HS: Espoolaisopettaja vaatii vanhempia kirjoittamaan kirjeen lapsistaan.

Mun pojan ekaluokan ope toteutti myös tuon idean, siitä on aikaa jo vuosia. Idea on mun mielestä kiva.

Vanhemmille kyllä sanoisin, että kannattaa harkita, mitä siihen kirjeeseen kirjoittaa.

Mä itse olen innostuvaa ja rönsyilevää sorttia, ja kirjoitin kirjeen vähän kiireessä, sen kummemmin perehtymättä. Tulin jotenkin vahingossa kirjoittaneeksi jotakin sellaista, että poika on aktiivinen ja innostuva ja luettelin siihen kaikenlaisia harrastuksia, joita oli kokeillut ja joista olisi kiinnostunut. Opettaja otti oikein erikseen vanhempainillassa puheeksi sitten sen, että ekaluokkalaisella ei tarvitse olla mitään harrastuksia, ei saa kuormittaa lasta liikaa jne jne ja koin ja näin, että tämä oli suoraan minulle suunnattu, otti siis minun esittäytymisen jälkeen ja katsoi suoraan minua puhuessaan.

Ei poika oikeasti mikään harrastushirmu ollut, eikä häntä mihinkään painostettu kotona, tykkäsi käydä futiksessa ja karatessa. Nopeasti kirjoitetusta kirjeestä voi saada eri käsityksen.

Tätä saa käyttää, olkaa hyvä: On vitosluokalla, oppimaan innokas, sai nimen hauskimman Eemeli. On kova laulamaan, pelaamaan pleikalla, tämmöinen on meidän Eemeli.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitä ihanaa nami-namia, ryhmäytymistä ja jopa iljettävää telakoitumista.

Kaverin/kavereiden kanssa telakoituminen saunaillassa ei ole koskaan iljettävää.

T: Erkki

Vierailija kirjoitti:

Tätä saa käyttää, olkaa hyvä: On vitosluokalla, oppimaan innokas, sai nimen hauskimman Eemeli. On kova laulamaan, pelaamaan pleikalla, tämmöinen on meidän Eemeli.

Ja puukko on Eemelillä mukana koulussa ihan vain siksi, että hän harrastaa puu-ukkojen veistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ko. opettajalla on tässä tehtävässä hyvä tarkoitus. En kuitenkaan antaisi itse tuollaista tehtävää oppilaideni vanhemmille, sillä se voi olla pahimmillaan myös eriarvoistava. Olen äidinkielen opettaja, joten minulle olisi erittäin helppoa kirjoittaa lapsestani sivukaupalla kielellisesti tasokasta tekstiä. Kylläpä olisi mukavaa kirjoittaa omasta pikku nuppusestani ja samalla näyttää opettajalle, kuinka hienosti kirjoittaminen sujuu tältä äidiltä. Mutta miltähän tehtävä tuntuisi vanhemmasta, jolla on vaikkapa keskivaikea tai vaikea lukivaikeus tai jokin muu syy sille, että kirjoittaminen ei suju? Ja miten opettaja varmistaa, että hän ei vahingossakaan tee oppilaistaan mitään oletuksia sen perusteella, mitä ja miten heidän vanhempansa kirjoittavat? 

Et ole äidinkielenopettajaa nähnytkään. Eikä sinulla ole mitään tekemistä opettajuuden kanssa, niin asiantuntematonta ja ennakkoluuloista tekstiä esität. Älkää ihmeessä uskoko tämän henkilön uskomattoman asiattomia väitteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ko. opettajalla on tässä tehtävässä hyvä tarkoitus. En kuitenkaan antaisi itse tuollaista tehtävää oppilaideni vanhemmille, sillä se voi olla pahimmillaan myös eriarvoistava. Olen äidinkielen opettaja, joten minulle olisi erittäin helppoa kirjoittaa lapsestani sivukaupalla kielellisesti tasokasta tekstiä. Kylläpä olisi mukavaa kirjoittaa omasta pikku nuppusestani ja samalla näyttää opettajalle, kuinka hienosti kirjoittaminen sujuu tältä äidiltä. Mutta miltähän tehtävä tuntuisi vanhemmasta, jolla on vaikkapa keskivaikea tai vaikea lukivaikeus tai jokin muu syy sille, että kirjoittaminen ei suju? Ja miten opettaja varmistaa, että hän ei vahingossakaan tee oppilaistaan mitään oletuksia sen perusteella, mitä ja miten heidän vanhempansa kirjoittavat? 

