Miksi toinen saisi määrätä miten koti laitetaan?

Paita kuuluu olla tuolilla ja ihmisen komeron hyllyllä. Näin se pitää mennä. Kuka määrää? Minä.

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Nämä infantiilit vaihtoehdot ovat tulleet palstalle jäädäkseen. Vain kaksi.

Jos mies n täysin välinpitämätön kodin siisteydestä ja poikamiesboxinkin kävi siivoamassa äiti, niin ei tosiaan voida elää miehen siisteystason mukaan. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea ei saa heittää pois ja mihin se kaikki jätetään lojumaan.

Ratkaisu muehen keräilyvietille - oma huone, jota saa siivota ihan itse. Tai olla siivoamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten jännä, että jos nainen haluaa siivota ja että on kotona siistiä, niin se on kauheaa pakottamista ja nainen on kireä ja pitäisi olla rennompi jne. 

Sitten kuitenkin yleisesti paheksutaan, jos ei ole siistiä. Mikä kerta se oli kun joku mies jakoi kuvaa siitä millaista heillä oli (keittiössä tiskejä, lasten leluja, vaatteita sohvalla jne) ja kauhea huuto oli sekä täällä että muilla keskustelupalstoilla, että miten on sotkuista ja miten voi joku noin elää ja pitäisikö tehdä lasu. 

Niin ja nykyäänkin syytetään enemmän perheen naista jos on sotkua. 

Pitäisi siis olla siisti, mutta ei saisi olla siisti, tai ei ainakaan vaatia keneltäkään perheen jäseneltä siisteyttä, mutta perheen ulkopuoliset kyllä saa vaatia. 

Vai miten tää meni? 

Miksi perheen ulkopuoliset sais vaatia mitään? Haistakoon paskan.

Sossut voi tulla tekemään tarkastusta jos lapset asuu kuin sikolätissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten jännä, että jos nainen haluaa siivota ja että on kotona siistiä, niin se on kauheaa pakottamista ja nainen on kireä ja pitäisi olla rennompi jne. 

Sitten kuitenkin yleisesti paheksutaan, jos ei ole siistiä. Mikä kerta se oli kun joku mies jakoi kuvaa siitä millaista heillä oli (keittiössä tiskejä, lasten leluja, vaatteita sohvalla jne) ja kauhea huuto oli sekä täällä että muilla keskustelupalstoilla, että miten on sotkuista ja miten voi joku noin elää ja pitäisikö tehdä lasu. 

Niin ja nykyäänkin syytetään enemmän perheen naista jos on sotkua. 

Pitäisi siis olla siisti, mutta ei saisi olla siisti, tai ei ainakaan vaatia keneltäkään perheen jäseneltä siisteyttä, mutta perheen ulkopuoliset kyllä saa vaatia. 

Vai miten tää meni? 

Miksi perheen ulk

Sossut voi tulla tekemään tarkastusta jos lapset asuu kuin sikolätissä.

Ja vịtut tulee

Vierailija kirjoitti:

Oma vaimo on aivan hirveä nat si sisustuksen ja siisteyden kanssa. Kaikilla tavaroilla on oma tarkka paikkansa, tiskit pitää nostaa kaappiin kuivumaan tietyille paikoille. Oli pakko muutta yhtä huonetta isompaan taloon, että sain itselleni miesluolan jossa voin pitää omia tavaroirani. Kun lapsi tuli jotain 2 vuotiaaks niin hänenkin lelut tuli samaan huoneeseen, kun ei raukka osannut viedä niitä takaisin laatikkoon omalle paikalleen leikkien jälkeen. Meidän kämppä näyttää aivan yksin asuvan talolta, jos tuohon yhteen huoneeseen ei mene katselemaan.

Miksi sinä olet tuon naisen kanssa ja miksi olet tehnyt hänen kanssaan vielä lapsenkin? Etkä huomannut nänen nat*siuttaan seurusteluaikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vaimo on aivan hirveä nat si sisustuksen ja siisteyden kanssa. Kaikilla tavaroilla on oma tarkka paikkansa, tiskit pitää nostaa kaappiin kuivumaan tietyille paikoille. Oli pakko muutta yhtä huonetta isompaan taloon, että sain itselleni miesluolan jossa voin pitää omia tavaroirani. Kun lapsi tuli jotain 2 vuotiaaks niin hänenkin lelut tuli samaan huoneeseen, kun ei raukka osannut viedä niitä takaisin laatikkoon omalle paikalleen leikkien jälkeen. Meidän kämppä näyttää aivan yksin asuvan talolta, jos tuohon yhteen huoneeseen ei mene katselemaan.

