitä vaan aviorikosta glorifioidaan. Kuvitellaan että 30v jotenkin sen pyhittäisi. Noloa. Lisäksi amamttiaseman väärinkäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut mieheeni juurikin töissä. Mitä nyt sitten? 

Kaikki avioliitot syntyvät töissä, mutta huomaatko, mistä tässä jutussa kiikastaa?

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä vaan aviorikosta glorifioidaan. Kuvitellaan että 30v jotenkin sen pyhittäisi. Noloa. Lisäksi amamttiaseman väärinkäyttöä.

Kyllä kyllä, ennemmin pitää glorifioida sitä että väkisin jäädään kitumaan ja riitelemään toimimattomaan avioliittoon vuosikymmeniksi. Siitähän ei kenellekään tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut mieheeni juurikin töissä. Mitä nyt sitten? 

Kaikki avioliitot syntyvät töissä, mutta huomaatko, mistä tässä jutussa kiikastaa?

Kaikki? Tunnen aika monta paria, jotka on tavanneet muualla kuin töissä.