IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon herkkä, mutta töissä oon vain joutunut sietää simputusta vuosia.

Teidän naisten pitäisi alkaa ottaa mallia miehistä. Ala työttömäksi tai sano suorat sanat sille toopelle. 

Miks alistut kiusatuksi?

Laita tänne yhteystiedot niin tehdään yhteinen valitus liitolle sun työpaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän muiden lukijoiden mielestä hän vaikuttaa enemmän asiantuntijalta kuin sinä olet.

Me muut :D

Puhuhan vaan omalla suullasi.

Hän voitti väittelyn, joka käytiin välillänne tässä keskutelussa. Miltä tuntuu hopea?

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kasvatustyyli tekee ihmisistä ahdistuneita ja neuroottisia, ylisuojeleminen näkyy siten että ihminen ehdollistuu skannaamaan ympäriltään vaaroja ja uhkia jatkuvasti, eikä luota kykyynsä selviytyä niistä. Tämä on yhteiskunnallinen trendi, johon on pakko vastata työelämän muutoksilla. Ihmisten kyky kestää kuormitusta, epämiellyttäviä tunteita ja epäonnistumista on romahtanut.

Minusta tämä on hyvä huomio. Kyse ei ole pelkästään siitä, ettei kyetä kestämään "epämiellyttäviä tunteita", vaan muutos on tapahtunut myös siinä, mikä koetaan epämiellyttävänä. Se että pitää laittaa hinnoittelu hetkeksi sikseen ja siirtyä kassalle on itsessään ihan neutraalia. Tällaisten työtehtävien ei pitäisi työntekijälle tuntua erityisesti miltään. Mutta se koetaan stressaavana.

En epäile, että se kuormitus on ihan aitoa. Entisenä ylisuorittajana ja kroonisena perfektionistina tiedän, että jotkut (kuten minä) vaativat itseltään jatkuvaa suorittamista ihan typerissä asioissa. Olen yrittänyt itselleni opettaa, että työssäni ei tule ikinä "valmista". Koen stressaavana sen, että valmista lopputulosta ei vaan tule, koska työ on jatkuvaa. Mutta se ei ole työn ongelma - se on ongelma omassa pääkopassani.

Jotkut sitten taas eivät vaadi itseltään edes minimiä ja stressaantuvat silti. Olin kerran töissä kahvilassa, jossa uutta työntekijää pyydettin, ettei jättäisi aineksia pilaantumaan työpöydälle vaan laittaisi ne heti käytön jälkeen takaisin jääkaappiin. (Olin paikalla, eikä työntekijälle huudettu tms., vaan koko tietoisku suunnattiin kaikille paikalla oleville tyyliin "pliis älkää jättäkö näitä pöydille, taas jouduttiin heittämään paljon ruoka-aineita roskiin!.) Sekin oli liikaa vaadittu, ja kyseinen tekijä otti loparit.

Minun mielestäni on todella outoa, miten paljon intetään, että pomot ja asiakkaat ja kaikki ovat paljon kamalampia nykyään, vaikka on ihan faktaa, että menneinä vuosikymmeninä oli paljon enemmän suoranaista työntekijöiden hyväksikäyttöä, jota pidettiin jopa ihan normaalinakin. Työelämä on nykyään stressaavaa, mutta stressin syistä pitäisi olla rehellinen myös itselleen. Minäkin olen todennut itseni täysin kykenemättömäksi töihin, joissa ei jälkeenpäin ajateltuna ollut mitään erityistä vikaa. Minua ei syrjitty eikä sorsittu, en vain pärjännyt siinä hommassa ja ympäristössä ollenkaan. Ravintola-ala on yksi näistä. Pääni ei kestä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tukkisavotta erämaissa talvella oli raskaampaa kuin kaupassa hyllyttely

Kyllä se tukkisavotta on perseissäsi.

Perustulo tekisi selvää näistä huonoista työpaikosta kertaheitolla. Se olisi sitä aitoa nollatuntisopimusta, kun työntekijä itse päättää milloin sopii tulla töihin eikä niin että työnantaja kiusaaja sanelee kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kasvatustyyli tekee ihmisistä ahdistuneita ja neuroottisia, ylisuojeleminen näkyy siten että ihminen ehdollistuu skannaamaan ympäriltään vaaroja ja uhkia jatkuvasti, eikä luota kykyynsä selviytyä niistä. Tämä on yhteiskunnallinen trendi, johon on pakko vastata työelämän muutoksilla. Ihmisten kyky kestää kuormitusta, epämiellyttäviä tunteita ja epäonnistumista on romahtanut.