Mä olen niissä kuuluisissa melko vaativissa asiantuntijatehtävissä työskentelevä, joka on tottunut työssään olemaan tehokas. Joten kiireisellä viikolla opettaja saattaisi siis saada liudan ranskalaisilla viivoilla listattuja asioita, ilman kokonaisia lauseita. 

Uskon, että tällainen olisi opelle myös ok, koska asiat voi ilmaista muutenkin kuin kaunokirjallisesti korkeatasoisin virkkein. Ja ehkä opettajalle samalla viestisi myös sitä, että tässä perheessä ei ole tapana harrastaa korulauseita, vaan asiat hoidetaan asioina ripeästi.

Itse pidän kehityskeskusteluja alaisilleni, ja ennakkolomakkeen täytössä on ihmisillä kaikki tavat käytössä. Osa kirjoittaa novellin, osa antaa yksisanaisia vastauksia. Molemmat ovat toimivia, jälkimmäinen usein viestii, että tätä ei nyt nappaa jaaritella pitkään myöskään keskustelussa.

Uskoisin, että lukivaikeuksinenkin kykenee napakan listan tuottamaan lapsestaan.

Opettajan toki olisi hyvä kutsua kirjettä jollakin muulla nimellä tai vähän kertoa mitä ajatteli sillä, jotta tyhjän paperin tuska ei iske osalle  vanhempia.

Äkkiäkös tekoäly sen värkkää, samalla tavalla kuin lapset sitten ne kotitehtävät...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä vastahankaisuudessa ole kyse siitä, että osa vanhemmista pelkää tulevansa arvostelluksi perheen elämäntilanteen vuoksi. On eri juttu kirjoittaa keskiluokkaisesta elämästä kuin mennä sanomaan, että meillä on muuten iso uusioperhe, johon kuuluu 12 lasta eri liitoista ja ollaan erottu useamman kerran. Tai että me vanhemmat ollaan kotona työttöminä ja ei ole tarkoituskaan käydä töissä, eikä lasten koulunkäyntikään kiinnosta.

 

Tai en halua kertoa syöpäsairaudestani opettajalle, kuinka se vaikuttaa talouteemme,  lapseeni jne. Nämä asiat eivät kuulu opelle vaan terveydenhuoltoon.

Eikö aiheena ollutkaan vanhempien LAPSESTAAN kirjoittama kirje?

Yleensä vanhemmat nimenomaan haluaa infota opettajaa oman lapsensa erityispiirteistä ja tarpeista, tavasta oppia ja toimia yms tärkeästä asiasta.

Oppilaantuntemus on tärkeä asia opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Hyödyttää niin opettajaa kuin oppilasta ja parantaa oppimisen laatua. Fiksu opettaja toimii noin. Ja fiksu vanhempi kirjoittaa kirjoittaa kirjeeseen oleelliset asiat.

Kirje kertoo enemmän vanhemmista kuin lapsesta. Miten se on kirjoitettu, millaisella kielellä, mitä ja miten asioita tuodaan esille, nämä kertovat enemmän kirjoittajasta kuin lapsesta. 

Siksikin kirje on älytön idea.

Voi herranjestas minkälaisen kakaran saimmekaan, on hyvä ettei tähän lapsen nimi ole enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa nyt kamalaa jos/kun edes yksi aikuinen on nuoresta kiinnostunut.

Mitä ovat nämä tekosyihin (kiire!!! tietoturva!!!!) vetoavat vanhemmat jotka ei sen vertaa jaksa vaivautua. Aikaa kyllä riittää selailla puhelinta tai katsoa tv:tä. Eihän tuossa mitään romaania pyydetä, kirjeen kirjoittamiseen menisi aikaa korkeintaan 5-10 minuuttia. Mutta eihän nyky-aikuiset jaksa pitää enää edes kynää kädessä. 

