Paljonko teillä oli opintolainaa, kun valmistuitte?
Paljonko oli opintalainaa, kun valmistuit ja minä vuonna?
Mulla oli 17 000€ v.2020. Olin kauhuissani määrästä. Tosin eipä tuo niin iso rasite loppujen lopuksi ollutkaan. Tein ylimääräisiä lyhennyksiä ja maksoin muutamassa vuodessa etuajoissa pois, vaikkei olisi edes tarvinnut.
Kommentit (99)
Ei yhtään. Olin töissä koko opiskelujeni ajan. Mutta tämä oli viime vuosituhannen puolella. Nykyisin opiskelijoiden on todella vaikeaa saada töitä ja etenkin sellaista työtä, jonka ohessa pystyy järjestämään opintoja.
Valmistun nyt jouluna, enää en noista lainaa kun kirjoitan vain opparia töiden ohella. Lainaa kertyi n. 19 000. Hyvitys 4200€ tuosta pitäisi lähteä pois. Oma maksusuunnitelma tehtynä n. 500€/kk lyhennyksinä, joten pitäis parissa vuodessa olla kuitattu pois
Noin 5000 euroa ja valmistuin 2017. Tein töitä ja nostin lainaa vain kun oli ihan pakko. Ei vanhemmilta taloudellista tukea. Lainan maksoin lopulta kerralla pois kun rahaa oli riittävästi.
12000, niitä lyhennän 350e kuukaudessa, joten ei siihen loppuikä mene. Tosin, kirpaseehan aina tiliä kuukausittain.
Ei euroakaan. Rahoitin viiden vuoden opiskelun yliopistossa tekemällä koko ajan ilta- ja viikonlopputöitä ja kaikki loma-ajat tein täyspäiväisesti töitä. Välillä oli kyllä rahan kanssa todella tiukkaa, mutta valmistuttuani olin onnellinen, ettei lainaa tarvinnut ottaa.
20 000 euroa ja valmistuin 2020 työttömäksi. Mulla oli tuossa vaiheessa kolme lasta, joten työt opiskelujen ohessa ei ollut edes vaihtoehto, pakko oli siis ottaa lainaa, että selvittiin hengissä.
Nyt on jäljellä 15 000 e ja olen taas työtön...
Nousi iso haloo, kun opiskelija joutuikin käyttämään opintolainan elämiseen, eikä voi sijoittaa sitä.
Mitä helee, siihenhän tuo laina myönnetään, elämiseen?
Valmistuin 2009, ja lainaa oli 5600e. Olin jo tuolloin kolmen lapsen äiti. Lainalla ostin ruokaa ja vaateita. Toisen ja kolmannen opiskeluvuoden jälkeen olin kesätöissö, joten niillä rahoilla eleltiin sitten. Lainaa otin siis kaksi vuotta.
Ei yhtään.
Siihen aikaan, kun minä opiskelin, oli opintolainan ottaminen melko harvinaista. Ja tuntuu, että jotkut nostivat lainaa lähinnä sijoittamiseen tai matkusteluun, jos sellaiseen tunsi intohimoa.
Minun aikanani useimmat opiskelijat tulivat äärimmäisen pienellä rahalla toimeen: asuttiin soluasunnoissa, kellään ei ollut autoja, harrastukset olivat ilmaista tai äärimmäisen halpaa ylioppilaskunnan toimintaa. Kesällä käytiin kesätöissä tai opiskeltiin (jolloin sai opintotukea).
Useimpia opiskelijoita vanhemmat auttoivat antamalla ruokarahaa. Omat vanhempani käyttivät minua ruokakaupassa pari kertaa kuukaudessa, mistä oli iso apu.
Nykyisin elämä on kallistunut, mutta tuet pysyneet aika samoina, eikä kesätöitä löydy. Toisaalta mahdollisesti myös opiskelijaelämältä vaaditaan enemmän, esim. autoa tai omaa yksiötä hyvältä paikalta. Tuilla ei sellaisia maksella, eikä pidäkään maksaa. Tukien pitää taata minimitoimeentulo.