Ei. Ihan on tehty tutkimus työelämän huonontumisesta ja siitä on paksu kirja luettavana kaikille halukkaille. Ei voi syyttää ihmisiä tässä asiassa. On ihan normaalia tuntea pahaa oloa kiusaamisesta ja hyväksikäytetyksi tulemisesta. Ei tarvitse sietää huonoa käytöstä työpaikoilla. Lukekaa:

Siltala, Juha: Työelämän huonontumisen lyhyt historia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kasvatustyyli tekee ihmisistä ahdistuneita ja neuroottisia, ylisuojeleminen näkyy siten että ihminen ehdollistuu skannaamaan ympäriltään vaaroja ja uhkia jatkuvasti, eikä luota kykyynsä selviytyä niistä. Tämä on yhteiskunnallinen trendi, johon on pakko vastata työelämän muutoksilla. Ihmisten kyky kestää kuormitusta, epämiellyttäviä tunteita ja epäonnistumista on romahtanut.

Ei. Ihan on tehty tutkimus työelämän huonontumisesta ja siitä on paksu kirja luettavana kaikille halukkaille. Ei voi syyttää ihmisiä tässä asiassa. On ihan normaalia tuntea pahaa oloa kiusaamisesta ja hyväksikäytetyksi tulemisesta. Ei tarvitse sietää huonoa käytöstä työpaikoilla. Lukekaa:

Siltala, Juha: Työelämän huonontumisen lyhyt historia

Ennen oli asiat jopa hyvin työelämässä. Nykyään on mennyt asiat huonoon suuntaan. 

Ennen oli palkatkin ostovoimaltaan hyvällä mallilla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää hakeutua töihin joissa ei selvästikään pärjää. Joku itsenäisesti tehtävä homma. Itse teen iltaisin tapahtuvaa siivoustyötä. Ei ole ristinsielua lähimaillakaan kun työskentelen.

Ehkä kannattaisi opetella selviytymään kauppareissuista ennen kuin haaveilee asiakaspalvelusta pienessä kaupassa. 

Sivuhuomautuksena.. Tuollainen kumppani parisuhteessa vetää toistakin vain alaspäin. Siinä on poikaystävä pelkkä tukihenkilönä kun aikuinen nainen ei uskalla mennä kauppaan kun ajattelee että hän on maailman napa ja kaikkia kiinnostaa hänen tekemiset. Siitä voisi terapiat puhua näille tälläisille tapauksille. Ketään ei kiinnosta joku tuntematon tyyppi kadulla ja kaupassa. 

Varmaan siksi, kun tuollaisia tilaisuuksia ei ole, tai ei osaa niitä hakea. Työkkärissäkään ei niihin osata ohjata. 

Itse mietin, että sopivaa työtä voisi olla myös eläimien kanssa työskenteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Ventovieraiden ihmisten ei ole pakko kustantaa juuri sinun elämääsi. Oletko ikinä miettinyt miltä tuntuu käydä töissä kun verottaja vie palkasta ison osan "hyvinvointiyhteiskunnan" hyväksi ja sitten lkuet näitä juttuja lehdistä miten mikä lumihiutale milloinkin valittaa, ettet ole maksanut tarpeeksi 

 

Mikä sun ratkaisu on tilalle`?

Kodittomuus Annalle tai pakkotyöleiri Neuvostoliiton mallila?

Minkä puolesta kirjoittelet ja mitä toivot Annalle kohtaloksi, kun et halua myöntää hänelle selvästi minimaalista elintasoa edes?

Haluatko hänet peukuttamaan kaduille kenties? 

Miehiltä edelleen todennäköisesti kuitenkin odotat pakollisen asepalveluksen käyntiä ja reservissä venailua ilman mitään tukia?

Vierailija kirjoitti:

Liian vaikeita vaatimuksia työemässä kenelle vain :(

 

"Uudessa työssä oli Annan mukaan paljon vaatimuksia: hänen piti olla kassalla ja samaan aikaan hinnoitella tuotteita, katsoa varkaiden perään ja siivota myymälää."

Neljän ihmisen työt pitäisi tehdä yksin niin en ihmettele yhtään, että haluaa tuollaisesta pois. Kauppiaan ahneudella ei ole rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kasvatustyyli tekee ihmisistä ahdistuneita ja neuroottisia, ylisuojeleminen näkyy siten että ihminen ehdollistuu skannaamaan ympäriltään vaaroja ja uhkia jatkuvasti, eikä luota kykyynsä selviytyä niistä. Tämä on yhteiskunnallinen trendi, johon on pakko vastata työelämän muutoksilla. Ihmisten kyky kestää kuormitusta, epämiellyttäviä tunteita ja epäonnistumista on romahtanut.