Nytkö se kirje pitää kirjoittaa kynällä? Mitä opettaja seuraavaksi vaatii? Kaunokirjoitusta? Tuleeko kirje punakynällä korjattuna takaisin? Täytyykö se viedä omille vanhemmille kuitattavaksi? 

On prkl, kun nykykoulussa ilmeisesti vanhemmat on niitä, joille annetaan läksyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhemmat nimenomaan haluaa infota opettajaa oman lapsensa erityispiirteistä ja tarpeista, tavasta oppia ja toimia yms tärkeästä asiasta.

Oppilaantuntemus on tärkeä asia opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Hyödyttää niin opettajaa kuin oppilasta ja parantaa oppimisen laatua. Fiksu opettaja toimii noin. Ja fiksu vanhempi kirjoittaa kirjoittaa kirjeeseen oleelliset asiat.

Mitkä ovat näitä "oleellisia asioita" ja miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä vastahankaisuudessa ole kyse siitä, että osa vanhemmista pelkää tulevansa arvostelluksi perheen elämäntilanteen vuoksi. On eri juttu kirjoittaa keskiluokkaisesta elämästä kuin mennä sanomaan, että meillä on muuten iso uusioperhe, johon kuuluu 12 lasta eri liitoista ja ollaan erottu useamman kerran. Tai että me vanhemmat ollaan kotona työttöminä ja ei ole tarkoituskaan käydä töissä, eikä lasten koulunkäyntikään kiinnosta.

Eihän tuossa edes pyydetty kertomaan perheestä vaan lapsesta. Luonteesta, harrastuksista, kiinnostuksenkohteista jne. voi kertoa sanomatta sanaakaan perheestä. Perheestäkin sai kertoa, mutta ei mikään pakko.

Mä juuri puhuin puhelimessa lapsen uuden open kanssa, tavoitteena sama, eli kertoa opelle vähän meidän lapsesta. (Meidän lapsi vähän erikoinen tyyppi, joten opea voi helpottaa, kun vähän tietää.) En maininnut sanaakaan meidän perhekuvioista, sisaruksista, vanhemmista, asuinpaikasta, meidän vanhempien töistä tai edes lapsen harrastuksista. Ei niissä mitään salattavaa ole, mutta eivät nyt liittyneet mitenkään lapsen koulunkäyntiin ja siihen miten lapsi toimii luokassa ja millainen on oppijana. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhemmat nimenomaan haluaa infota opettajaa oman lapsensa erityispiirteistä ja tarpeista, tavasta oppia ja toimia yms tärkeästä asiasta.

Oppilaantuntemus on tärkeä asia opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Hyödyttää niin opettajaa kuin oppilasta ja parantaa oppimisen laatua. Fiksu opettaja toimii noin. Ja fiksu vanhempi kirjoittaa kirjoittaa kirjeeseen oleelliset asiat.

Kyllä. Oppilaantuntemuksen takia alakoulussa sama opettaja yleensä opettaa omaa luokkaansa monta vuotta. Yläkoulun ongelma on juuri se, että oppilaalle, just murrosikään tulleelle, pamahtaa iso liuta opettajia ja oppilaantuntemus on paljon heikompaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa normaali vanhempi ilahtuu, jos opettaja on hänen lapsestansa kiinnostunut ja haluaa tietää lapsesta enemmän. 

Höpölöpö. Sä et ole vanhempi, jos noin luulet. Aivan ihanaa nyt kun kuopuskin päätti koulun ja mulle ei enää viestitä mitään Wilmasta. En jaksais tollaista yli-innokasta opea yhtään, kokisin rasittavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä vastahankaisuudessa ole kyse siitä, että osa vanhemmista pelkää tulevansa arvostelluksi perheen elämäntilanteen vuoksi. On eri juttu kirjoittaa keskiluokkaisesta elämästä kuin mennä sanomaan, että meillä on muuten iso uusioperhe, johon kuuluu 12 lasta eri liitoista ja ollaan erottu useamman kerran. Tai että me vanhemmat ollaan kotona työttöminä ja ei ole tarkoituskaan käydä töissä, eikä lasten koulunkäyntikään kiinnosta.

