Voinko vaatia uudelta mieheltäni että hänkin herää aamuisin muun perheen ohessa " touhuamaan" aamupuuhia?

että lapset on oikeesti aamulla hoidettava. Ja että se on oma hommansa, työtä siinä missä muutkin kodin työt.



Kannattais puhua. Jos mies on niin pöljä, että keskustelusta huolimatta ei ala osallistua aamutoimiin, niin luultavasti se ei hoida edes teidän yhteistä lasta. Että silleen.

Vierailija:

ja älä siellä yhtään huokaile mikä lie numero olitkaan. Et varmasti itsekkään sanoisi miehelle (uudelle) ennen yhteenmuuttoa, että muutan yhteen jos heräät kans aamulla ylös...tsih

Kirjoitin PERUSASKAREISTA ja mainitsin esimerkkinä nämä aamutoimet. Ihan yhtä hyvin olisin voinut mainita kaupassakäynnin, siivouksen, vaatehuollon, tms. Kyllä tällaisista asioista pitää pystyä sopimaan etukäteen ja etenkin silloin, kun on uusperhe. Toinen, ehkä tärkeämpi, sopimisen paikka on, että " minun ja sinun lapset" . Ottaako molemmat vastuuta kummankin lapsista vai katsotaanko vain omien lasten perään? Miten rahapuoli, jne?

Onko sulla itseasiassa kokemusta tälläisestä perhemallista kun niin kärkkäästi neuvoja annat?

Jos mies ei ole valmis elämään elämää lasten kanssa sekä velvotteineen että oikeuksineen, etsiköön naisen jolla ei ole lapsia.



Kyllä uusperheessä isäpuolenkin on osattava ottaa joku vastuu niistä lapsista jotka eivät ole biologisesti hänen. Ja mikäli asutaan saman katon alla, kuuluu perheenjäsenten huolehtia toistensa hyvinvoinnista eli äitikin tarvitsee joskus unta ja lepoa.



Me ei muutettu yhteen moneen vuoteen vaan asuimme erillämme, tutustuimme ja teimme yhteisen lapsen vasta sitten. Kyllä kannattaa pari vuotta tutustua jotta näkee, onko kummallakaan halua alkaa pyörittää uusperhettä kaikkine sen vaatimuksineen.

Vierailija:

Onko sulla itseasiassa kokemusta tälläisestä perhemallista kun niin kärkkäästi neuvoja annat?

Ja ollaan puhuttu siitä että vauva kun syntyy niin mieskin herää öisin sitä hoitamaan omalla vuorollaan!



Ehkä meidän pitää tosiaan käydä vielä keskustelua tästä asiasta että nämä lapset ovat tavallaan myös hänen vastuullaan. Itse jotenkin järkeilen asian niin että pakkohan hänen on ottaa vastuuta myös minun lapsistani. Asiaa ehkä sotkee se että omat lapseni ovat paljon myös isänsä kanssa, ehkä uusimieheni arastelee tulla tässä perheessä nyt vielä siihen isänrooliin! En siis odota että on isä tai edes isäpuoli lapsilleni, koska hyvä isä heillä jo on, mutta jonkunlaista roolia hänelle perheessä kyllä toivon omiin lapsiini liittyen.



Mies kyllä leikkii paljon lasteni kanssa ja pitää heistä paljon, mutta ei oikeastaan noin muuten osallistu heidän hoitoon.



Ap

ja jo monta vuotta ollaan menty sillä kaavalla, että mies hoitaa illat eli lukee iltasadut ja laittaa lapset nukkumaan.

Mulle taas on hieman helpompi herätä aamulla aikaisin, joten minä herään lasten kanssa.

mutta toki saa edes yhden aamun viikosta, jolloin voin nukkua pitkään :)



tää on sopinut meille. teidänkin pitäis sopia omista pelisäännöistä, ettei kumpikaan ole kohta katkera, kun AINA pitää ja toinen EI IKINÄ...

