Lue keskustelun säännöt.
Jos teiltä olisi viety mies (tai miksei vaimokin) miten kostaisitte sille joka kehtasi viedä?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä vain, jos käy ajoissa ilmi, että joku muu onkin hänelle se oikea, enkä minä. Mitä sitä sellaista asiaa kostamaan?
En minäkään kostoa suunnitellut. Annoin asia Luojalle.... niipä heidän romanssi lopahti vuoden päästä...Itse löysin ihanan miehen ja olen elämääni tyytyväinen. 🤣🤣🤣
Katkeruudesta kumpuavalta vahingonilolta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun exän sää kyllä joku äijä pitää hyvänään.
Samoin. Olin joskus ajatellut että otan luomusta eron ...niin näin se kävi kivuttomasti ja nautin vapaudesta...kyllä maailmassa miehiä riittää.
Se on raslas asia, kannattaa keskittyä omaan elämään.
Jos se nainen sattuisi vastaan tulemaan niin vetäisin turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä vain, jos käy ajoissa ilmi, että joku muu onkin hänelle se oikea, enkä minä. Mitä sitä sellaista asiaa kostamaan?
En minäkään kostoa suunnitellut. Annoin asia Luojalle.... niipä heidän romanssi lopahti vuoden päästä...Itse löysin ihanan miehen ja olen elämääni tyytyväinen. 🤣🤣🤣
Olen toiminut noin. Ei lopahtanut vuodessa eikä löytynyt uutta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytämällä itselleni paljon paremman ja komeamman miehen kuin entiseni oli. Jäipä tuo eksä hänen riesaksi. Kiitän itseasiassa tätä toista naista, että päätti suhteemme.
Siinä hetkessä se toki tuntui helvetin pahalta, mutta jälkeen päin en voisi kiitollisempi ja salaa jopa vahingoniloisempi olla.
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoja viestejä. Noinkohan suhtautuisitte pettämiseen jos osuu omalle kohdalle?
Kyllä minun luottamukseni kuolisi mieheeni jos hän minua pettäisi. Jos ei ole luottamusta niin rakkauskin alkaa hiipumaan. Jos mieheni jäisi pettämisestä kiinni niin välittömästi olisi koneellani Etuoven sivut auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kosta kenellekään. Koska olen älykäs, tasapainoinen ja henkisesti kehittynyt.
Myös vähän laiska ja arvostan omaa aikaani. En jaksa käyttää omaa kallista aikaani pölöjen touhuja miettimällä.
Liian moni nainen tuhlaa elämänsä miesten miellyttämiseen, mieheltä huomiota kärttämiseen, mustasukkaisuuteen miehestä, kateuteen. Miehetkin tekee samaa.
Arvostakaa itseänne ja elämäänne.
Kaikenlainen kostaminen on lapsellista, eikä varmasti tuo miestäsi takaisin. Niinkuin täällä on moni jo kommentoinut, miestä tuskin vietiin väkisin, eiköhän hän ole se, joka sinut jätti. Yritäpä nyt vain päästä yli ja jatkaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miestä voi viedä.
Sinä menetit miehen, ja syy on sinussa.
Mieshän on silloin viallinen kun lähtee jonkun matkaan, niin tervemenoa seuraavalle. Nyt tiedän että minkälaista kumppania etsin kun en ole enää nuori.
Nauttimalla omasta elämästäni ilman epäluotettavaksi paskaksi osoittautunutta exää? Tietysti tietoisena siitä, että se epäluotettava kakka on nyt tämän toisen riesana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras kosto on osoittaa, että elät parempaa ja onnellisempaa elämää ilman sitä pettäjää. Sinä pääsit pettäjästä se toinen nainen sai itselleen oikein unelmien pettäjämiehen. Mikäpä pettäjiä harmittaisi enemmän kuin ymmärtää, ettet jäänytkään itkemään perään vaan elätkin parasta elämääsi.
Mistä sulla, aloittaja, kumpuaa ajatus että kolmas osapuoli on syyllinen koko kuvioon ja pitää kostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen suruun mikään kosto auta kuin pieneksi hetkeksi, sitten se olo olisi kuitenkin taas siinä. Minkä sille voi jos rakastuu toiseen. Paska olo helpottaa ajan kanssa.
Se joka on mennäkseen niin antaa sen mennä. Elämänkokemusta on sen verran kertynyt että huonommaksi ei ole kertaakaan mennyt, päinvastoin. Kerran tykkäsin yhdestä miehestä paljon ja seurusteltiin. No sitten 10 vuoden ikäeromme alkoi kuulemma rasittaa häntä ja hän sitten alkoi seurustelemaan toisen naisen kanssa, taisi olla jo valmiiksi katsottuna. No, saivat lapsen jne. Sitten kun näin sen pitkästä aikaa vuosien jälkeen ravintolassa, niin tämä exmies alkoi avautumaan minulle että kuinka onnetonta hänen elämänsä nykyään sen valitsemansa naisen kanssa on. Ja minä en varmasti ole koskaan hymyillyt niin leveää vahingoniloista hymyä kuin silloin 😁
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoja viestejä. Noinkohan suhtautuisitte pettämiseen jos osuu omalle kohdalle?
Mitä minä paskalla?
Minun exäkö täällä kirjoitellut viime päivinä kun on niin 'sopivia' aloituksia? Ei ole tilaa mustasukkaisuudelle, ei kostolle, ei vihalle eikä muullekaan...
Olin nainen A ja meille tuli vaikea ongelma ratkaistavaksi. Silloin mies alkoi käyttäytyä aivan tyhmästi. Ja siitä syntyi riita. Minä sitten en suostunut hätäiseen sopimiseen vaan olisin tarvinnut aikaa, jota mies ei minulle antanut vaan järjesti paikalle naisen B minulle uhkaukseksi. Siitäpä soppa sen kuin paheni, mutta en jaksa kertoa enempää kun olen sen niin monta kertaa jo tehnyt aikaisemmin. Nainen B ei kuitenkaan ollut niin hyvä juttu kun mies ensin ilmestyi kuvioihini jonkun viikon kuluttua pahoinpitelemään minut. Sitten kului 5 kuukautta ja tuli kosimaan jolloin tietysti annoin rukkaset. IHAN KAMALA SOPPA josta syntyi vuosien pahaolo enkä vieläkään tiedä mikä on ollut homman nimi oikeastaan. Mies ja nainen B avioituivat joidenkin vuosien jälkeen. YÖK. Koivuherraa tarvitsisivat. Todellisuus voi olla taruakin omituisempaa sekasotkua.
Kiittäisin että vei roskat ulos. Ei hyvä mies ole altis viettelylle.
Jos on lapsia, niin niiden kautta tulee kyllä tarpeeksi syyllisyyttä perheen rikkomisesta sille lähteneelle osapuolelle