 

Miksi sinä olet tuon naisen kanssa ja miksi olet tehnyt hänen kanssaan vielä lapsenkin? Etkä huomannut nänen nat*siuttaan seurusteluaikana?

 

Kun tavattiin nuorena, niin hän muutti minun luokseni, siinä sisusteli vielä ihan "normaalisti", omassa poikamiesboksissa kaikki oli vähän eriparia ja eriväriä. Ei haitannut yhtään että hommattiin vähän yhtenäisempää huonekalua. Tää oikeastaan paheni ja tuli ilmi vasta sitten kun muutettiin siitä minun kämpästä 2 vuoden jälkeen ekaan yhteiseen asuntoon. Sielläkin oli vielä aluksi paljon mun tavaroita, mutta vähitellen lähti tietokonepöydät, kalavehkeet, stereot ym kellariin tai vaihtoon työpäiväni aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Muuten hauska, mutta jos nainen pakotetaan valitsemaan viihtyisän sisustuksen ja miehen + lasten välillä, niin nainen valitsee mieluisan sisustuksen. Siksi parisuhteita ja lapsia ei enää tule.

Eli olisiko tässä kysessä naislapsi, jolla jäänyt leikki-ikä kesken?

ap

Siis miten niin leikki-ikä???

Ihminen joka pitää kotinsa kunnossa ja siistinä on jäänyt leikki-ikään?

Eikös enneminkin niin, että se, joka jättää kaiken levälleen, eikä siivoa jälkiään, on jäänyt sinne leikki-ikään?

Joten ei vain sovi yhteen, että nainen, joka huolehtii sekä itsestään, että kodistaan onkin naislapsi. Minä olen aina luullut, että ihminen joka ei huolehdi mistään ja jättää kaiken toisen huoleksi, olisi mies/naislapsi.

 

Tuossa edellä viitattiin esimerkkiin, jossa ihminen, jolle sisustaminen ja siisteys on tärkeämpää kuin perhe-elämän jäljet (niin tärkeää, että jättää vaikka perheen perustamatta) vastaisi tätä kuvausta.  

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vaimo on aivan hirveä nat si sisustuksen ja siisteyden kanssa. Kaikilla tavaroilla on oma tarkka paikkansa, tiskit pitää nostaa kaappiin kuivumaan tietyille paikoille. Oli pakko muutta yhtä huonetta isompaan taloon, että sain itselleni miesluolan jossa voin pitää omia tavaroirani. Kun lapsi tuli jotain 2 vuotiaaks niin hänenkin lelut tuli samaan huoneeseen, kun ei raukka osannut viedä niitä takaisin laatikkoon omalle paikalleen leikkien jälkeen. Meidän kämppä näyttää aivan yksin asuvan talolta, jos tuohon yhteen huoneeseen ei mene katselemaan.

 

Miksi sinä olet tuon naisen kanssa ja miksi olet tehnyt hänen kanssaan vielä lapsenkin? Etkä huomannut nänen nat*siuttaan seurusteluaikana?

 

Kun tavattiin nuorena, niin hän muutti minun luokseni, siinä sisusteli vielä ihan "normaalisti", omassa poikamiesboksissa kaikki oli vähän eriparia ja eriväriä. Ei haitannut yhtään että hommattiin vähän yhtenäisempää huonekalua. Tää oikeastaan paheni ja tuli ilmi vasta sitten kun muutettiin siitä minun kämpästä 2 vuoden jälkeen ekaan yhteiseen asuntoon. Sielläkin oli vielä aluksi paljon mun tavaroita, mutta vähitellen lähti tietokonepöydät, kalavehkeet, stereot ym kellariin tai vaihtoon työpäiväni aikana.

