Pelkään, ettei lääkäri ota minua tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuossa tilanteessa aivan sama onko sinulla ollut anoreksia kun et enää ole alipainoinen. Nyt vaan selvitellään mikä se luidesi tilanne tarkkaan ottaen on ja hoito siihen. En mainitsisi syömishäiriöstä koska ei vaan ole enää oleellista onko se ollut yksi taustatekijä. Ennakkoluuloja on niin paljon lääkäreissä etten todellakaan riskeeraisi. Ehkä ainoastaan jos kysytään suoraan niin kertoisin asiasta.

Juuri tällaisia ääliötä kannattaa välttää. Kun ei ole tietoa anoreksiasta, niin se näkyy kauas. 60% anorektikoista on lievästi ylipainoisia. Eikä paino ole suoraan verrallinollinen edes siihen, kuinka suuressa kuoleman vaarassa olet. Suurin osa kuolemista tapahtuu elektrolyyttien vajeen vuoksi. Ihmiset, valistakaa itseänne. Valitettavasti on tosiaan läkäreita ja hoitajiakin olemassa, jotka eivät tuota tiedä. 

Fakta on kuitenkin nyt se ettei ap ole hakemassa apua syömishäiriöön vaan luuston ongelmiin. Oleellista tuossa tilanteessa on nyt se onko hän nykyään alipainoinen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Voi ihminen rakas, Suomessa ei _ikinä_ pidä kertoa lääkärille jos menneisyydessä on jotain vakavempaa mt-ongelmaa. Haluatko apua luusto-ongelmaasi vai lähetteen psykiatrialle? 

Selvästi en ole ihan hakoteillä epäilysteni kanssa, kun näin paljon tulee varoituksen sanoja! Toivoisihan sitä, että terveydenhuollossa osattaisiin jo katsoa ihmistä kokonaisuutena ilman kovin jyrkkää leimaamista, asiat kun vaikuttavat toisiinsa ja ristiin todella monisyisesti. Mutta ehkä emme vieläkään ole siinä pisteessä...

Vierailija kirjoitti:

Minusta jo tuo mitä kerroit tänne tiivistetysti kuulostaa uskottavalta, en näe mitään syytä miksi ammattilainen ei uskoisi ja tutkimuksin todentaisi. Syömishäiriöt on niin vakavia ja monitahoisia ja seurauksiltaan vaikka millaisia, että tietenkin se on tuotava esille.

Kyllä ne uskoo, mutta syömishäiriöiden osalta vain keskitytään painoon. Kun se on ok, niin ei huolta.

Vierailija kirjoitti:

Se on tuossa tilanteessa aivan sama onko sinulla ollut anoreksia kun et enää ole alipainoinen. Nyt vaan selvitellään mikä se luidesi tilanne tarkkaan ottaen on ja hoito siihen. En mainitsisi syömishäiriöstä koska ei vaan ole enää oleellista onko se ollut yksi taustatekijä. Ennakkoluuloja on niin paljon lääkäreissä etten todellakaan riskeeraisi. Ehkä ainoastaan jos kysytään suoraan niin kertoisin asiasta.

Totta, mutta vaikka paino on noussut, en edelleenkään saa esimerkiksi D-vitamiinia riittävästi, koska en pysty syömään normaalisti. Eli mukana on edelleen tekijöitä, jotka eivät suoraan näy painossa.

Höpö höpö. Puhut palturia ja olet ihan naurettava.

Joo en kertois. Mulla jopa astmaongelma ohitettu julkisella täysin koska tiedoissa lukee ahdistuksesta ja masennuksesta, luovutin pari vuotta sitten ja pakko hoidattaa ittensä yksityisellä 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuossa tilanteessa aivan sama onko sinulla ollut anoreksia kun et enää ole alipainoinen. Nyt vaan selvitellään mikä se luidesi tilanne tarkkaan ottaen on ja hoito siihen. En mainitsisi syömishäiriöstä koska ei vaan ole enää oleellista onko se ollut yksi taustatekijä. Ennakkoluuloja on niin paljon lääkäreissä etten todellakaan riskeeraisi. Ehkä ainoastaan jos kysytään suoraan niin kertoisin asiasta.

Totta, mutta vaikka paino on noussut, en edelleenkään saa esimerkiksi D-vitamiinia riittävästi, koska en pysty syömään normaalisti. Eli mukana on edelleen tekijöitä, jotka eivät suoraan näy painossa.

D-vitamiinia saa purkista. 

