Lue keskustelun säännöt.
Lasuissa pelottavinta on se, että ei voi tietää mitkä kaikki asiat ovat lasun paikka
16.08.2025 |
Periaatteessa melkein mistä tahansa voi joutua vaikeuksiin.
Kommentit (326)
Vierailija kirjoitti:
Tutun lapsesta tehtiin lasu koska vanhemmat antoivat sen kulkea eskarimatkansa yksin. Vaikka lain mukaan lapsi saa kulkea eskarimatkansa yksin. Ilmeisesti sossutantat katsovat olevansa lain yläpuolella.
Meillä oli eskariin 500m matkaa, mutta ei olisi tullut mieleenkään laittaa lasta sinne yksin kulkemaan. Ei tullut kenellekään toisellekaan ryhmän vanhemmalle mieleen. Koulja uunkin saatettiin ensimmäinen puoli vuotta ja haettiin iipeestä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei noita lasuja saa kuin weetee-vanhemmat. Olivat sitten köyhiä tai rikkaita. Weeteeys on yhdistävä seikka,
Ei pitänyt meidän kohdalla paikkaansa. Teini vetäisi ekat kännit ja sivullinen (onneksi) kutsui ambulanssin. Ambulanssista tehdään automaattisesti, ilman erillistä harkintaa ilmoitus. Meidät vanhemmat ja lapsi kutsuttiin perhekeskukseen keskusteluun. Olisin itse jopa halunnut nuorelle tukikeinoja, koska koulussa oli mennyt huonosti ja nuori vaikutti ahdistuneelta, mutta niitä ei tippunut, koska vaikuttaa siltä, että nuorella on välittävät vanhemmat ja nuori itse oli hurmaava ja lupaa, ettei näin tapahdu toiste.
Tiedä sitten tekivätkö nopean (stereotypisen) johtopäätöksen sen perusteella, että olemme akateemisia, hyvätuloisia ja asumme hyvällä alueella, osaamme käyttäytyä korrektisti ja pukeudumme siististi.
Ystäväni pojasta, kotoisin akateemisesta perheestä arvoalueelta, tehtiin lasu kaksi viikkoa ennen 18-vuotispäiväänsä samasta syystä. Oli kännissä kaatunut ja joutunut sairaalaan. Eli sekin tutkittiin, mutta ei luonnollisesti johtanut mihinkään.
Toisen ystävän lapsi jäi vapesta kiinni koulussa, ja hädissään keksi, ettei kotiin saa ilmoittaa kun äiti suuttuu. Koulussa sitten johdateltiin, että onko äiti väkivaltainen. No ei ollut, muttta nassikka ei enää kehdannut kertoa valehdelleensa. Äidille oli melkoisen traumaattinen kokemus saada kesken työpäivän soitto, että toinen vanhempi on tuomassa lasta sosiaaliviranomaiselle, jonne äidinkin piti lähteä siltä istumalta. Syytä ei kerrottu. Siinä äiti ehti työpaikan vessassa itkeä ja miettiä mistä voisi olla kyse: huumeista, itsemurhayrityksestä? Paikan päällä lapsi tutkittiin fyysisesti. Mitään ei toki löydetty ja lapsen tarinakin alkoi rakoilla. Lopputulema oli, että sossut sanoivat lapselle, että lupaatko, ettet enää narraa näin vakavista asioista. Lapsen ja äidin väleihin episodi vaikutti todella haavoittavasti. Ilmeisesti tunnontuskissaan lapsi ei kyennyt kohtaamaan äitiä ja muutti lähes puoleksi vuodeksi isälleen. Äiti joutui liian kovan paineen vuoksi sairaslomalle. Hän oli sossujen seurannassa, toki kyse oli vain parista kuukaudesta ja soitosta, mutta silti täysin syyttömälle äidille kova pala. Tukikeinoina tarjottiin vapaaehtoista apua arjenhallintaan. Eli häneen luokseen olisi tullut sosiaalityöntekijä kertomaan, miten arkea pyöritetään. Sille ei vaan ollut tarvetta, koska arki oli mitä ilmeisemmin jo hallussa: nainen kun oli korkeasti koulutettu, johtotehtävissä, asui kauniissa ja siistissä omistusasunnossa, jossa lapsille oli omat huoneet, ruokaa, vaatteita, harrastuksia, tukea koulunkäyntiin. Silti hän oli samalla viivalla kuin sosiaalituella elävä alkoholisti, joka ei kykene huolehtimaan itsestään. Onneksi äidin ja nuoren välit sittemmin, nuoren kasvaessa, palautuivat ennalleen, mutta aikaa hukattiin pari vuotta.