Ei. Ihan on tehty tutkimus työelämän huonontumisesta ja siitä on paksu kirja luettavana kaikille halukkaille. Ei voi syyttää ihmisiä tässä asiassa. On ihan normaalia tuntea pahaa oloa kiusaamisesta ja hyväksikäytetyksi tulemisesta. Ei tarvitse sietää huonoa käytöstä työpaikoilla. Lukekaa:

Siltala, Juha: Työelämän huonontumisen lyhyt historia

Kun olet selvästi lukenut tuon kirjan, kerrotko, millaisesta työelämästä siinä puhutaan? Ja miten tutkimus on toteutettu - kyselytutkimuksena? Olisi nimittäin jokseenkin omituista väittää, että työturvallisuus olisi ollut menneinä vuosikymmeninä paremmalla tolalla, tai siivoojan ja tarjoilijan hommat ennen vähemmän raskaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnallamme ei ole varaa tällaisiin. Resursseja palaa häneen tolkuttomasti. 

Ei kun teloituskomppanian eteen! Annetaan tulen avaamisen kunnia sinulle henkilökohtaisesti, kun et kerran voi sietää häntä noin niin kuin PERJAATTEESTA. Vai haluaisitko ennemmin kivittää, tai vetää sähkötuloin vivusta?

P.S. Toivon sulle neliraajahalvausta, niin voit loppuelämäsi harmitella kuinka tolkuttomasti sinuun palaa resursseja.

 

Luuletko että sun kommentttisi ansiosta into kasvaa luovuttaa verorahoja kunnottomien käyttöön. Käsitätkö ollenkaan kenen rahoja ne kelan rahat ovat 

Sun rahoja. Näen sen ahneesta ilmeestä miten katselet niitä rahoja. Toivoisit että Anna olisi kuollut, että saisit pitää ne rahat itselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kasvatustyyli tekee ihmisistä ahdistuneita ja neuroottisia, ylisuojeleminen näkyy siten että ihminen ehdollistuu skannaamaan ympäriltään vaaroja ja uhkia jatkuvasti, eikä luota kykyynsä selviytyä niistä. Tämä on yhteiskunnallinen trendi, johon on pakko vastata työelämän muutoksilla. Ihmisten kyky kestää kuormitusta, epämiellyttäviä tunteita ja epäonnistumista on romahtanut.

Aijaa, musta tuli ahdistunut ja neuroottinen päinvastaisesta syystä. Kukaan lähiaikuinen ei suojellut, yksi (itse asiassa kaksi) hakkasi, toinen ahdisteli, kolmas ei olisi voinut vähempää välittää. Sinun logiikan mukaan mulla pitäisi olla voittajan resilienssi! Vaan tosielämässä se mikä ei tapa, hajottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää herätä aikaisin, ilmaantua paikalle ja työtehtäviäkin pitäisi vielä tehdä. 

Onhan nuo jo ylitsepääsemättömiä vaatimuksia kenelle tahansa.

Osaatko idioottivajakki lukea? Jos henkilöllä on paniikkihäiriö sekä masennusta ja ahdistusta, niin kyse ei ole vain siitä, että ei viitsisi herätä ja töitä tehdä. Miten tyhmä ihmisen pitää olla, että ei tuota tajua...

Ei tarvitse olla tyhmä idioottivajakki ihmetelläkseen, miten tuollaisia sairauksia ei 50 vuotta sitten ollut olemassakaan, masennuskin oli sellainen, ettei aidosti jaksanut nousta vuoteesta. Nyt tulee paha mieli, kun joku katsoo kohti.

Erityisherkkä tuntuu olevan syy sille, että yhteiskunnan tulee maksaa kaikki ja muiden pitää tarjota turvatyöpaikka, jossa ei tarvitse tehdä mitään, mutta on kivaa.

On niitä ollut olemassa aina. Ennen ongelmat hukutettiin viinaan tai hirsipuuhun.