Kerrot rehellisesti sen, mikä tilanne on. Tämä palstan huoli siitä että kaikki laitettaisiin psykiatriseen hoitoon on kyllä aiheeton. Psykiatriseen hoitoon ei pääse nykyisin suunnilleen kukaan. Se on nykyisin pääsemistä, ei joutumista. Resurssit on olemattomat. Mitään oli joskus ongelma -ihmistä ei lähetetä yhtään minnekään psyk. tuen piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Hulvatonta. :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Joo en kertois. Mulla jopa astmaongelma ohitettu julkisella täysin koska tiedoissa lukee ahdistuksesta ja masennuksesta, luovutin pari vuotta sitten ja pakko hoidattaa ittensä yksityisellä 😑

Kamala, olen tosi pahoillani puolestasi! Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaista, toivon kovasti, että jatkossa saat parempaa kohtelua.

Sitten puhutaan arvauskeskuksista kun itse jätetään lääkärin arvattavaksi vaivat, jos ei  viitsitä tai uskalleta kertoa omaa tautihistoriaa.

Jos nyt kuitenkin kirjoittaisit vaikka paperille tuon tautihistoriasi, niin lääkäri pääsisi paremmin kyytiin, mikä sua vaivaa ja millä sitä voi auttaa. Voit vaikka saada väärän lääkityksen jos keksit jotain muita juttuja kuin todellisuuden.

Kyllä syömishäiriöt ovat ihan normaaleja sairauksia, eikä niitä tarvitse hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt kuitenkin kirjoittaisit vaikka paperille tuon tautihistoriasi, niin lääkäri pääsisi paremmin kyytiin, mikä sua vaivaa ja millä sitä voi auttaa. Voit vaikka saada väärän lääkityksen jos keksit jotain muita juttuja kuin todellisuuden.

Kyllä syömishäiriöt ovat ihan normaaleja sairauksia, eikä niitä tarvitse hävetä.

Kiitos, tämä voisikin olla hyvä idea! Olen parempi kirjoittaja kuin puhuja, ja lääkäritilanteessa sitä saattaa muutenkin mennä hiukan lukkoon. Paperille rustatut tiiviit taustatiedot olisivat hyvä tuki ja hätävara mukana pidettäväksi.

Oikeastiko ihmiset vielä pelkää ns. hullun leimaa? Hurjaa, jollei sen takia uskalla kertoa hoidon kannalta tärkeitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa osa pelkää ettei ota tosissaan. Tai alkaa määräillä kysymättä tai tehdä kysymättä lähetteitä tutkimukseen josta ei sovittu yhdessä. Tai pelkää että tulee väärinkäsitys tai joku muu. Suomi on pelkojen maa. Eikö täällä joku voisi toimia.

Menin joitain vuosia sitten terveyskeskuslääkärille, sanoin että epäilen että mulla on seborrea. Siitähän se lääkäri tuohtui ja sähisi mulle että "sinä syöt vaan liian rasvaista ruokaa!"

Parin viikon päästä menin toiselle tk-lääkärille, joka sanoi, että odotas kun kysyn kollegalta joka on viereisessä huoneessa, hän on ihotautien erikoislääkäri. No, ne tulivat molemmat kohta takaisin ja tämä erikoislääkäri sanoi heti, että "tämähän on ku suoraan oppikirjasta, ihan tyypillinen seborrea. Minäpä kirjoitan sulle reseptin."  Että ei kannata niin sanotusti astua lääkärin varpaille.  

Oletko kenties ryhävalas? Siinä tapauksessa oikea osoite on eläinlääkäri!

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko ihmiset vielä pelkää ns. hullun leimaa? Hurjaa, jollei sen takia uskalla kertoa hoidon kannalta tärkeitä juttuja.

Pelko on ihan perusteltua esim. jo sen tutkimustiedon valossa, että psyykkisesti sairaat kuolevat muita nuorempina siitä syystä, ettei heidän somaattisia sairauksia hoideta kuten muun väestön sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot rehellisesti sen, mikä tilanne on. Tämä palstan huoli siitä että kaikki laitettaisiin psykiatriseen hoitoon on kyllä aiheeton. Psykiatriseen hoitoon ei pääse nykyisin suunnilleen kukaan. Se on nykyisin pääsemistä, ei joutumista. Resurssit on olemattomat. Mitään oli joskus ongelma -ihmistä ei lähetetä yhtään minnekään psyk. tuen piiriin.

En usko, että tuo on pelkona ap:llä, vaan se, ettei häntä oteta tosissaan.

Jotkut eivät edes pääsee lääkäriin taikka sairaanhoitajalle.

On oleellista se, että ei ole enää syömishäiriöinen. Kirjoitin vain siksi tuota tietoa syömishäiriöistä, kun se tuntuu niin monelle olevan vaikea käsittää, että anorektikko ei todellakaan ole aina "langanlaiha", eikä paino kerro kuoleman vaarasta. Täällä palstalla on paljon syömishäiriöisiä, joten ehkä tuo herättää edes osaa ihmisistä.