En siis voi sanoa, että laduista seuraisi aina vaan hyvää. Ne voivat pahentaa tilannetta entisestään. Tai sitten apua ei saa, vaikka pyytäisi.
Vierailija kirjoitti:
Normaali vanhempi kyllä osaa huolehtia lapsestaan ilman lastensuojelua.
Olemme itse hakeutuneet perheneuvolaan, saatiin apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noita lasuja saa kuin weetee-vanhemmat. Olivat sitten köyhiä tai rikkaita. Weeteeys on yhdistävä seikka,
Ei pitänyt meidän kohdalla paikkaansa. Teini vetäisi ekat kännit ja sivullinen (onneksi) kutsui ambulanssin. Ambulanssista tehdään automaattisesti, ilman erillistä harkintaa ilmoitus. Meidät vanhemmat ja lapsi kutsuttiin perhekeskukseen keskusteluun. Olisin itse jopa halunnut nuorelle tukikeinoja, koska koulussa oli mennyt huonosti ja nuori vaikutti ahdistuneelta, mutta niitä ei tippunut, koska vaikuttaa siltä, että nuorella on välittävät vanhemmat ja nuori itse oli hurmaava ja lupaa, ettei näin tapahdu toiste.
Tiedä sitten tekivätkö nopean (stereotypisen) johtopäätöksen sen perusteella, että olemme akateemisia, hyvätuloisia ja asumme hyvällä alueella, osaamme käyttäytyä korrektisti ja pukeudumme siististi.
Ystäväni pojasta, kotoisin akateemisesta perheestä arvoalueelta, tehtiin lasu kaksi viikkoa ennen 18-vuotispäiväänsä samasta syystä. Oli kännissä kaatunut ja joutunut sairaalaan. Eli sekin tutkittiin, mutta ei luonnollisesti johtanut mihinkään.
Toisen ystävän lapsi jäi vapesta kiinni koulussa, ja hädissään keksi, ettei kotiin saa ilmoittaa kun äiti suuttuu. Koulussa sitten johdateltiin, että onko äiti väkivaltainen. No ei ollut, muttta nassikka ei enää kehdannut kertoa valehdelleensa. Äidille oli melkoisen traumaattinen kokemus saada kesken työpäivän soitto, että toinen vanhempi on tuomassa lasta sosiaaliviranomaiselle, jonne äidinkin piti lähteä siltä istumalta. Syytä ei kerrottu. Siinä äiti ehti työpaikan vessassa itkeä ja miettiä mistä voisi olla kyse: huumeista, itsemurhayrityksestä? Paikan päällä lapsi tutkittiin fyysisesti. Mitään ei toki löydetty ja lapsen tarinakin alkoi rakoilla. Lopputulema oli, että sossut sanoivat lapselle, että lupaatko, ettet enää narraa näin vakavista asioista. Lapsen ja äidin väleihin episodi vaikutti todella haavoittavasti. Ilmeisesti tunnontuskissaan lapsi ei kyennyt kohtaamaan äitiä ja muutti lähes puoleksi vuodeksi isälleen. Äiti joutui liian kovan paineen vuoksi sairaslomalle. Hän oli sossujen seurannassa, toki kyse oli vain parista kuukaudesta ja soitosta, mutta silti täysin syyttömälle äidille kova pala. Tukikeinoina tarjottiin vapaaehtoista apua arjenhallintaan. Eli häneen luokseen olisi tullut sosiaalityöntekijä kertomaan, miten arkea pyöritetään. Sille ei vaan ollut tarvetta, koska arki oli mitä ilmeisemmin jo hallussa: nainen kun oli korkeasti koulutettu, johtotehtävissä, asui kauniissa ja siistissä omistusasunnossa, jossa lapsille oli omat huoneet, ruokaa, vaatteita, harrastuksia, tukea koulunkäyntiin. Silti hän oli samalla viivalla kuin sosiaalituella elävä alkoholisti, joka ei kykene huolehtimaan itsestään. Onneksi äidin ja nuoren välit sittemmin, nuoren kasvaessa, palautuivat ennalleen, mutta aikaa hukattiin pari vuotta.