Noin 30 000 mk vuonna 1996. Onneksi sain työpaikan ja maksettua pois!
Hieman yli 17000€. Valmistuin 2011. Tai 2012, siinä vuoden vaihteessa se tapahtui niin en aivan muista kummalle vuodelle kirjautui.
Maksoin kaksi kertaa vuodessa n 700€ kerrallaan. Tänä vuonna maksoin isomman viimeisen erän eli maksoin pois etuajassa, muuten ois vielä pari vuotta roikkunut kiusana. Pitkään oli superhalpaa mutta niinhän se Ukrainan sota ja muut kriisit nosti näidenkin lainojen korkoja ja alko ärsyttämään koko laina.
Samat mammat, jotka potkii opiskelijoita päähän ja fanittaa opintotukien leikkauksia, eivät itse ole ottaneet senttiäkään opintovelkaa. Töitä tuntuu hyvin riittäneen ja vanhemmatkin mukavasti avustaneet, joten eipä tarvinnut ottaa velkaa ja kelpaa olla tyytyväinen.
Joku tuolla sanoi, että tuet ovatkin vain minimielämiseen. Kun nykyopiskelijalla ne opintotuet ilman velkaa harvoin riittävät edes halvimpaan vuokraan. Elää pitäisi pyhällä hengellä.
Käyn sitten itse muuten kuuttakymppiä.
Ei yhtään, vanhemmat maksoivat kaiken.
En yhtään. Valmistuin 2005 ja rahoitin elämän vkl/kesälomien töillä. Lisäksi sain ruokakassin kotoa pari kertaa kuussa. Aion avittaa omaa teiniä aikanaan rahallisesti ja ruokakasseilla, että pärjää ja voi keskittyä opiskeluun.
Ei yhtään. Maksoin pois aikoja sitten.
Ei yhtään.
Valmistuin v. 2003 hoitoalalle ja olen siitä asti ollut siinä työssä. Nyt olen 40+. Elelimme silloisen poikaystävän kanssa opiskelija-asunnossa jossa oli halpa vuokra. Huonekalut oli kerätty vanhemmilta, tutuilta ym.. yhtä sorttia sieltä ja toista täältä. Ei varmaan ostettu yhtään ainoaa uutta huonekalua. Lahjaksi olin saanut jo vuosikausia astioita, liinavaatteita tai esim. pyyhkeitä ja ihan omasta toivomuksestani. (mm. rippi- ja ylioppilaslahjat). Viikonloppuisin ja lomilla tein kesätöitä ja keikkaa alallani. Toisen opintotuella maksoimme vuokran ja toisen opintotuella maksoimme ruokaa. Vanhemmiltamme saimme joskus kotiinviemisiksi ruokakassin. Tämä mielestäni opetti hyvin rahankäyttöä.
Sittemmin tuli ero poikaystävästä kun olin jo valmistunut. Joskus juttelin hänen kanssaan vuosia jälkeenpäin (olimme yhdessä n. 10 vuotta) ja hänkin totesi, että onneksi meillä oli "niin timanttinen taloudenhoito". :D Emme me juurikaan juhlineet tai revitelleet. Söimme koulussa halvan opiskelijalounaan ja sitten kotona laitoimme jotain halpaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
0 euroa v. 2003. Olin ihan ok-palkkaisissa duunarin kesätöissä ja vanhemmilta sain rahaa, kun opintotuki asumislisineen ei riittänyt.
Sama juttu. Olin kaikki kesät töissä ja vanhemmat avustivat. Olis kyllä ollut kamalaa ottaa jotain lainaa opiskeluun. Itse tutkinto ei nimittäin koskaan työllistänyt, vaikka piti olla ns varma ala ja alkupalkka 3000e. Opiskelin sittemmin maisterin papereiden päälle duunaritutkinnon, joka työllisti.
En aikanaan ottanut opintolaInaa, koska asuin kotona opiskelujen ajan. Kesätöillä paikkasin sitten talouttani.