Maarit ja Pekka aloittivat työpaikallaan salasuhteen Luulimme, ettei kukaan näe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä vaan aviorikosta glorifioidaan. Kuvitellaan että 30v jotenkin sen pyhittäisi. Noloa. Lisäksi amamttiaseman väärinkäyttöä.

Kyllä kyllä, ennemmin pitää glorifioida sitä että väkisin jäädään kitumaan ja riitelemään toimimattomaan avioliittoon vuosikymmeniksi. Siitähän ei kenellekään tule paha mieli.

Mitäs olet paskonut sen avioliiton?

Jos kakkosliiton fuelina toimi viha ykköstä kohtaan tai esim. näiden kohdalla häpeä - ovat joutuneet muuttamaan ja eroamaan verkostoistaan ja jäljelle jäänyt vain toisensa, niin aika kyseenalaista siinä kohtaa onko mitään rakkautta ollutkaan. Vaan onko se vaan damage controllioa, kun mitään muuta ei jäänyt jäljelle.

<

Ei olla, toinen osapuoli on yleensä uhri.

 

Aikuinen ihminen ei ole toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja, arviota ja päätöksiä omassa elämässään vaan lapsen tasolle typistetty uhri? 

Parisuhde on kahden kauppa. Joissa tulisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. 

Linna Herra ja Rouva Vihma. Siinä on veronmaksajien rahoilla kerätty katetta tilille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta eksäni "rakastui" tuohon tyyliin varattuun naiseen, pettivät. Erottiin, ja eksä kuvitteli, että tuo toinen parikin eroaa. Eivätpä eronneetkaan. Eksä jäi yksin (löysi tosin vuosia myöhemmin ihan toisen kumppanin) 

Minä löysin nykyisen mieheni n. 2v tapahtumien jälkeen ja saan elää vuosisadan rakkaustarinaa edelleen. Ollaan nyt mieheni kanssa oltu 15v onnellisesti yhdessä ja mietin aina silloin tällöin, että eksäni toilailu oli minulle onnenpotku.

Niinhän se yleensä on. Vaikka onkin klisee, että hyvässä suhteessa ei ole sitä kolmannen mentävää aukkoa, kyllä siinä joku totuus piilee. Ihmisen pitää kulkea se tietty polku, että kasvaa omaksi itsekseen, kun aikuisillakin on ne omat kehitystas

 

Olen itse ollut suhteessa, jota kumpikaan ei osannut lopettaa. Se, että ex tuli fritsut kaulassa kotiin oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. 



Ihmisten tulisi kääntyä tuolloin myös itseensä, ja se voi olla kiusallista ja vaikeaa.

Itse taas luulin olevani hyvässä suhteessa, kun siinä oli kaikki ne kliseet, jotka käsitykseni mukaan kuului hyvään suhteeseen. Mutta eihän ne ollut kuin exän tapa ostaa omatuntonsa puhtaaksi. Oppia ikä kaikki. 

Kuinka monta työtuntia lienee kulunut sihterin hommien sijaan panohommiin? Tuliko palkkaan bonuksia?

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä.

Voiko kuitenkaan paheksua, kun kerran löysivät elämänsä rakkauden? Eri asia olisi ollut, jos olisivat kohta pettäneet toisiaankin.

Ainakin lehdessä lukee, että he olivat pettäjiä, jos jollekin jäi vielä epäselväksi mitä aiemmille suhteille tapahtui. Eivät syytä silloisia kumppaneitaan.

Kuormastasyöjiä ei hyvällä katsota.

Nuorena työntekijänä ekassa työpaikassa oli aina pieni jännitysmomentti, että minkä suljetun oven takaa löytyy Se salapari pussailemasta. Kiva työympäristö ja näin.

Juttua selittää että nainen oli parikymppinen. Lähti vielä salasuhteeseen

Harvoin kai ainakaan esim. kauppakorkealainen kolmekymppinen toimitusjohtaja kiinnostuisi juuri oman työpaikan sihteeristä, ellei nainen olisi nuorempi. Tai erityisen kaunis vaikka kouluttamaton.

Miksi kaunis ja koulutettu samanikäinen olisi tyytyväinen sihteerinä.

Sinkulla nuorella toimitusjohtajalla voisi olla hankala luonne aloittaa suhde työkaverin kanssa, etenkään alaisen. Liikaa statuseroa

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ei ollut myöskään "työkaveri" vaan auktoriasemassa oleva, todennäköisesti vanhempi, pomo. 

Jutun mukaan sihteerinainen oli parikymppinen ja molemmat varattuja

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on sivuseikka, mutta kuormasta ei syödä. Tämä jos jokin on sitä. Häpeäisivät!

Minulla ei ole omaa kokemusta asiasta eli ei ole ns oma lehmä ojassa mutta tuota en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Jos kaksi ihmistä aidosti ihastuu/rakastuu ja ovat loppuelämänsä pari niin mikä siinä on niin kauheaa että työpaikalla tapaavat? Pitäisikö "sen oikean" antaa mennä ja ottaa joku korvike? Ketä se palvelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ei ollut myöskään "työkaveri" vaan auktoriasemassa oleva, todennäköisesti vanhempi, pomo. 

Jutun mukaan sihteerinainen oli parikymppinen ja molemmat varattuja

 

Pomo oli huimat kuusi vuotta vanhempi.

Meillä sai sihteeri lähteä, kun suhde pomoon tuli julki. 

Että sellainen sihteerikkö....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on sivuseikka, mutta kuormasta ei syödä. Tämä jos jokin on sitä. Häpeäisivät!

Minulla ei ole omaa kokemusta asiasta eli ei ole ns oma lehmä ojassa mutta tuota en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Jos kaksi ihmistä aidosti ihastuu/rakastuu ja ovat loppuelämänsä pari niin mikä siinä on niin kauheaa että työpaikalla tapaavat? Pitäisikö "sen oikean" antaa mennä ja ottaa joku korvike? Ketä se palvelee?

Toinen vaihtaa työpaikkaa jos ihan pakko on juuri tämän kanssa pariutua.

80 luvun alussa aloitin työpaikassa, jossa melkein 10 vuotta vanhempi mies kiinnosti. Se jäi muutamiin katseisiin ja kosketuksiin. Mies vaihtoi työpaikkaa ja oli siellä parisen vuotta. Siellä aukeni paikka, jota hain ja minut valittiin. Olimme siis koko ajan tahoillamme tarinan alusta asti naimisissa. 

Tämä uusi tapaaminen repäisi padot auki. Se oli menoa saman tien. Seurustelimme salaa viisi vuotta. 

Jäimme kiinni. Järkyttävät erot ja omaisuuden jaot. 

Naimisiin, kaksi lasta ja pari koiraa. Paritalo ja kesämökki. Normaalia elämää, hyviä ja huonoja hetkiä. 

Lapset aikuisia ja omillaan. Eläkkeellä. 

Mä en kestä tuota ukon turaa. Eroaisin, jos taloudellisesti voisin.