En siis voi sanoa, että laduista seuraisi aina vaan hyvää. Ne voivat pahentaa tilannetta entisestään. Tai sitten apua ei saa, vaikka pyytäisi.
Joku sanoi osuvasti, että ennen lasujen aikaa jos teini jäi kiinni kännäämisestä niin teiniä pelotti vanhemmilta saatava rangaistus. Kun taas nykyään jos teini jää kiinni kännäämisestä niin vanhempia pelottaa se kun heistä tehdään lasu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noita lasuja saa kuin weetee-vanhemmat. Olivat sitten köyhiä tai rikkaita. Weeteeys on yhdistävä seikka,
Ei pitänyt meidän kohdalla paikkaansa. Teini vetäisi ekat kännit ja sivullinen (onneksi) kutsui ambulanssin. Ambulanssista tehdään automaattisesti, ilman erillistä harkintaa ilmoitus. Meidät vanhemmat ja lapsi kutsuttiin perhekeskukseen keskusteluun. Olisin itse jopa halunnut nuorelle tukikeinoja, koska koulussa oli mennyt huonosti ja nuori vaikutti ahdistuneelta, mutta niitä ei tippunut, koska vaikuttaa siltä, että nuorella on välittävät vanhemmat ja nuori itse oli hurmaava ja lupaa, ettei näin tapahdu toiste.
Tiedä sitten tekivätkö nopean (stereotypisen) johtopäätöksen sen perusteella, että olemme akateemisia, hyvätuloisia ja asumme hyvällä alueella, osaamme käyttäytyä korrektisti ja pukeudumme siististi.
Ystäväni pojasta, kotoisin akateemisesta
En nyt ihan ymmärrätänyt tuota äidin reaktiota. Kaksi vuotta välit sekaisin tuon takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutun lapsesta tehtiin lasu koska vanhemmat antoivat sen kulkea eskarimatkansa yksin. Vaikka lain mukaan lapsi saa kulkea eskarimatkansa yksin. Ilmeisesti sossutantat katsovat olevansa lain yläpuolella.
Kuinka pitkä ja mahdollisesti vaarallinen tämä matka oli?
Noin 500 metriä eikä isojen katujen ylityksiä.
"Noin", eli +-200 metriä, ei isoja katuja, mitä nyt pari vilkasta risteystä....
Välit eivät menneet poikki äidin reaktion vuoksi. Jos vähänkään tunnet murrosikäisiä, niin pienikin asia voi johtaa siihen, että lapsi valitsee toisen vanhemman. Kaipa tuokin nuori häpesi aiheuttamaansa tilannetta, kun näki äidin itkevän, tiesi, että perheen lomamatka peruuntui tästä syystä (lähtö olisi ollut samana päivänä), kuuli siitä, että toinen koti oli kuukausia sossujen seurannassa ja lopulta äitikin hetken sairaslomalla. Murrosikäinen voi hyvinkin olla äärettömän itsekäs ja tunnekylmä. Kuuluu kai kasvuprosessiin. Kovin suuria toiveita kukaan ei elätellyt välien palaitumisesta, mutta niin vain ikä voi nuorelle ymmärrystä ja välit käsittääkseni nyt taas hyvät, nuori palannut kotiin äidin luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välit eivät menneet poikki äidin reaktion vuoksi. Jos vähänkään tunnet murrosikäisiä, niin pienikin asia voi johtaa siihen, että lapsi valitsee toisen vanhemman. Kaipa tuokin nuori häpesi aiheuttamaansa tilannetta, kun näki äidin itkevän, tiesi, että perheen lomamatka peruuntui tästä syystä (lähtö olisi ollut samana päivänä), kuuli siitä, että toinen koti oli kuukausia sossujen seurannassa ja lopulta äitikin hetken sairaslomalla. Murrosikäinen voi hyvinkin olla äärettömän itsekäs ja tunnekylmä. Kuuluu kai kasvuprosessiin. Kovin suuria toiveita kukaan ei elätellyt välien palaitumisesta, mutta niin vain ikä voi nuorelle ymmärrystä ja välit käsittääkseni nyt taas hyvät, nuori palannut kotiin äidin luo.