Siis työpäivän aikana kamaa vaan katosi jonnekin? Kuulostaa hurjalta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Sarkasmia varmaan, mutta miksi?

ap

Koska olet laiska sika eikä normaalia ihmistä voi pakottaa elämään kaatopaikkalla.

Siisteys on asia josta en ole valmis kauheasti joustamaan. Mieheni on sopeutunut tähän ja huomaan että hänestäkin on tullut paljon siistimpi kuin mitä oli ennen yhteen muuttoamme.

Olemme myös käyneet keskustelun siitä että lapset eivät mene rikki jos joutuvat 16-18 vuotiaina opettelemaan uudenlaista siisteyskäsitystä. Vuosia sitten he eivät edes vieneet roskia roskikseen, että kehitys on ollut hyvää.

Minä olen kuitenkin se joka puunaa vähän extraa koska minä pidän siivoamisesta! ei se minua haittaa vaan päin vastoin. Minä myös huomaan sotkua herkemmin ja paikoista joista sitä ei ehkä muut huomaa. Minusta on siksikin selvää että minä hoidan silloin niiden puhdistamisen. Muu perhe huolehtrii tyyliin omat sotkut ja yleis siiteyden esim imurointi.. mutta minä saatan yhtäkkiä pyyhkiä vaikka lattialistoja tms :D nautin siitä!

Mies ei valita vaan päin vastoin. Hän juuri totesi kun kävi entisen puolisonsa kodissa (vei lapsia) miten ällöttävän likainen se oli. Sanoi että tämä siisteystaso on paljon mielyttävämpää kuin se läävä.

Vierailija kirjoitti:

Paita kuuluu olla tuolilla ja ihmisen komeron hyllyllä. Näin se pitää mennä. Kuka määrää? Minä.

Tämä oli hauska. Ihmiskaappi nyt äkkiä IKEAn valikoimaan. Pois silmistä, pois mielestä - omassa virallisessa paikassaan. 

ap 

Missä utopiassa sinä elät? Naisen koti, naisen säännöt. Jos ei sovi, niin voit maksaa itsesi kipeäksi muutosta ja sen jälkeisistä kuluista. Todellakin ihan turha edes yrittää saada omia juttuja. Miehelle kuuluu ulkovarasto. Usein yksinkertaisempaa muuttaa sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromisseja täytyy olla, että kumpikin viihtyy. Jos toisella on tottumus laittaa tavarat aina heti omille paikoilleen ja siivota säännöllisesti, ja toinen pitää ruokapöytää ja lattioita romusäilönä, roskiksena ja pyykkikorina, niin ei voi vain toisen tapojen mukaan elää. 

Kyllä tuossa tapauksessa pitää elää ekan vaihtoehdon mukaan.

Sarkasmia varmaan, mutta miksi?

ap

Koska olet laiska sika eikä normaalia ihmistä voi pakottaa elämään kaatopaikkalla.

Mitään noiden kahden tavan välitä pitää kotia ei löydy?

ap

Kannattaa opetella siistiksi ja järjestelmälliseksi. Siitä on hyötyä elämässä, kun vanhenee. Helpompi löytää kaikki ja toimia kotona. 

"Siis työpäivän aikana kamaa vaan katosi jonnekin? Kuulostaa hurjalta. 

ap"

Joo siis millon mitä erikoisimmilla verukkeilla. 

Esim kalavehkeet vei kellariin ku en ollu niitä käyttänyt viime viikkoina. No en tietenkään ollut kun ei niille ollut aikaa. 

Tietokonepöydän katoamista hämmästelin yks päivä, kun oli vielä semmonen painava tammipöytä, että vaimo oli sen yksin kantanut kellariin ja taas kerran sen takia, kun en ollut tietokonetta käyttänyt viimeaikoina ajanpuutteen takia. Tilalle siihen tuli sisustustikkaat ja jukkapalmu. 

"Ja vitut tulee"

Kyllähän esim Milon kotona oli sossu käynyt ja Milo oli huostaanotettu koska asunto oli liian sotkuinen/likainen lapsen asua. Valitettavsti lapsi oli kuitenkin annettu takasin kotiin.

Sekin asunto näytti siltä, että "se siivoaa jota sotku haittaa" ja kun ei kumpaakaan haittaa, on koti, kuin kaatopaikka.

