Jos teiltä olisi viety mies (tai miksei vaimokin) miten kostaisitte sille joka kehtasi viedä?

Kyllä se pettäjä on se puolisosi, ei se kenen kanssa hän sinua pettää. Ellei hän ole myös suhteessa jonkun kanssa, jolloin hän pettää omaa puolisoaan eikä sinua

Karma ja henkilöt itse aktiivisesti tuhoavat itsensä, mitäpä sitä itse, vaikka hetken vitutuksethan siitä seuraisi, koska ihmisiähän tässä ollaan.

Vaarallista peliähän tuo on tosin joillekin, jotkut toteuttavat lopullisia kostoja jos kokevat riittäväksi tulleensa loukatuiksi. Varsinkin näissä suomalaisissa "uuspareissa", joissa nainen pettää miehen, saattaa olla hyvinkin lopulliset seuraukset.

Mitään pettämistähän ei olisi ilman sitä kolmatta osapuolta. Tästä on ihan turha väitellä, kyllä sen saa äkkiä selville, onko toinen varattu vai ei. Ei voi vedota siihen, ettei muka tiennyt. Yleensä suhde on tiensä päässä siinä vaiheessa, kun kunnioitus toista kohtaan on mennyt=lähtee pettämään. 

Miksi pitäisi kostaa ja mitä se hyödyttää? Ja miksi pitäisi kostaa exän uudelle puolisolle? Ex sinua on loukannut eikä uusi puoliso. Jos jollekin pitäisi kostaa, niin eikö ex olisi oikea kohde?

Kosten tielle lähdöstä ei seuraa muuta kuin välien meneminen lopullisesti ja katkeruutta. Varsinkin, jos on lapsia kuviossa mukana, kaikenlaiset kostot kannatta unohtaa ja pysyä exän kanssa väleissä, niin pystyy hoitamaan lasten asiat asiallisesti. Silloin voi viettää lasten juhlia, häitä ja lastenlasten ristiäisiä yms. sovussa niin ettei tarvitse järjestää tuplajuhlia sen takia, kun exät eivät sovi juhlimaan saman katon alle. Näitäkin on nähty ja sellaista ei ole kiva seurata vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Mitään pettämistähän ei olisi ilman sitä kolmatta osapuolta. Tästä on ihan turha väitellä, kyllä sen saa äkkiä selville, onko toinen varattu vai ei. Ei voi vedota siihen, ettei muka tiennyt. Yleensä suhde on tiensä päässä siinä vaiheessa, kun kunnioitus toista kohtaan on mennyt=lähtee pettämään. 

Sössönsössön. Jos on haluja pettää, niin aina löytyy rikoskumppani. Jos yksi ei lähde, niin sitten toinen. Ja jos odotat, että maailma on täynnä putipuhtoisia ihmisiä, jotka eivät missään tilanteessa ratkaise ongelmiaan ryhtymällä uuteen kumppaniin, niin pikku vinkki: älä pidättele hengitystäsi samalla.

Itse en koskaan koskisi varattuun, koska petolliset roskat eivät kiinnosta. Joku realismi pitää silti säilyttää, ja vastuu sillä, jolle vastuu kuuluu. Eli petollisella kumppanilla.

Aikanaan niin tapahtuikin, jota odotinkin koska suhde on hirveä. Olin iloinen että pääsin siitä "naisesta" eroon.

Ihmettelen monesti näitä petettyjä naisia. Se mieshän siinä on pettänyt ja jättänyt, eikä se toinen nainen. Olen sinkunainen ja mimulla  on monesti lyhyitä suhteita myös varattujen miesten kanssa. Joskus nuo vaimot purkavat pettymystään minuun, kun saavat selville miestensä sivusuhteen. Ei hätää, lainaan vaan miestäsi, en pidä kuin hetken.

Vierailija kirjoitti:

Kidnappasiko joku sen miehen ja lukitsi kellariin? Kyllä se on ihmisten oma valinta lähteä, ei kukaan saa houkuteltua miestä tai naista mukaansa, jos se ei itse halua lähteä.

