Ensitreffit alttarilla 2025 OFFICIAL

Elisa antoi huomenlahjaksi Matille sellaisen jutun, missä säilytetään luottokortteja jne ja Matti oli tyytyväinen.

Mitä Janne ajatteli ohjelmaan hakiessaan, jos ongelma on hänen pieni asuntonsa sekä hänen omat lapsensa? Että hän asuu omassa kodissaan vuoroviikot lasten kanssa ja vuoroviikot vaimon kotona?

Vierailija kirjoitti:

Nyt katsoin tuon klipin, että miksi ei lukenut manuaalia. Tämä on varmasti ainoa asia, missä pystyn samaistumaan Elisan kokemukseen. Itselle myös tuntuisi ikävältä,  jos pyytää asiaa x, esimerkiksi kello viiden kahvit arjessa aina, kun ehtii (Mikko), mutta sitten kumppani selvästi osoittaisi, että "ei tunnu itselle tärkeältä, mitä merkitystä, en lue." Näitä samoja myötäelämisen tunteita on tullut itsellä aiemmin vain Mattia kohtaan, mutta tässä aiheessa tulee ikävä fiilis Elisan puolesta. Outo kirja, mutta se jotenkin, ettei välitetä, tuntuu pahalta. Siis tulkintani on "ei oo väliä, katotaan luenko. "

Mutta voi olla, että tämä on mies-nais -näkökulma. Pyysin ex-mieheltä, että ostaisi kukkia joskus ihan yllättäin, ei tarvitse synttärinä, ihan vain jonain muuna päivänä...niin hän ei koskaan tajunnut, miten iso juttu se olisi minulle ollut. 

Saako kysyä miksi naisilla on tuollaisia juttuja? Siis haaveillaan jonkun tekevän jotain naisen iloksi. Ehkä sanotaan ääneenkin tämä toive. Sitten jos mies ei toteuta toivetta/haavetta niin tulee valtava pettymys. Eikö lähtökohtaisesti jokainen ole itse vastuussa omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta? Vai onko tässä taustalla jotain romanttisista leffoista nähtyä joka halutaan kokea omassa elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt katsoin tuon klipin, että miksi ei lukenut manuaalia. Tämä on varmasti ainoa asia, missä pystyn samaistumaan Elisan kokemukseen. Itselle myös tuntuisi ikävältä,  jos pyytää asiaa x, esimerkiksi kello viiden kahvit arjessa aina, kun ehtii (Mikko), mutta sitten kumppani selvästi osoittaisi, että "ei tunnu itselle tärkeältä, mitä merkitystä, en lue." Näitä samoja myötäelämisen tunteita on tullut itsellä aiemmin vain Mattia kohtaan, mutta tässä aiheessa tulee ikävä fiilis Elisan puolesta. Outo kirja, mutta se jotenkin, ettei välitetä, tuntuu pahalta. Siis tulkintani on "ei oo väliä, katotaan luenko. "

Mutta voi olla, että tämä on mies-nais -näkökulma. Pyysin ex-mieheltä, että ostaisi kukkia joskus ihan yllättäin, ei tarvitse synttärinä, ihan vain jonain muuna päivänä...niin hän ei koskaan tajunnut, miten iso juttu se olisi minulle ollut. 

Saako kysyä miksi naisilla on tuollaisia juttuja? Siis haaveillaan jonkun tekevän jotain naisen iloksi. Ehkä sanotaan ääneenkin tämä toive. Sitten jos mies ei toteuta toivetta/haavetta niin tulee valtava pettymys. Eikö lähtökohtaisesti jokainen ole itse vastuussa omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta? Vai onko tässä taustalla jotain romanttisista leffoista nähtyä joka halutaan kokea omassa elämässä?

Oletko kuullut toisen ihmisen ilahduttamisesta? Kyllä on mahdollisuus tehdä toisia onnelliseksi. Kukaan ei tarvitsisi ketään, jos jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. 

Naiset usein tekevät miehille pikkujuttuja, isompiakin. Ihan vaan osoittaakseen välittämistään ja tehdäkseen toisen ilahtuneeksi. Toki näitä toisen ilahduttajia on miehissäkin, paljonkin. Ehkä kuitenkin ankeuttajia on enemmän miehissä kuin naisissa. Suhteesta tulee kamala, kun yhteen osuu ankeuttaja ja ilahduttaja. Tai siis ankeuttaja saattaa viihtyä, ellei okseta se toisen hyväntahtoisuus, ilahduttaja ei viihdy vaan räytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä Janne ajatteli ohjelmaan hakiessaan, jos ongelma on hänen pieni asuntonsa sekä hänen omat lapsensa? Että hän asuu omassa kodissaan vuoroviikot lasten kanssa ja vuoroviikot vaimon kotona?

