Ahdistus - Mitä se siis on?

Minua myös kiinnostaa. Voisiko tuota eritellä jotenkin.

Miten eroaa esim. siitä että pelottaa? 

Onko ahdistuminen jonkinlainen budhhalaisen valaistumisen vastakohta?

En ymmärrä edes masennusta.

Pelon,  negatiivisen jännityksen ja masennuksen yhdistelmä. Fyysisinä oireina voi olla tykyttelyä, ilman loppumisen tunnetta (ei saman laista kuin paniikkikohtauksessa), eräänlaista batsan konoon kipristymsen tunnetta jne.

Ahdistus on myös häpeän tunnetta. 

Ahdistaa = tuntee mitä tahansa epämukavaa tunnetta

Mä itse kuvailisin ahdistuksen hermostolliseks virhetilaks ja yleensä mä puhuisin siitä sillon jos se on kroonista, siis että se on aina päällä ja tekee muitakin oireita ( jopa fyysisiä) . Se et joku asia ahistaa hetken tai jännittää on normaalia, mut se et se tunne on 247 päällä ei oo. Alakulosuus on myös normaali tunnetila, mut 247 se ei oo. Ihmiset ei erota normaalia ja epänormaalia enää toisistaa ollenkaa

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on myös häpeän tunnetta. 

Turha alapeukutella: "Toisaalta ahdistus voi olla seurausta häpeän tunteista. Esimerkiksi, jos henkilö kokee syvää häpeää jostain tapahtuneesta, se voi aiheuttaa ahdistusta ja huolta tulevaisuudesta. "

Ahdistus on sellainen levoton, aktiivinen sietämättömän paha olo, hyvin erilainen kuin passiivisempi alakulo tai masennus. Ahdistus on ikään kuin voimakasta pelkoa. usein ilman selvää syytä. Kun sairastin nuorena ahdistuneisuushäiriötä, usein tuntui siltä kuin kävelisi nuoralla kuilun yllä, horjuen ja koko ajan peläten putoamista johonkin kuiluun - hulluuteen, kuolemaan. Todella sietämätön olotila.

-2000 ahdistus tarkoitti tilaa jossa on epämukava olla, syynä esim. epävarmuus työmarkkinoilla tai läheisen terveys.

2000- ahdistus sai uuden merkityksen, ahdistaa kun ei saa tarpeeksi tykkäyksiä omille postauksille tai elämä ei olekaan "leffaa" vaan joutuu hiukan näkemään vaivaakin. Siihen kun lisätään epävarmuus että mitä sukupuolta pitäisi edustaa ja sama sekoilu seksuaalisuudesta, niin ei ihme että ahdistaa ja näitä mt-tapauksia on melkein joka kulmalla.

Juuri siksi meillä tulee kohta olemaan valtava määrä elätettäviä kun peustyö ei maistu, somessakaan ei menesty, masennus ja heittäydytään muiden elätettäväksi.

Se nyt vaan on taivaan tosi että vain pieni % menestyy somella, ja jossain vaiheessa se Sara Sieppikin esim. rupsahtaa tai leviää ja alkaa sponssit ym. etsiä muita kohteita, siihen loppuukin sitten tulot. (Miten kävi Kukkohovin, ei kiinnostanut perus duunit, velkojat hengittää niskaan niin mentiin Amerikkaan leikkimään menestyvää koska täällä ei voi olla kun haetaan heti käräjille ja ulosottoon.) Ei sekään onnistunut niin tehtiin Penttilät ja OF yrittämään. Sama koskee Penttilää, se rupsahdus on hyvin lähellä, pistä rahat talteen koska kohta hanat menee kiinni, ei kukaan jaksa katella mitään kumi-mummoa kauaa, ja vielä maksaa siitä.

Tekosyy "sairaslomaan".

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa = tuntee mitä tahansa epämukavaa tunnetta

Eli mitä ihmiset ovat tunteneet kautta aikojen, mutta jätetty huomiotta. Jos joku oli epämukavaa niin ennen tehtiin siedätyshoitoa eli tulta päin!