Kellari on last season, nykyään ne lukitaan parvekkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Ketäänhän ei voi viedä, mutta kyllähän se harmittaa. Olen ajatellut, että siinä on ihan tarpeeksi rangaistusta, että on exäni kanssa. 

Miksi se harmittaa jos exäsi kanssa olo on niin kamalaa? Hyvä vain kun itse pääsee ongelmasta eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pettämistähän ei olisi ilman sitä kolmatta osapuolta. Tästä on ihan turha väitellä, kyllä sen saa äkkiä selville, onko toinen varattu vai ei. Ei voi vedota siihen, ettei muka tiennyt. Yleensä suhde on tiensä päässä siinä vaiheessa, kun kunnioitus toista kohtaan on mennyt=lähtee pettämään. 

Sössönsössön. Jos on haluja pettää, niin aina löytyy rikoskumppani. Jos yksi ei lähde, niin sitten toinen. Ja jos odotat, että maailma on täynnä putipuhtoisia ihmisiä, jotka eivät missään tilanteessa ratkaise ongelmiaan ryhtymällä uuteen kumppaniin, niin pikku vinkki: älä pidättele hengitystäsi samalla.

Itse en koskaan koskisi varattuun, koska petolliset roskat eivät kiinnosta. Joku realismi pitää silti säilyttää, ja vastuu sillä, jolle vastuu kuuluu. Eli petollisella kumppanilla.

Koskaan ikinä kukaan ei tietoisesti lähde viettelemään varattua? Mitenkä sen realismin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pettäjä on se puolisosi, ei se kenen kanssa hän sinua pettää. Ellei hän ole myös suhteessa jonkun kanssa, jolloin hän pettää omaa puolisoaan eikä sinua

Käytät semantiikkaa hyväksesi puhdistaaksesi kolmannen osapuolen synneistään. Aika jännää.

Älyllistä laiskuutta.

Kosto, mitä siitä jää käteen?

Jos suoraan myöntäisi, että nyt on löytänyt jonkun toisen, niin en minä sille mitään mahda, jos minua ei enää rakasteta yhtä paljon. Hetken aikaa harmittelisin, ja se olisi sillä selvä. Pettäminen ja seläntakana vehkeily on asia erikseen. Siitä voisin katkeruutta ja kostonhimoa tunteakin.

No "kaverini" ja eksäni pitivät suhdetta selkäni takana jonkun viikon ennen kuin sain selville. Nainen kehtasi vielä mennä piiloon kun menin paikalle, olin kuin en tietäisikään ja poistuin paikalta. Muutaman kuukauden päästä menin eksäni kanssa sänkyyn kun hän otti yhteyttä ja pyysi käymään. Uusi nainen vahtii kuin vahtikoira eksääni niin ilmeisesti kuri petti yhtenä iltana. Siinä onkin vahtimista kun on näköjään niin helposti vietävissä. En kadu. Enkä kerro. Nyt katson olevani tasoissa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoja viestejä. Noinkohan suhtautuisitte pettämiseen jos osuu omalle kohdalle?

En suhtautunut kevyesti, vaan olin pettynyt, surullinen ja vihainen - tulevalle eksälleni. En ulkopuoliselle toiselle ihmiselle. 

Aloittaja, mieti vielä, miksi sinun negatiiviset tunteesi suuntautuvat ulkopuoliseen? Puolisosihan petti luottamuksesi ja rikkoi suhteenne. Miksi et ole vihainen hänelle?

Mielestäni " ketään ei viedä".

Ei ole ollut tapana kostaa muutenkaan, kun ei se mitään auta. Parempi vain nuolla omat haavansa ja jatkaa elämäänsä, sehän se paras "kosto" on.

En kostaisi kenellekään mitenkään. Olisin pettynyt pettäjäkumppaniini ja samalla tutkailisin kriittisesti omaa käytöstäni ja tekemisiäni, kun hän kerran ei enää minua halua.

Ei ihmistä voi viedä ellei hän halua tulla viedyksi. Ei mitään kostoa siis, ei ihmissuhteet toimi niin eikä siinä voita mitään.