Ja mitä ajattelee tuhdissa kunnossa oleva ylipäätään, että osallistuu??? Minua pelottaisi kyllä se julkinen nöyryytys, kun ei ole ulkonäköpaineet normaalipainoisellekaan helppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt katsoin tuon klipin, että miksi ei lukenut manuaalia. Tämä on varmasti ainoa asia, missä pystyn samaistumaan Elisan kokemukseen. Itselle myös tuntuisi ikävältä,  jos pyytää asiaa x, esimerkiksi kello viiden kahvit arjessa aina, kun ehtii (Mikko), mutta sitten kumppani selvästi osoittaisi, että "ei tunnu itselle tärkeältä, mitä merkitystä, en lue." Näitä samoja myötäelämisen tunteita on tullut itsellä aiemmin vain Mattia kohtaan, mutta tässä aiheessa tulee ikävä fiilis Elisan puolesta. Outo kirja, mutta se jotenkin, ettei välitetä, tuntuu pahalta. Siis tulkintani on "ei oo väliä, katotaan luenko. "

Mutta voi olla, että tämä on mies-nais -näkökulma. Pyysin ex-mieheltä, että ostaisi kukkia joskus ihan yllättäin, ei tarvitse synttärinä, ihan vain jonain muuna päivänä...niin hän ei koskaan tajunnut, miten iso juttu se olisi minulle ollut. 

Saako kysyä miksi naisilla on tuollaisia juttuja? Siis haaveillaan jonkun tekevän jotain naisen iloksi. Ehkä sanotaan ääneenkin tämä toive. Sitten jos mies ei toteuta toivetta/haavetta niin tulee valtava pettymys. Eikö lähtökohtaisesti jokainen ole itse vastuussa omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta? Vai onko tässä taustalla jotain romanttisista leffoista nähtyä joka halutaan kokea omassa elämässä?

Naiset, nämä tyypit ovat niitä, joiden kanssa sängyssä saat orgasmin hyvällä tsägällä. Huonommalla et koskaan. Ja se on ihan oma vikasi, kyllähän mieskin laukeaa, mikset sitten itse. Tuo mielenmaisema on niin köyhä, että yritän itse pysytellä kaukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä Janne ajatteli ohjelmaan hakiessaan, jos ongelma on hänen pieni asuntonsa sekä hänen omat lapsensa? Että hän asuu omassa kodissaan vuoroviikot lasten kanssa ja vuoroviikot vaimon kotona?

Ja mitä ajattelee tuhdissa kunnossa oleva ylipäätään, että osallistuu??? Minua pelottaisi kyllä se julkinen nöyryytys, kun ei ole ulkonäköpaineet normaalipainoisellekaan helppoja.

Olen tuhdimmassa kunnossa (noin 80 kg). Ei ole ulkonäköpaineita. Laskisi elämänlaatua ihan hirveästi ahdistua omasta kehostaan joka ainoa päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä Janne ajatteli ohjelmaan hakiessaan, jos ongelma on hänen pieni asuntonsa sekä hänen omat lapsensa? Että hän asuu omassa kodissaan vuoroviikot lasten kanssa ja vuoroviikot vaimon kotona?

Ja mitä ajattelee tuhdissa kunnossa oleva ylipäätään, että osallistuu??? Minua pelottaisi kyllä se julkinen nöyryytys, kun ei ole ulkonäköpaineet normaalipainoisellekaan helppoja.

Monelle motivaatio normaalipainossa pysyttelemiseen tuntuu olevan ulkonäköpaineet ja nöyryytyksen välttäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Janne introverttinä ei jaksa noin paljon keskustelua. Katri taas näyttää purkavan kaiken yksinäisyyden aiheuttaman patouman puhumalla ja hakemalla puheyhteyttä jatkuvalla syötöllä.

Siksi nämä kaksi eivät sovi yhteen.

Elisa ja Katri hakevat toiselta huomiota ja reaktioita, mutta eri tavoin. Kumpikaan tapa ei noin tuoreessa ja tiiviissä aloituksessa ole hyvä juttu. Kumppani ei pääse rauhoittumaan ja nollaamaan tilannetta ja kuormitus muodostuu liian isoksi. Silloin kumppani vetäytyy.