Aika erikoista että ihmiset jaksavat valittaa tällaisista tapauksista, mutta on ihan ok heille että kehitysmaista ja naisia alistavista kulttuureista/maista on tullut tänne massoittain ihmisiä elätettäviksi ilman aikomustakaan tehdä mitään hyvää Suomen yhteiskunnan hyväksi. Miksi sitä mitään herkän ja muutenkin ongelmaisen suomalaisenkaan naisen pitäisi tehdä mitään yhteiskunnan hyväksi kun kaikki vaan paskotaan ja tehdään huonommaksi tahallaan ja lisätään turvattomuutta mm. ottamalla tänne naisvihamielisiä miehiä eläteiksi. Ja itsehän olen jo nuorena mt-ongelmien kuten ahdistuksen takia tk-eläkkeellä, mutta en tunne pätkääkään syyllisyyttä siitä varsinkaan kun näkee tätä Suomalaisen yhteiskunnan menoa ja suuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnallamme ei ole varaa tällaisiin. Resursseja palaa häneen tolkuttomasti. 

Ei kun teloituskomppanian eteen! Annetaan tulen avaamisen kunnia sinulle henkilökohtaisesti, kun et kerran voi sietää häntä noin niin kuin PERJAATTEESTA. Vai haluaisitko ennemmin kivittää, tai vetää sähkötuloin vivusta?

P.S. Toivon sulle neliraajahalvausta, niin voit loppuelämäsi harmitella kuinka tolkuttomasti sinuun palaa resursseja.

 

Luuletko että sun kommentttisi ansiosta into kasvaa luovuttaa verorahoja kunnottomien käyttöön. Käsitätkö ollenkaan kenen rahoja ne kelan rahat ovat 

 Se, että haluat viedä sairaalta toimeentulon, on kyllä aika luokatonta. Yhteiskunnan tarkoitus on huolehtia myös niiistä, jotka itse eivät kykene siihen tavalla toi toisella.

 Tämä on yksi ihan niitä oleellisimpia yhteiskunnan tehtäviä. Jos siis valtiolla johonkin on yhtään varaa, niin juuri tähän.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä järkeä jos yksi hoitaa tiskaamisen, kassan ja salin. Pitäisi olla kaksi työntekijää, joista toinen tiskaa. Työnantajan ahneutta ja toisaalta ikävä realiteetti, koska ohuet voittomarginaalit ja kova verokiila eläkemaksuineen.

Minä en tuomitse jos tuollaisiin duuneihin menee silmät punaisena töihin. Huono johtaminen oikein kerjää sitä tai saikuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Jutusta saa sen kuvan, että hän ymmärtää kyllä omat ongelmansa, eikä sinänsä ole väärässä.

Mutta itselläni on samoja ongelmia, samoin parilla sukulaisella, ja kaikki ollaan silti töissä.

Joillekin elämä on vain vaikeampaa, ja se pitää hyväksyä, eikä jäädä kotiin makaamaan.

Töitä ei ole kaikille. Kyllä sinä sen tiedät. Miksi siis keskityt erityisherkkien ja sairaiden työttömyyteen? Sinun pitäisi huolestua enemmän siitä, että työkykyiset ja terveet eivät pääse oravanpyörään kiinni. Siksikö, että on paljon helpompaa potkia jo maassa makaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian vaikeita vaatimuksia työemässä kenelle vain :(

 

"Uudessa työssä oli Annan mukaan paljon vaatimuksia: hänen piti olla kassalla ja samaan aikaan hinnoitella tuotteita, katsoa varkaiden perään ja siivota myymälää."

Neljän ihmisen työt pitäisi tehdä yksin niin en ihmettele yhtään, että haluaa tuollaisesta pois. Kauppiaan ahneudella ei ole rajaa.

Yritystuet pois, kun ei se nosta palkkoja ja ei lisää työpaikkoja. Rahat menee itselle ja ostavat uuden auton seisomaan sateeseen. Sitä kelpaa työntekijöiden aaamulla katsella, kun lompsivat uuteen orjatyöpäiväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkean toimintakyvyn autisti täällä hei! Koronan myötä rantautunut etätyökulttuuri vei toimintakykyni toiseen sfääriin, vaikkei se heikko ollut ennenkään. Tienaan hyvin ja olen löytänyt alan joka sopii minulle erinomaisesti.

En oikein ymmärrä tuota, että vaatii itseltään paljon mutta ei pysty tekemään työtä. Kyllä hänelle varmasti sopisi jokin tarkkuutta vaativa, säännönmukainen työ, jota ei tehdä ihmisvilinässä. Vaikka talouspuolen hommat: palkanlaskenta, kirjanpito, reskontran hoito tms. Oikeastaan uskon, että ihan jokaiselle työttömälle löytyisi kuitenkin se omia vahvuuksia tukeva ala, autisti tai ei.