Ihmetyttää aidosti, että miksi nykyään ei tehdä niin? Jos sosiaaliset tilanteet pelottavat niin miksi niitä ei harjoittelisi pikku hiljaa? Eikö se ahdistus sitten lisäänny jos vaan ymmärretään ja annetaan sen ahdistuneen käpertyä itseensä?

Varmaan se voi olla hieman erilaista eri ihmisille, tai he kuvailevat sitä eri tavoin.

Itse huomaan sen usein fyysisistä oireista: kurkkua kuristaa, sydänalaa/palleaa puristaa kuin makaisi suuren kiven alla, kädet saattavat täristä. Yhdistelmä levottomuutta, painostavaa negatiivista tunnetta ilman masennuksen toimintakyvyttömyyttä. Kuin olisi ahtaanpaikankammo omissa nahoissaan, kehossa jatkuva hälytyssireeni päällä. Joko syystä tai syyttä. Joskus keho ja mieli tuntuvat olevan aivan epäsynkassa.

Vierailija kirjoitti:

-2000 ahdistus tarkoitti tilaa jossa on epämukava olla, syynä esim. epävarmuus työmarkkinoilla tai läheisen terveys.

2000- ahdistus sai uuden merkityksen, ahdistaa kun ei saa tarpeeksi tykkäyksiä omille postauksille tai elämä ei olekaan "leffaa" vaan joutuu hiukan näkemään vaivaakin. Siihen kun lisätään epävarmuus että mitä sukupuolta pitäisi edustaa ja sama sekoilu seksuaalisuudesta, niin ei ihme että ahdistaa ja näitä mt-tapauksia on melkein joka kulmalla.

Juuri siksi meillä tulee kohta olemaan valtava määrä elätettäviä kun peustyö ei maistu, somessakaan ei menesty, masennus ja heittäydytään muiden elätettäväksi.

Se nyt vaan on taivaan tosi että vain pieni % menestyy somella, ja jossain vaiheessa se Sara Sieppikin esim. rupsahtaa tai leviää ja alkaa sponssit ym. etsiä muita kohteita, siihen loppuukin sitten tulot. (Miten kävi Kukkohovin, ei kiinnostanut perus duunit, velkojat hengittää niskaan niin mentiin Am

Syöpä kuule paskaa joutessasi. Tänne vääntäminen ainakin onnistuu näköjään

Mulla on kokemusta kahdesta erilaisesta ahdistuksesta, jotka on ihan eri asia kuin hengenahdustus jossain astma- tai sydän- tai muussa elimellisessä ongelmassa.

Eli mulla on ollut sellasta ahdistusta, että on henkisesti todella paha olo, eikä syystä ole mitään tietoa. On itkuinen olo, sellanen paha olo että sitä on tosi vaikea kestää. Tuntuu niinkuin mulle olisi tehty jotain pahaa, mutta mitään muistikuvaa tapahtuneesta ei olisi, vain se tunnetila jäänyt itselle. Jos nään vaikka että lasta tai eläintä kiduteyaan, musta tuntuu samalta, sillä erotuksella että olen täysin toetoinen mistä mun tunnetila aiheutuu.

Ahdistus oli paljon pahempaa kuin masennus, jossa syyt on helpommin löydettävissä ja tunteet voi kuvailla häpeäksi, tarkoituksettomuudeksi, huonommuudeksi, mahdollisuuksien ja itsensä toteuttamisen puutteiksi, huonosta itsetunnosta ja vaikeista oloista johtuviksi.

Ahdistus on tosiaan normaalia kun sitä kokee jokainen pienesti ja lyhytjaksoisesti elämässään. Se ilmoittaa, että jokin asia ei ole kunnossa. Jotkut taas kärsivät voimakkaasta, jatkuvasta ahdistuksesta joka vaikuttaa elämään suuresti ja sitä pitää hoitaa.

Itselläni ahdistus on seurausta burnoutin, vakavan unettomuuden ja kroonistuneen migreenin takia. On itsestäänselvää kokea ahdistusta jo pelkästä ajatuksesta että saisi päänsärkykohtauksen esimerkiksi juhlissa, töissä tai keskellä illallista ystävien kanssa tai että pitäisi jaksaa pitkä työpäivä läpi jos ei ole saanut unta kuin 2h. Kappaleen alussa mainitsemani tekijät ovat madaltaneet kynnystäni sietää raskaita tilanteita mutta vuosien aikana tilanne onneksi paranee koko ajan kun elintavat ovat kunnossa.