Sitten, jos nainen vaatii miestäkin siivoamaan, on nainen paska ja tiukkapiponen. 

Parhaimmassa tapauksessa mieheltä saa tuon naurettavan ja väärässä olevan lauseen"se siivoaa, jota sotkut haittaa"

Väärin, se siivoaa joka sotkeekin ja asunto on pidettävä ihmismäisessä kunnossa, vaikka KUMPAAKAAn ei sotkut haittais. Ainakin, jos on lapsia, asunto on pidettävä puhtaana ja niin ettei pieni lapsi saa suuhunsa ties mitä nappiparistoja ja nuuskapusseja lattialta ym törkyä.

Vierailija kirjoitti:

Siisteys on asia josta en ole valmis kauheasti joustamaan. Mieheni on sopeutunut tähän ja huomaan että hänestäkin on tullut paljon siistimpi kuin mitä oli ennen yhteen muuttoamme.

Olemme myös käyneet keskustelun siitä että lapset eivät mene rikki jos joutuvat 16-18 vuotiaina opettelemaan uudenlaista siisteyskäsitystä. Vuosia sitten he eivät edes vieneet roskia roskikseen, että kehitys on ollut hyvää.

Minä olen kuitenkin se joka puunaa vähän extraa koska minä pidän siivoamisesta! ei se minua haittaa vaan päin vastoin. Minä myös huomaan sotkua herkemmin ja paikoista joista sitä ei ehkä muut huomaa. Minusta on siksikin selvää että minä hoidan silloin niiden puhdistamisen. Muu perhe huolehtrii tyyliin omat sotkut ja yleis siiteyden esim imurointi.. mutta minä saatan yhtäkkiä pyyhkiä vaikka lattialistoja tms :D nautin siitä!

Mies ei valita vaan päin vastoin. Hän juuri totesi kun kävi entisen puolisonsa kodissa (vei lapsia) miten ällöttävän likainen se oli. Sanoi että tämä siisteystaso on paljon mielyttävämpää kuin se läävä.

Tämä kuulostaa jo tosi kivalta tavalta, miten olette järjestäneet hommat. Eli sotkuisempi osapuoli on siistimpi kuin ennen, mutta tarkempi hoitaa sitten mieluusti vähän enemmän ja pitää niistä paikoista huolta, joita kukaan ei huomaa (tai edes tule mieleen huomata). Ja vanhemmuus on sitä, että lapsia opetetaan kodinhoidosta järkevästi, että osaavat sitten itse asuttaa tulevaa kotiaan - kunhan ymmärtävät myös sen, että kotia voi asuttaa kaksi yhdessä molempia tyydyttävällä tavalla.  

ap 

Jos sotkuja ja likaa ei siivoa säännöllisesti, lika pinttyy. Pinttyneen lian putsaaminen vaatii työtä. Itsekin nuorempana siivosin ihan liian tunnollisesti, nyt en enää viitsi. Meillä pinnat näyttää siltä, että niitä ei saa enää puhtaaksi vaan pitää tehdä pintaremontti. Mies kyllä yllättyy siinä vaiheessa, kun tämä laitetaan myyntiin. Myyntiajasta tulee pitkä ja hinnasta alhainen, mutta sille ei voi nyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

"Siis työpäivän aikana kamaa vaan katosi jonnekin? Kuulostaa hurjalta. 

 

ap"

 

Joo siis millon mitä erikoisimmilla verukkeilla. 

Esim kalavehkeet vei kellariin ku en ollu niitä käyttänyt viime viikkoina. No en tietenkään ollut kun ei niille ollut aikaa. 

Tietokonepöydän katoamista hämmästelin yks päivä, kun oli vielä semmonen painava tammipöytä, että vaimo oli sen yksin kantanut kellariin ja taas kerran sen takia, kun en ollut tietokonetta käyttänyt viimeaikoina ajanpuutteen takia. Tilalle siihen tuli sisustustikkaat ja jukkapalmu. 

Mulla hävisi kerran jos toisenkin puolikas sukankudin, vaikka olin sitä edellisenä iltana vielä tehnyt. Mies ei vaan tykänny puikoista.