Onko usko kadonnut - vai vain vaihtanut muotoa?

Moni sanoo nykyään, ettei usko mihinkään ja että uskonnot menettävät merkityksensä. Mutta voiko ihminen oikeasti elää ilman uskoa? Kun katsotaan ympärillemme, usko on vain saanut uusia muotoja. Ennen se oli kirkko ja pyhät kirjat, nyt se on ateismi, ilmastonmuutos, veganismi, ihmisarvo, politiikka, tieteeseen luottaminen - lista on loputon.

Yhteistä niille on sama ilmiö: harva kyseenalaistaa mitään itse. Suurin osa ottaa valmiiksi annetun selityksen, tutkimuksen tai auktoriteetin sanan sellaisenaan. Se on käytännössä sama asia kuin uskontojen seuraaminen, vain uusin termein. Jos ei osaa suhtautua kriittisesti kaikkeen tietoon ja tutkia asioita itse, kyse on lopulta uskosta - vaikka sanaa ei haluttaisi käyttää.

Historia on täynnä väitteitä, kertomuksia ja tulkintoja, joista on tehty pyhiä totuuksia. Nykyajassa vain papit ovat vaihtuneet: tutkijat, aktivistit, poliitikot, median asiantuntijat. Heidän sanomansa otetaan usein annettuna, ilman että massat pysähtyvät pohtimaan, voiko asia todella olla niin.

Vain harvat osaavat olla aidosti kriittisiä ja ajatella itse, ilman että tunne, usko tai auktoriteetti ohjaa päätöksiä. Sama koskee myös ulkopolitiikkaa, taloutta ja maailmanjärjestystä.

Kysymys:

Onko usko siis jotain, josta ihminen ei pääse koskaan eroon - se vain vaihtaa muotoaan? Ja jos näin on, kuinka moni meistä uskaltaa oikeasti olla kriittinen ja ajatella itse?