Ahdistus on itselläni hyvin kehollinen raskas tunne, etenkin vatsan ja niska-hartiaseudun alueilla. Ne voivat olla arat ja kipeät. Sitä elää mielensä vankina, jossa pyörii toistuvia negatiivisia ajatuksia, voimakas ahdistus saa minut myös jättämään huomiotta kanssaihmisten puheet, sulkeudun vaan pääni sisään kurjiin ajatuksiin. Ahdistus näyttäytyy turhana huolehtimisena, pessimistisinä ennakkoajatuksina ja usein aikaansaamattomuutena. Tarvitsen paljon aikaa miettimiseen ennen kuin alan toimia.

Yksilöllisesti kokemukset varmasti vaihtelee suuresti.

Se on tunteena vähän kuin pelko, mutta ei niin voimakas ja selvä. Itse tapaan sanoa, että ahdistus on se tunne joka tulee, kun ei heti löydä lompakkoaan ja alkaa epäillä, että se on varastettu. Eli sellainen "voi ei, miten tästä nyt selvitään, minä en jaksa tätä enkä kestä".

Juo niin paljon kahvia, että sinulle tulee henkisesti epämiellyttävä olo siitä (tähän vaaditaan eri määrä eri ihmisillä). Se tunnetila, jonka koet, on ahdistus.

Olet ihan saatanan onnekas, jos et tiedä, mitä ahdistus on. Olen itse elänyt sen kanssa lapsuudesta asti. Pahimmillaan se on paniikkia. Mieti tilannetta, jolloin sinua jännittää ja pelottaa joku asia ihan hirveästi. Kädet kirjaimellisesti tärisevät, vatsa menee sekaisin jne. Kerro tuo tuntemus sitten miljoonalla, niin alat olla lähellä ahdistusta ja paniikkia. 

Se tunne, kun kadotat lapsen kaupassa, mutta se on koko ajan päällä. 

Varmaan vähän riippuu yksiköstä miltä se ahdistus tuntuu fyysisesti. Itsellä rinnassa epämääräinen paine ja sellainen hädäntunne, etten oikein tiedä mikä on vialla mutta tiedän että jotain pielessä.

Kävin vuosia psykoterapiassa erittäin kokeneella terapeutilla, joka sanoi että ahdistus on aina opittua eikä siksi varsinainen tunne. Hänen mukaansa ahdistus on vähän kuin näennäistunne, jonka taustalla on joku "oikea" tunne, jota ei mielen defenssien tai vajavaisten tunnetaitojen vuoksi ole oppinut tunnistamaan (että mikä tunne on oikeasti tulossa pintaan mutta jää sinne alitajunnan puolelle osittain tiedostamatta ja sanoittamattoman puolelle). Eli todennäköisesti kyseessä on jossain tilanteessa laukeava häpeän, pelon tai vihan tunne (tai mikä tahansa muu kielteinen tunne), joka on opittu lapsuudessa jo kieltämään (esim. Vihaa ei ole saanut näyttää: se ei ole ollut turvallista tai on johtanut häpäisemiseen), tai tunne jota ei kerta kaikkiaan ole ikinä oppinut sanoittamaan (tältä kehossa kun pelottaa). 

Harjoittelimme kovasti siis terapiassa kaivamaan yksityiskohtia mistä ja miksi se ahdistus on lauennut, mitä tilanteessa on tapahtunut ja mitä tunteita sellaiseen tilanteeseen voisi liittyä ja miten ne liittyvät omaan henkilöhistoriaan ja traumoihin. Näin sitä ahdistusta harjoitellaan avaamaan uudestaan ja uudestaan ja ne aidot tunteet alkavat paljastua työn ja harjoittelun tuloksena ja se epämääräinen ahdistus alkaa vähenemään.

Ja "sosiaalinen ahdistus" on siis sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää pelkoa ja häpeää yleensä. Diagnoosikin on sosiaalinen "fobia" eikä "ahdistus". Eli pitäisi oikeastaan puhua peloista eikä ahdistuksesta.