Jos on noin introvertti, että ei jaksa keskustelua eikä paljoa muutakaan, onko tällaiseen ohjelmaan osallistuminen ihan paras idea? Kun tässä pitäisi vähän nähdä vaivaa ja jaksaa edes sen verran, että tutustuu puolisoonsa. Ihan kuin olisi pakotettuna mukana. On kyllä varmasti ollut pulaa osallistujista ja sen huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä Janne ajatteli ohjelmaan hakiessaan, jos ongelma on hänen pieni asuntonsa sekä hänen omat lapsensa? Että hän asuu omassa kodissaan vuoroviikot lasten kanssa ja vuoroviikot vaimon kotona?

Tuo voisi olla toimiva ratkaisu jos Janne voi tehdä etätyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä Janne ajatteli ohjelmaan hakiessaan, jos ongelma on hänen pieni asuntonsa sekä hänen omat lapsensa? Että hän asuu omassa kodissaan vuoroviikot lasten kanssa ja vuoroviikot vaimon kotona?

Tuo voisi olla toimiva ratkaisu jos Janne voi tehdä etätyötä.

Jannen pitää kuitenkin skarpata, harva nainen haluaa sohvalle möllöttäjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän Matti osallistunut tuohon vain saadakseen näkyvyttä musiikilleen. Selkeästi näkee ettei ees yrittänyt, ihan sama millainen morsian olisi siinä ollut.

MIten sinä lähtisit yrittämään, jos puoliso kääntää naamansa nurinpäin ja kommunikoi sinulle koko ajan passiivis-aggressiivisti tai aggressiiviesesti. Innostuisitko vaikka panemaan tai edes halaamaan, kun siletäkin vosi tulla kuvannollista kaulinta sitten päähän. 

Äkästen naisten kans on yleensä villiä seksiä, taatusti testaisin Elinaakin.

Siitä vaan testaamaan. Muista lukea käyttöopas ensin. Ps. se on Elisa, ei Elina.

Eipä noita taho muistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko, että Jannea ainakaan Katrin ulkonäkö tai ylipaino häiritsee. Janne on kuitenkin 37-vuotias kahden lapsen isä. Kun on noin paljon elämänkokemusta, niin ei enää parinvalinnassa kiinnitä huomiota kumppanin ulkonäköön samalla tavalla kuin parikymppisenä, vaan muihin ominaisuuksiin. 

 

Kyllä se seksielämää häiritsee. Ja siksihän parisuhdetta haetaan, että puoliso saa haluamaan ja sytyttää. Kavereita on muuhun tarkoitukseen. Tankki ei vaan ole seksikäs, ei vaikka kuinka väitätte. 

Vaikka se "tankki" ei sytytä sinua niin monen muun se sytyttää. Lihavavia naisia ja miehiä on parisuhteissa mielettömät määrät, enkä usko alkuunkaan, että siellä selibaatissa ollaan. 

Kun ihminen on sulle rakas, siinä ei liikakilot haittaa.

ja miten ihminen voi tietää, että kun menee tänään naimisiin hoikan kanssa, että mikä se tilanne on 10 vuoden päästä?  On hankittu talot ja lapset ja sitten , kun toinen lihoo, kaikki loppuu siihen??? Aika pinnallista. 

Ja mitäs, jos tänään menet naimisiin läskin kanssa ja 10 vuoden päästä olet naimisissa timmin ja hoikan kanssa. Puoliso on laihduttanut ja aloittanut treenit punttisalilla.

Ihminen ja elämä voi muuttua. Ja jos ainoa tie onneen on hoikka ihminen, niin kannattaa ehkä jäädä suosiolla yksin ja tumputtaa käteen. 

Kun ei ollenkaan ole varmaa mitä kiloja se elämä tuo tullessaan tai mitä kiloja se vie mennessään.

''Jannehan sanoi että moni asia on heitä vastaan, eli koirat, välimatka, vuorotyö, lapset, Jannen pieni asunto... Ainoa asia joka olisi voinut auttaa, että Janne olisi heti ihastunut. Sittenkin luultavasti arki olisi nopeasti erottanut parin. Katri yritti tutustua, mutta enpä usko, että jää Jannea kaipaamaan.''

 

''Selvä. Jannen ei sit kannata ollenkaan etsiä kumppania niin kauan kun kotona asuu lapsi. 