Eihän tuossa edes pyydetty kertomaan perheestä vaan lapsesta. Luonteesta, harrastuksista, kiinnostuksenkohteista jne. voi kertoa sanomatta sanaakaan perheestä. Perheestäkin sai kertoa, mutta ei mikään pakko.

Mä juuri puhuin puhelimessa lapsen uuden open kanssa, tavoitteena sama, eli kertoa opelle vähän meidän lapsesta. (Meidän lapsi vähän erikoinen tyyppi, joten opea voi helpottaa, kun vähän tietää.) En maininnut sanaakaan

"Meidän lapsi on vähän erikoinen tyyppi." Juuri tällaiselta pskalta säästäkää lapsenne. Onko hän jopa hieman UNIIKKI? ERILAINEN, PERSOONALLINEN? Onko hän peräti HERKKÄ?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii? Siis vaatiko oikeasti? 

Vaatii. Lasta ei oteta luokalle, jos vanhemmat eivät kirjoita kirjettä. 

Sitten yhteys rehtoriin. Opettaja ei voi tuollaista asiaa päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhemmat nimenomaan haluaa infota opettajaa oman lapsensa erityispiirteistä ja tarpeista, tavasta oppia ja toimia yms tärkeästä asiasta.

Oppilaantuntemus on tärkeä asia opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Hyödyttää niin opettajaa kuin oppilasta ja parantaa oppimisen laatua. Fiksu opettaja toimii noin. Ja fiksu vanhempi kirjoittaa kirjoittaa kirjeeseen oleelliset asiat.

Kyllä. Oppilaantuntemuksen takia alakoulussa sama opettaja yleensä opettaa omaa luokkaansa monta vuotta. Yläkoulun ongelma on juuri se, että oppilaalle, just murrosikään tulleelle, pamahtaa iso liuta opettajia ja oppilaantuntemus on paljon heikompaa.

Oppilaantuntemuksen takia vanhempien pitäisi varmaan kirjoittaa kaikille lapsen opettajille oma kirje. Kieltenopettajille tietenkin opetettavalla kielellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä vastahankaisuudessa ole kyse siitä, että osa vanhemmista pelkää tulevansa arvostelluksi perheen elämäntilanteen vuoksi. On eri juttu kirjoittaa keskiluokkaisesta elämästä kuin mennä sanomaan, että meillä on muuten iso uusioperhe, johon kuuluu 12 lasta eri liitoista ja ollaan erottu useamman kerran. Tai että me vanhemmat ollaan kotona työttöminä ja ei ole tarkoituskaan käydä töissä, eikä lasten koulunkäyntikään kiinnosta.

Eihän tuossa edes pyydetty kertomaan perheestä vaan lapsesta. Luonteesta, harrastuksista, kiinnostuksenkohteista jne. voi kertoa sanomatta sanaakaan perheestä. Perheestäkin sai kertoa, mutta ei mikään pakko.

Mä juuri puhuin puhelimessa lapsen uuden open kanssa, tavoitteena sama, eli kertoa opelle vähän meidän lapsesta. (Meidän lapsi vähän erikoinen tyyppi, joten opea voi helpottaa, kun vähän tietää.) En maininnut sanaakaan meidän perhekuviosta

Juuri näin. Mitä paremmin opettaja tietää esim lapsen tavasta oppia, sitä paremmin hän pystyy ottamaan sen huomioon opetuksessaan. Erilaisia oppimistyylejä on monia. Joku oppii kuuntelemalla jotkut paremmin taas itse tekemällä ja matkimalla.  Samoin opettajan on hyvä tietää, onko lapsi erityisen ujo tai onko vaikkapa vaikea allergia tai diabetes, jotta opettaja voi ottaa asian huomioon. Voidaan jopa välttää vaaratilanteita.