Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle! 😍
Kommentit (39606)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mulla voimakas aura?😌
Riippuu mönkkäristä tai traktorista.
Olisipa mukava tietää, jos on jo siirtynyt eteenpäin ennen eron tekoa. Miksi ignoorota ja hiljaisuudella hiivutta, kun voi kohdella kuin ihmistä ja sanoa ettei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä olla sen verran omanarvontuntoa, ettei kaipaa ihmistä jonka jättämäksi on tullut.
Tietty voi hetken sureksia, mutta jossain vaiheessa pitää ryhdistäytyä ja mennä eteenpäin.
Helpommin sanottu kuin tehty
Kyl sen voi päättää, ettei lähde mukaan niihin tunteisiin eikä ala ruokkimaan niitä tai elättelemään mitään toiveita, vaan päättää ettei ikinä enää ja pysyy jämynä. Sit helpottaa, kun ei elä jotain oman pään sisäistä ihme kaipailua.
No niin kai se joillain on. Mulla ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne sormukset on vaihdettu ihan väärän kanssa. Huokaus.
Mitä sitten? Voit perua sen ja erota. Ongelma ratkaistu. Älä tee asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan.
tää on muuten totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mulla voimakas aura?😌
Riippuu mönkkäristä tai traktorista.
Ferrari se on, kiihtyy nollasta sataan sekunnissa
Otan taas turpaan, kerjään sitä. Vaivaannutan sua mun ilmiselvällä viestinnällä, miten kaipaan sua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan taas turpaan, kerjään sitä. Vaivaannutan sua mun ilmiselvällä viestinnällä, miten kaipaan sua
Eikös sen toisenkin luulisi kaipaavan, jos oletat hänen täällä lukevan? Kaipaus on kaunista, kunhan se johtaa johonkin kuten kaikki tietysti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Et vaivaannuta. Ihmisillä voi olla omat lukkonsa.
Sen mä tiedän. Olisin halunnut avata hänen lukot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä olla sen verran omanarvontuntoa, ettei kaipaa ihmistä jonka jättämäksi on tullut.
Tietty voi hetken sureksia, mutta jossain vaiheessa pitää ryhdistäytyä ja mennä eteenpäin.
Helpommin sanottu kuin tehty
Kyl sen voi päättää, ettei lähde mukaan niihin tunteisiin eikä ala ruokkimaan niitä tai elättelemään mitään toiveita, vaan päättää ettei ikinä enää ja pysyy jämynä. Sit helpottaa, kun ei elä jotain oman pään sisäistä ihme kaipailua.
No niin kai se joillain on. Mulla ei.
Jos sun mieli alkaa syöttämään sulle jotain kakkakuvastoa ja kuiskimaan, että "olet kakka" tai jotain muuta vastaavaa, niin kyllä sä silloinkin pystyt sen ohittamaan etkä lähde eläytymään ja luomaan jotain kakkamaailmaa mieleesi ja uskomaan niitä juttuja. Yhtälailla jonkun ihmisen perään jumimista voi alkaa mielessä hylkimään, eikä ruokkimaan. Ja varsinkin PÄÄTTÄÄ, että never again. Eli silloin se on ihan sama mitä mieli syöttää tai mitä ikinä, kun sä oot päätöksen tehnyt ja sulla on rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei tänäänkään mitään. Katsot ihan kuin olisin kuka tahansa. No nyt pitäisi jo viimeistään uskoa 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krjoitanpa tänne, kun en näitä asioita sinulle uskalla sanoa. Tai ei todellakaan edes kannattaisi sanoa. Meidän välillä on vetovoimaa, tunsin sen taas tänään, kun näin sinut pitkältä tuntuneen kesän jälkeen ensimmäistä kertaa. Oli pakko kääntää katse pois mahdollisimman nopeasti, ettet vain huomaisi, mitä ajattelen sinusta, edelleen. Lopun aikaa pakoilinkin - tunteitani ja sinua.
Silti mietin välillä, minkähänlainen tyyppi mahdat olla? Onkohan sinulla lapsia, mikä on sun lempiruoka tai lempibändi? Tahdon tietää susta kaiken ja toisaalta en yhtään mitään.
Aikamoinen sekametelisoppa.
Onneksi kohta on joulu, niin sillekin on sitten käyttöä.
En tiedä mikä ihme vetovoimassa saa minut jäätymään. Ne aiemmat ujot hymyt puolin ja toisin tuntuivat niin hyvältä, ja nyt tuskin uskallan edes vilkaista sinuun päin.
Mäkin ujostelen kaivattuani. Vaikeaa olla, jos on tunnustanut liikaa tunteita ja toiveita. /sivu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan taas turpaan, kerjään sitä. Vaivaannutan sua mun ilmiselvällä viestinnällä, miten kaipaan sua
Eikös sen toisenkin luulisi kaipaavan, jos oletat hänen täällä lukevan? Kaipaus on kaunista, kunhan se johtaa johonkin kuten kaikki tietysti haluaa.
En oleta hänen olevan täällä. Hänen tapauksessa pää ja sydän ei suostu uskomaan ettei johda. Haaveissani hänkin kaipaa ja kaikki on ollut vain hänen omista ongelmista johtuvaa. Haaveissani, ei todellisuudessa.
Kivaa iltaa ihanimmalle. Varmuuden vuoksi myös hyvää yötä, jos en illemmalla ehdi toivottelemaan. Oot rakas.
Kalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjomitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä olla sen verran omanarvontuntoa, ettei kaipaa ihmistä jonka jättämäksi on tullut.
Tietty voi hetken sureksia, mutta jossain vaiheessa pitää ryhdistäytyä ja mennä eteenpäin.
Helpommin sanottu kuin tehty
Kyl sen voi päättää, ettei lähde mukaan niihin tunteisiin eikä ala ruokkimaan niitä tai elättelemään mitään toiveita, vaan päättää ettei ikinä enää ja pysyy jämynä. Sit helpottaa, kun ei elä jotain oman pään sisäistä ihme kaipailua.
No niin kai se joillain on. Mulla ei.
Jos sun mieli alkaa syöttämään sulle jotain kakkakuvastoa ja kuiskimaan, että "olet kakka" tai jotain muuta vastaavaa, niin kyllä sä silYhtälailla jonkun ihmisen perään jumimista voi alkaa mielessä hylkimään, eikä ruokkimaan. Ja varsinkin PÄÄTTÄÄ, että never again. Eli silloin se on ihan sama mitä mieli syöttää tai mitä ikinä, kun sä oot päätöksen tehnyt ja sulla on rauha.
ai että never again haluan tuntea että olen kotona. Never again haluan saada ja antaa rakkautta mikä tuntuu luissa ja ytimissä asti. never again haluan kuulla että mun poskiin voi muuttaa asumaan. never again haluan herätä siihen et mun kasvoja suukotellaan. never again never again
niin kauan kun ei tule ketään samanlaista, ei tule ketään samanlaista
Alue: Aihe vapaa
En tiedä mikä ihme vetovoimassa saa minut jäätymään. Ne aiemmat ujot hymyt puolin ja toisin tuntuivat niin hyvältä, ja nyt tuskin uskallan edes vilkaista sinuun päin.