Sain selville, että poikani onkin pomo, en halua nähdä koko poikaa enää:(
Saa nyt pärjätä omillaan, minä en ala mitään alaisten panetteluja kuuntelemaan. Turha on edes soittaa, en vastaa puhelimeen. Mietin vain mikä on kasvatuksessa mennyt väärin, miksi pojastani tuli luonnoton?
Kommentit (3)
Itse en ole samma kokenut, mutta voin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Sanat eivät riitä kertonaan kuinka pahoillani olen puolestasi *Voimahali*
Vaikka onkin suuri suru
säästä pieni toivon muru.
Vaikka poikasi pomo on
ei tilanne ole silti toivoton.
Vältä tulevaisuuden kipu
ja hommaa jostain työläistipu.
Käske tipun kättä vääntää
ja poikasi ajatusmaailma kääntää.
onhan hän silti sinun poikasi, vaikka hänellä onkin sellainen kieroutunut ominaisuus. Pyydä vaikka häntä jättämään pomojutut ovesi ulkopuolelle, kun hän tulee kylään. On myös olemassa tukiryhmiä pomojen omaisille, ehkä sellaisesta olisi sinulle hyötyä?
Muistathan että myös poikasi voi olla häpeissään ja kauhuissaan pomoudestaan! On sinun tehtäväsi olla hänen tukenaan!
Kysymys vaan kuuluu, miten olet tuollaisen luottoman epäsikiön onnistunut kasvattamaan ? Ei pomoksi tulla, siksi synnytään.
Jos pojastani tulisi pomo, niin tekisin varmaan itsarin.