Tuosta vuorotyötä mainitsen, että Katri työskentelee 12h työvuorossa hätäkeskuspäivystäjänä eli tekee n. Kolme työpäivää viikossa. Eli se tekee suunnilleen neljä vapaapäivää viikossa, jolloin Katrilla on mahdollisuus viettää aikaa vaikka Jannen luona Tampereella. Ja Katri voi olla töissä ne viikonloput, kun Jannella on lapsiviikko. Ei se Katri varmaan niitä lapsia edes halua deittailla vaan viettää aikaa Jannen kanssa.''

Ihan samalla tavalla Jannen pieni kämppä on haaste ihan minkälaisen naisen kanssa tahansa. Jos Janne haluaa enemmän asumismukavuutta itselleen, lapsille + mahdolliselle naiselle, niin kannattaa budjetoida palkka niin, että on varaa isompaan kämppään, käy vähemmän vaikka lätkämatseissa. Ja sitten jos naisella ei ole entuudestaan lapsia, niin sitten pitää antaa naiselle aikaa kasvaa uusperhekumppanirooliin. Sanoisin että Janne on aika ehdoton, vaatisi vain naiselta joustoa, kun itse vain möllöttää. Kyllä Jannen asenne on isoin este, miksi edes osallistui ohjelmaan, jos kokee, ettei edes itsellä ole riittäviä puitteita ja edellytyksiä parisuhteelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa mä arvaan, Elisa pettyi jo alttatille kävellessään kun mäki rokkijätkän jolla sininen tukka. Kellä helvetillä ylipäätän on keski-ikäisenä sininen liuhuletti päässä. Ei. Ei kukaan muu kuin ehkä joku bubiruusu vannabe bändäriritu kiinnostu sinitikkasesta miehestä. Oikeesti !!!! Vaikkakin Mattihan vaikuttaa ihan fiksulta tyypiltä, hänestä saisi stailaamalla ihan komeankin, pitkä raamikas mies. Matti parturiin heti!

Elisa oli vaan etsimässä ihan jotain muuta ja pettyi alkumetreillä. Siitä tunteesta on varmaan mahdoton lähteä muuhun suuntaan. 

 

Itse näkisin mieluummin maailman, jossa jokainen saa olla sellaisella tukalla minkä parhaaksi kokee ja ettei ketään luokiteltaisi ennakkoluulojen perusteella minkään syyn takia. Edes tukan värin. 

Itseäni ei viehätä lainkaan luonnottoman väriset hiukset. Mieluummin maantien harmaat kuin jotain sinistä, vihreää, raitoja yms. Sama pätee botoxeihin, liikaan meikkiin yms. Harmi sinänsä, ettei luonnollisuus ole enää muodissa, vaan kaikki haluaa olla "yksilöllisiä" ja ovat esim. tatuoitu, kuten miljoonat muut. 

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä miksi naisilla on tuollaisia juttuja? Siis haaveillaan jonkun tekevän jotain naisen iloksi. Ehkä sanotaan ääneenkin tämä toive. Sitten jos mies ei toteuta toivetta/haavetta niin tulee valtava pettymys. Eikö lähtökohtaisesti jokainen ole itse vastuussa omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta? Vai onko tässä taustalla jotain romanttisista leffoista nähtyä joka halutaan kokea omassa elämässä?

No siis edellinen kirjoittajahan mainitsi niistä Mikon klo 5:n kahveista. Mikko on mies. Kyllä miehetkin toivovat naisilta erilaisia asioita. Esim. exäni vihjasi, että olisin vieläkin seksikkäämpi, jos käyttäisin tietynlaisia alusvaatteita. Ei minusta kukkien toivominen ole yhtään siitä poikkeava toive ja jopa helpompi toteuttaa kuin hyvin istuvat, laadukkaat alusvaatteet. Minullakin oli tuo kukkatoive exälleni, mutta ei halunnut sitä toteuttaa. Miehet on kyllä kummallisia.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko kuullut toisen ihmisen ilahduttamisesta? Kyllä on mahdollisuus tehdä toisia onnelliseksi. Kukaan ei tarvitsisi ketään, jos jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. 

Naiset usein tekevät miehille pikkujuttuja, isompiakin. Ihan vaan osoittaakseen välittämistään ja tehdäkseen toisen ilahtuneeksi. Toki näitä toisen ilahduttajia on miehissäkin, paljonkin. Ehkä kuitenkin ankeuttajia on enemmän miehissä kuin naisissa. Suhteesta tulee kamala, kun yhteen osuu ankeuttaja ja ilahduttaja. Tai siis ankeuttaja saattaa viihtyä, ellei okseta se toisen hyväntahtoisuus, ilahduttaja ei viihdy vaan räytyy. "

Tuleeko siitä heti ankeuttaja jos ei juuri sitä pyydettyä haavetta toteuta? Jos vaikka muuten ilahduttaa?