Ymmärsin, että hän vaatii itseltään erittäin hyvää suoritusta, mutta hänellä on selviä ongelmia suoriutua edes minimitavoitteista yrityksisistä huolimatta, omien haasteidensa takia, mikä sitten vain pahentaa ongemia entisestään.

Luonteeltaan voi olla perfektionsti ja tunnollinen, vaikka ei siihen pysty tietyissä tehtävissä / normaalisti. Se sitten tuntuu tietenkin erityisen pahalta, eikä auta ainakaan näissä toimintakyvyn ongelmissa.

Sulla taitaa olla vähän vaikeuksia ymmärtää erilaista tilannetta kuin mitä itselläsi on. Kuten sanoit, olet jä lähtökohtaisesti korkean tomintakyvyn autisti.

Tällä Annalla vaikuttaa olevan toimintakyky lähtökohtisesti huonompi ja isompia haasteita.

Outoa olettaa, että jonkun toisen pitäisi pystyä samaan kuin mihin itse pystyy. SIlti näin moni ajattelee. Joillekin ihmisten erilaisuuden, sekä erilaisten ongelmien ja sairauksien, ymmärtäminen on ilmeisesti hyvinkin haasteellista. Joillakin tämä oma puute valitettavasti sitten vielä yhdistyy ilkeämieisyyteen (ks. usea tämän ketjun kommentti).

Ehkä myös teorissa monelle eri tavoin rajoitteiselle / sairaalle tyttömälle voisi löytyä jokin sopiva työpaikka (osa-aikainen). Tämä vain ei ole realistista, sillä tällaisia räätälöityjä typaikkoja ei ole tavallisesti tarjolla ja mahdollisuus sellaisen saamiseen ja luomiseen on aika heikko, siis ihan tässä todellisessa reaalimaailmassa ja käytännössä. Me elämme käytönnössä, ei teoriasssa, joka sivuuttaa yhteisukunnan määrittämät raamit ja työeämän vaatimukset ja yleiset käytännöt.

Toipuvana perfektionistina voin sanoa, että ei mulle ole eroa sillä näkyykö se perfektionismi tiskikoneen täytössä vai työtehtävissä. Jos tiskikoneessa on joku astia jäänyt puhdistumatta kunnolla, se tuntuu yhtä suurelta epäonnistumiselta, kuin vaikka töissä mokaaminen. Asioiden aloittaminen on haastavaa, koska ahdistaa jo valmiiksi ajatus siitä, etten yllä sille tasolle, mitä itseltäni vaadin. Missään en koskaan onnistu, koska aina jään tavoitteesta. Jatkuvan riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteen varjossa eläminen on raskasta, uuvuttavaa ja ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kuitenkin ihan huollettavissa olevalta ihmiseltä, ihmettelen ettei "asiantuntijoilta" ole saanut kunnollista toimivaa apua ajatuksiinsa ja toimintamalleihinsa.

Ei, psykologit tuollaista tee istuvat vain ja loppupeleissä niin kauan kuin kela maksaa jatkuu myös terapia vaikka kymmeniä vuosia.

Minä en halua veroeuroillani noita hyysävään, miten kävisi jos me kaikki alettaisiin samanlaisiksi "olen liian herkkä töihin, kun pomo sanoi että pitäisi tehdä muutakin kuin istua kahvilla, tuli paniikkihäiriö" 

Ei kaikista ole samoihin asioihin. Ei kaikki ole samasta puusta veistettyjä, eivät kaikki saa samoja kortteja elämäänsä monella eri tasolla. Se että juuri sinä kestät ja jaksat enemmän ja paremmin kuin joku muu ei muuta sen heikomman ih

No voi nönnönnöö ja lässynlää. 

Mietippä hetki. Meille ihan jokaiselle on käynyt ja tulee käymään elämässä niitä huonojakin asioita. Nyt sinä kuvittelet, että lainaamallesi ei niin ole käynyt.

Näitä erityisherkkiä ja muita loisia on vain liikaa. Yhteiskunta ei kestä. 

Ei meillä muillakaan ole aina kivaa, mutta silti sinne töihin on mentävä. 

Jotain on mennyt ihan perustavanlaatuisesti pieleen siinä, että on sukupolvi, josta suuri osa on käytännössä omasta mielestään työkyvyttömiä (työhaluttomia ennemminkin) ja joille täytyy kaikki sijoitella valmiiksi. 

Töihin on mentävä, mutta miten teet niitä töitä, jos saat jatkuvasti paniikkikohtauksia? Vai oletko niitä, jotka kuvittelee, että niitä kohtauksia voi itse tahdonvoimalla hallita?