Itse olen yksinhuoltaja ja ollut seurustelusuhteessa mieheen joka aina viikonloppuisin nukkui jopa kymmeneen-yhteentoista kun itse nousin lapsen kanssa jo kuuden-seitsemän aikoihin. Toki hän oli viikot töissä ja varmasti väsynyt, mutta kävinhän minäkin töissä kaiken kodinhoidon ohella.

Ei hän tehnyt myöskään kotitöitä, koska olihan hänellä oma asunto jota siivoili. (Tuskin oli paljon siivottavaa kun lähes aina oli luonamme)

Eli otti perhe-elämän hyödyt, muttei varsinaisesti osallistunut mihinkään kodin pyörittämisessä.



Itse en ole ihminen joka vaatisi tai laittaisi ehtoja miesystävälle vaan odotan että aikuinen ihminen itse tajuaa missä mennään. Jos viettää lähes jokaisen illan ja yön naisystävän ja tämän lapsen luona pitäisi mielestäni myös jossain määrin osallistua kotitöihin, käydä kaupassa, osallistua ruuan valmistukseen, herätä joskus aikaisin vaikka vaan siksi että voitaisi porukalla lähteä ulkoilemaan kesäaamuna.



Itse kyllä lopetin tuon suhteen. En kaipaa vapaamatkustajaa elämään kanssamme ja olisin kyllä varmaan tehnyt abortin jos olisin hänelle vahingossa raskaaksi tullut.

Oma lapsi kun tilannetta tuskin muuksi muuttaa.



Mutta ap:lle voisin sanoa että nyt kun kerran on yhteinen lapsi tulossa niin miehen pitäisi viimeistäänkin ryhdistäytyä ja teidän pitää oikeasti keskustella asioista vakavasti. Muuten vauvan synnyttyä seuraa vain kaaos kun itse umpiväsyneenä hoidat lapset ja kodin ja mies vain nukkuu korvatulpat korvissa!

musta sillä on eroa onko uusi mies lapseton vai ei. Jos miehellä on jo entuudestaan lapsia, toki hän tietää mitä se lapsiperheen arki jo on ja että vastuu on otettava. Jos taas mies on lapseton ja repäistään yhtäkkiä lapsiperheen arkeen, siinä voi olla hieman totuttelemista. En silti sano, että mies saisi elää miten haluaa, sillä on ottanut itselleen naisen jolla on lapsi. Lapsettomia naisia on maailma pullollaan jos ei passaa

vaihtoehtoa, kuin ottaa lapset kuin omikseen. Olkoon heillä sitten 2 isää tai äitiä!!



Vakavan keskustelun paikka on ap:llä. Tilanne ei tule ainakaan helpottumaan kun yhteinen lapsi syntyy. Onko miesystävällä entuudestaan kokemusta lapsista?



Harvemmin asiat tapahtuu itsestään. Jos mies ei nyt huomaa, että tarvitset apua, niin kuis hän itsestään huomaisi siinä vaiheessa kun tulee vauva??

Toisenlainen esimerkki:



minä, yksinhuoltaja, sain jo seurustelun alkuvaiheessa nauttia siitä, että uusi miesystäväni (nykyinen aviomieheni) - jolla EI ole omia lapsia - nousi viikonloppuisin oma-aloitteisesti ylös lapseni kanssa. Sikeäunisena saatoin havahtua puoli kymmenen aikaan siihen, että lapsi oli saanut aamupuuronsa, tehnyt miehen kanssa aamutoimet ja katseli tyytyväisenä lastenohjelmia yhdessä miehen kanssa. Ja tämän mies teki iloisesti, vapaaehtoisesti ja omasta mielestään asiaan kuuluvasti!



Oli hieman toista kuin mihin olin tottunut, joten kyllä kiitostakin mies sai vuolaasti.



Mutta oikeasti: mun mielestä aikuinen mies tajuaa itse, että jos äidin kanssa alkaa elämään, on lapsi/lapset automaattisesti kuviossa mukana. Vapaamatkustajia ei yksinhuoltaja tosiaankaan elämäänsä kaipaa.



Sori, ap, mutta kuulostaa siltä että hoidat tulevaisuudessa omat ja yhteiset lapset sekä poikamieselämää viettävän miehen.