Miten se tasapaino kahden ilahduttajan kesken lasketaan? Vai tuleeko ilahduttamisesta kilpailu, jossa vertaillaan paremmuus sen mukaan kumpi ilahdutti enemmän tai isommalla rahasummalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko, että Jannea ainakaan Katrin ulkonäkö tai ylipaino häiritsee. Janne on kuitenkin 37-vuotias kahden lapsen isä. Kun on noin paljon elämänkokemusta, niin ei enää parinvalinnassa kiinnitä huomiota kumppanin ulkonäköön samalla tavalla kuin parikymppisenä, vaan muihin ominaisuuksiin. 

 

Kyllä se seksielämää häiritsee. Ja siksihän parisuhdetta haetaan, että puoliso saa haluamaan ja sytyttää. Kavereita on muuhun tarkoitukseen. Tankki ei vaan ole seksikäs, ei vaikka kuinka väitätte. 

 

Vaikka se "tankki" ei sytytä sinua niin monen muun se sytyttää. Lihavavia naisia ja miehiä on parisuhteissa mielettömät määrät, enkä usko alkuunkaan, että siellä selibaatissa ollaan. 

Kun ihminen on sulle rakas, siinä ei liikakilot haittaa.

ja

Painoni ei ole aikuisiällä montaa kiloa vaihdellut ja täytyy kyllä sanoa, että jos en pystyisi painoani normaalina pitämään jonkun sairauden vuoksi, niin hyppäisin mieluummin junan alle, kuin katselisin itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä Janne ajatteli ohjelmaan hakiessaan, jos ongelma on hänen pieni asuntonsa sekä hänen omat lapsensa? Että hän asuu omassa kodissaan vuoroviikot lasten kanssa ja vuoroviikot vaimon kotona?

Ja mitä ajattelee tuhdissa kunnossa oleva ylipäätään, että osallistuu??? Minua pelottaisi kyllä se julkinen nöyryytys, kun ei ole ulkonäköpaineet normaalipainoisellekaan helppoja.

Monelle motivaatio normaalipainossa pysyttelemiseen tuntuu olevan ulkonäköpaineet ja nöyryytyksen välttäminen. 

Mikä on motivaatio läskistymiseen? Normaalipainossa pysyy, kun syö ja liikkuu normaalisti, ei siitä mitään painetta tule tai tarvi puntarilla edes käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oletko kuullut toisen ihmisen ilahduttamisesta? Kyllä on mahdollisuus tehdä toisia onnelliseksi. Kukaan ei tarvitsisi ketään, jos jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. 

Naiset usein tekevät miehille pikkujuttuja, isompiakin. Ihan vaan osoittaakseen välittämistään ja tehdäkseen toisen ilahtuneeksi. Toki näitä toisen ilahduttajia on miehissäkin, paljonkin. Ehkä kuitenkin ankeuttajia on enemmän miehissä kuin naisissa. Suhteesta tulee kamala, kun yhteen osuu ankeuttaja ja ilahduttaja. Tai siis ankeuttaja saattaa viihtyä, ellei okseta se toisen hyväntahtoisuus, ilahduttaja ei viihdy vaan räytyy. "

 

Tuleeko siitä heti ankeuttaja jos ei juuri sitä pyydettyä haavetta toteuta? Jos vaikka muuten ilahduttaa?

Miten se tasapaino kahden ilahduttajan kesken lasketaan? Vai tuleeko ilahduttamisesta kilpailu, jossa vertaillaan paremmuus sen mukaan kumpi ilahdutti ene

Kyse on tyytyväisyydestä. Jos olen muuten tyytyväinen suhteessa, ei haittaa vaikka joku toiveeni kukkien saamisesta ohitetaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Mutta jos olisin tyytymätön niin sitten se olisi niin, että "ei sitten edes niitä kukkia voi tuoda, vaikka selkeästi pyydetään".

Hyvissä parisuhteissa ollaan tiimi eikä kilpailla siitä, kumpi on parempi tai lasketa pisteitä. Mutta kyllähän toisen onnelliseksi tekemisestä saa aikaiseksi positiivisen noidankehän.