Onko toisen ihmisen kuoleman toivominen sairasta?

Istuminen huippaa niin että hän on makuulla käytännössä ympärivuorokauden. Pelkkää luuta ja nahkaa.



Viimeisen parin vuoden ajan olen miettinyt että onko sairasta toivoa,että toinen nukkuisi rauhallisesti jo pois. Se kuulostaa vaan niin itsekkäältä. Mutta niin minä olen toivonut. ;-(



Miksikö kerron tämän? Tuo yksi ylempi vastaus kosketti minua paljon.



*Toivo toiselle vain sellaista mitä toivoisit itsellesikin tapahtuvan.*



Minä toivon että itse kuolisin suorilta jaloilta, enkä koskaan joutuisi isomummoni tilanteeseen.

Mutta myönnän, että itse varmaan kokisin kuoleman helpotukseksi esim. viimeisiään elävälle syöpäpotilaalle, jolla on valtavat kivut ja elämänlaatua ei ollenkaan.

ettei ihminen ole pystynyt kasvamaan ulos lapsen ajattelutavoista. Lapsihan uhmassaan toivoo toisen kuolevan, koska a) on yleensä aika toisten armoilla ja kykenemätön itse vaikuttamaan omaan tilanteeseensa ja b) ei pysty käsittämään, mitä se toisen kuolema oikeasti merkitsisi, eikä tuntemaan empatiaa toisen puolesta.



Terveen aikuisen pitäisi kyetä sekä vaikuttamaan omaan tilanteeseensa, että tuntemaan yleistä empatiaa sen verran, ettei olisi mitään tarvetta toivoa toisen kuolemaa.



Tämä on vähän sama kuin ne tyypit, jotka täällä haukkuvat lapsia rumiksi, eivätkä näe siinä mitään väärää, koska eivät " tee" mitään, eivätkä lapset kuule sitä arvostelua. He eivät ymmärrä sitä yksinkertaista tosiasiaa, että ihmisen tulisi ylläpitää omaa moraaliaan ihan itse, eikä antaa yhteiskunnan paineen päättää, mitä saa tehdä ja mitä ei.



Toisen kuoleman toivominen silloin, kun kuolema olisi helpotus, on empatian osoitus itsessään.

sieppaa, raiskaa, pahoinpitelee ja lopuksi tappaa lapsia?

ja pakkohan se on myöntää, että elämä ois aika paljon helpompaa ilman sitä.

voitko pistää välit poikki?

itse kuvittelen usein että mieheni kuolisi, miten järjestäisin elämäni... haluaisin itse asiassa erota mutta en uskalla.



Todellisuudessa en toivo miehelleni mitään pahaa (kuolemakuvitelmissa koitan aina keksiä jonkun nopean ja mahd. kivuttoman jutun...) ja ennen kaikkea en halua että lapseni menettävät isänsä.

Sillon elää kai jo pahasti harhaisessa maailmassa. En oikein ymmärrä tuota " hyi sinua, etkö erota oikeata ja väärää" -vastausta. Sehän perustuu juuri siihen uskoon, että toivomalla voisi aiheuttaa jonkun kuoleman. Raja menee minusta siinä, että alkaa jotenkin konkretisoimaan toiveitaan..