Voinko vaatia uudelta mieheltäni että hänkin herää aamuisin muun perheen ohessa " touhuamaan" aamupuuhia?

Lapset eivät ole menettäneet isäänsä arjestaan, olemme miehen kanssa hyvissä väleissä ja näemme lähes päivittäin. Lapset ovat paljon isänsä luona ja tapaavat häntä muutenkin.

Ja kyllä, katsos kun ero tulee niin yleensä lapset joutuvat väkisinkin uuteen tilanteeseen. pitäisikö minun olla loppuelämä yksin ja olla tekemättä enää lapsia? Miten meidän perhekuvio järkkyy? Kaikkihan on hyvin! En nyt ihan käsitä mitä haet tällä asialla!

ap

Vierailija:

yhden perheen ja isän (siis arjestaan), joutuneet sopeutumaan uuteen perhekuvioon, joka nyt taas jo järkkyy ja lisäksi samaan syssyyn tulee pikkusisarus.

Että sillä lailla kärsivät.

Nyt en ihan käsitä. Minutko teloitetaan nyt sen tähden että minun mieheni on minua nuorempi?



Mies on ottanut lapseni hyvin vastaan, ainut ongelma tässä oli se että mitä voin häneltä vaatia tässä vaiheessa ja mitä en! Sekin asia tuli selväksi jo. Nyt yht äkkiä minua syytetään huonoksi äidiksi ja lapseni kärsii.. Huh huh mitä juttua.



Toisinsanoen kun erotaan niin koskaan ei saisi rakastua uudelleen, eikä varsinkaan nuorempaan mieheen eikä missään nimessä tulla raskaaksi! =)

kun isä muuttaa pois. Se että näkevät usein on tietty hyvä, mutta ei korvaa sitä, että menettää perheen.



Ja se että tulee yksi ero ei tarkoita sitä, että uuden lapsen saa vääntää oitis ensimmäisen kohdalle osuvan teinipojan kanssa. Siis pitää kantaa vastuu niistä jo hankituista lapsista, eikä toimia kuin edesvastuuton 15-vuotias. Toista kertaa siis ainakaan...

tai vastuuttomasti kuten sinä.



Jo se oman lapsen saaminen ja yhteenmuuttaminen on iso juttu 20-vuotiaalle. Se että päälle tulee oitis kolmen lapsen perheen pyöritys on aikamoinen haaste - missä teillä on jo nyt vaikeuksia, koska siitähän koko tämä ketju lähti.

Minulla 3pv vapaata kun mieheni lähti minun kolmen lapsen kanssa äitinsä luokse lomalle. Outoja olette kun otatte miehen joka ei ota koko pakettia...

hän on nuori. Mistäs sitä tietää vaikka kaikki meneekin loistavasti! Painotan että tilanne on hyvin tuore. Lapset vasta tapasivat tämän miehen.

Olisiko kannattanut edetä vähän hitaammin? Et todellakaan tiedä yhtään mitään, mutta loppuikäsi hän on nyt lapsesi isä. Ja kaikki nämä lapsesi kantavat seurauksia näistä sinun päätöksistäsi.

Vauva ei ollut suunniltu! Olen aborttia vastaan, siksi pidin lapsen! Luuletko todella että miettisin vielä tässä vaiheessa miehen kanssa yhteen muuttoa ellei yhteinen vauva olisi tulossa???



Vaikka tämä homma menisi pieleen, niin lapset eivät kärsi. Lapset eivät katsos kärsi siitä että heillä ei asu äiti ja isä samassa taloudessa jos kaikki asiat on muuten hyvin. Vai väitätkö että kaikkien yh äitien lapset kärsii jotenkin? Mietippäs hetki asioita.

Pitikö ylipäätään mennä sänkyyn poikasen kanssa...



Ja kyllä sinun lapsesi kärsivät, koska olosuhteet ovat noin sekavat ja sinä noin kypsymätön.



Yksinhuoltajuus on aina lapselle riski, ja se että äiti eroo lasten isistä, kun lapset ovat ihan pieniä ja lapsia on eri isien kanssa ei ainakaan vähennä riskiä.

nuori, lapsi itsekin vielä. En paljonkaan anna suhteelle toivoa.

onko ok jos mies myos komentaa ja rankaisee lapsia? jos ei parempi etta han ei osallistu arkeen niin paljoa.



minusta tuli aitipuoli 20v ja hoidin ja leikin lapsen kanssa, mutta kaikki vastuu ja arki kuuluu isalle. toki hain joskus koulusta sovittaessa jne.

ihan mahdotonta vaatia enempaa ihmiselta jolla ei ole lapsia tai kokemusta perhe=elamasta. apn mies on nuori eli oppii ja sopeutuu hyvin. ja kunhan se oma laps syntyy, tilanne muuttuu. sitten voi jollekkin tulla yllatyksena puolison lapsien arsyttavyys kun se oma on niin rakas.

Jos hän kerran jo jakaa arkea lastensa kanssa, niin onko hänestä ookoo, että uusi isäpuoli astuu hänen lastensa isäksi? Miten hän suhtautuu vauvaan?

Sinun lapsesi ovat sinun ja ex-miehesi lapsia. Te huolehditte heistä, eikä uudella miehelläsi ole mitään velvollisuutta nousta sängystä viihdyttämään sinun lapsiasi. Ei hänellä ole lapsiisi mitään oikeuksiakaan, miksi pitäisi olla velvollisuuksia?



Yhteiseen lapseenne hänellä on velvollisuuksia ja " pakko" nousta sängystä omaansa hoitamaan. Uusperheet toimivat kaikkein parhaiten, kun jokainen pitää huolen omistaan ja kohtelevat muita tasa-arvoisina perheenjäseninä. Turha yrittää pakottaa uutta puolisoa " rakastamaan" toisen lapsia kuin omiaan. Vain harvoin se onnistuu!



Meillä uusperhe toimii loistavasti juuri näillä ehdoilla. Minä hoidan omat lapseni ja miehen kanssa yhteisen. Miehellä on läheiset välit minun lasteni kanssa, vaikka hän ei heitä rakastakaan.

Mä en jaksa selitellä asiaa enempää, asia meni nyt pikkasen raiteiltaan. Sovitaan sitten niin että minä ja uusi mies ollaan kyspymättömiä ja lapset kärsii jos se kaikkia helpottaa. Onneksi tiedän itse miten asiat ovat.



Kiitos ja näkemiin. Hyvää kevättä. Ap

Meidän tilanne siinä mielessä vastaava, että mulla ennestään lapsi ja miehellä ei. Mies hoitaa lastani kuin omaansa ja täytyy sanoa, että se on mielestäni ihan välttämättömyys uusperheen toimivuuden kannalta. Mitäs sitten ap tapahtuisi, jos joutuisit nyt vaikka 8 viikoksi sairaalaan sairausmyrkytyksen takia? Minusta perheen aikuisten pitää kantaa se vastuu lapsista, oli ne sitten biologisia tai ei.



Itse kyllä sinun tilanteessasi ajaisin miestä taloon aika nopealla aikataululla sillä vauva on varmasti sinusta ja rinnoistasi aika pitkään aika riippuvainen ja on ikävä jos miehelläsi ei ole " otetta" lapsiin. Lapsillasi on varmasti paljon kestämistä jo ihan siinä kun vauva syntyy, jos mies muuttaa samalla sekunnilla taloon sisään, niin sinä ja mies ette ole vielä ehtineet sopia perheen yhteisistä pelisäännöistä, niin kaaos on valmis. Nyt siis vaan keksitte jonkun " vähin erin mutta nopeasti" sopeutusohjelman miehelle taloon ja samoin mietitte perheen pelisäännöt valmiiksi. Muista, että sitten talo on myös miehen koti ja hänen mielipiteillään pitää olla merkitystä.

Miten ihmeessä suhde voi olla aluillaan jos lapsi on jo tulossa, etkö oppinut mitään edellisestä suhteesta?

Vierailija:

Toisenlainen esimerkki:

minä, yksinhuoltaja, sain jo seurustelun alkuvaiheessa nauttia siitä, että uusi miesystäväni (nykyinen aviomieheni) - jolla EI ole omia lapsia - nousi viikonloppuisin oma-aloitteisesti ylös lapseni kanssa. Sikeäunisena saatoin havahtua puoli kymmenen aikaan siihen, että lapsi oli saanut aamupuuronsa, tehnyt miehen kanssa aamutoimet ja katseli tyytyväisenä lastenohjelmia yhdessä miehen kanssa. Ja tämän mies teki iloisesti, vapaaehtoisesti ja omasta mielestään asiaan kuuluvasti!

Oli hieman toista kuin mihin olin tottunut, joten kyllä kiitostakin mies sai vuolaasti.

Mutta oikeasti: mun mielestä aikuinen mies tajuaa itse, että jos äidin kanssa alkaa elämään, on lapsi/lapset automaattisesti kuviossa mukana. Vapaamatkustajia ei yksinhuoltaja tosiaankaan elämäänsä kaipaa.

Sori, ap, mutta kuulostaa siltä että hoidat tulevaisuudessa omat ja yhteiset lapset sekä poikamieselämää viettävän miehen.

Jonkun verran hän on kumminkin ollut lapsien kanssa ja pitää lapsista paljon. Ap

Olen elänyt uusperhe-elämää pian kymmenen vuotta. Erotuksena sinun tilanteeseesi vain, että miehellänikin oli yksi lapsi, kun tapasimme. Minusta oli alunalkaen selvää, että mieheni osallistuu myös minun lapseni hoitoon ja kasvatukseen. Kävimme tästä myös tiukkoja keskustelujakin aiokoinaan. Kyllähän asia on niin, että jos mies / nainen haluaa sellaisen puolison itselleen jolla on jo lapsia, niin vastuuta on kannettava myös lapsista! Eiköhän se sinun puolisosikin halua osallistua,kunhan vain keskustelette asiasta. Lapsistakin tulee paljon läheisempiä miehelle, jos hän osallistuu arkeen.

Vierailija:

Et varmasti itsekkään sanoisi miehelle (uudelle) ennen yhteenmuuttoa, että muutan yhteen jos heräät kans aamulla ylös...tsih

Mä olisin näin kyllä varmasti sanonut. En muuttaisi miehen kanssa yhteen ellen voisi keskustella näistä asioista etukäteen...