Minun on vaikea nähdä tässä nyt lasun vikaa. Lapsi jäi kiinni päihteestä ja valehteli. Lasu ei edes loppuviimeksi tehnyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välit eivät menneet poikki äidin reaktion vuoksi. Jos vähänkään tunnet murrosikäisiä, niin pienikin asia voi johtaa siihen, että lapsi valitsee toisen vanhemman. Kaipa tuokin nuori häpesi aiheuttamaansa tilannetta, kun näki äidin itkevän, tiesi, että perheen lomamatka peruuntui tästä syystä (lähtö olisi ollut samana päivänä), kuuli siitä, että toinen koti oli kuukausia sossujen seurannassa ja lopulta äitikin hetken sairaslomalla. Murrosikäinen voi hyvinkin olla äärettömän itsekäs ja tunnekylmä. Kuuluu kai kasvuprosessiin. Kovin suuria toiveita kukaan ei elätellyt välien palaitumisesta, mutta niin vain ikä voi nuorelle ymmärrystä ja välit käsittääkseni nyt taas hyvät, nuori palannut kotiin äidin luo.
Minun on vaikea nähdä tässä nyt lasun vikaa. Lapsi jäi kiinni päihteestä ja valehteli. Lasu ei edes loppuviimeksi tehnyt mitään.
Suurin osa lasuista on sellaisia että normaalin ihmisen on vaikea nähdä niissä lasun vikaa.
Toisaalta pitää muistaa, että se tapa millä lasujärjestelmä kyseenalaistaa vanhemmuutta on usein hyvin satuttava. Lasu voi tuntua arkiselta pikkuasialta mutta kaikki eivät koe sitä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrät nyt varmaan, että jos lapsi jää kiinni päihteistä alaikäisenä ja lisäksi antaa ymmärtävän pelkäävänsä vanhemman reaktiota, niin onhan se selvitettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välit eivät menneet poikki äidin reaktion vuoksi. Jos vähänkään tunnet murrosikäisiä, niin pienikin asia voi johtaa siihen, että lapsi valitsee toisen vanhemman. Kaipa tuokin nuori häpesi aiheuttamaansa tilannetta, kun näki äidin itkevän, tiesi, että perheen lomamatka peruuntui tästä syystä (lähtö olisi ollut samana päivänä), kuuli siitä, että toinen koti oli kuukausia sossujen seurannassa ja lopulta äitikin hetken sairaslomalla. Murrosikäinen voi hyvinkin olla äärettömän itsekäs ja tunnekylmä. Kuuluu kai kasvuprosessiin. Kovin suuria toiveita kukaan ei elätellyt välien palaitumisesta, mutta niin vain ikä voi nuorelle ymmärrystä ja välit käsittääkseni nyt taas hyvät, nuori palannut kotiin äidin luo.
Minun on vaikea nähdä tässä nyt lasun vikaa. Lapsi jäi kiinni päihteestä ja valehteli. Lasu ei edes loppuviimeksi tehnyt mitään.
<
No olihan se hieman kuin tykillä kärpäsen ampuisi, että a) koulussa oli johdateltu myöntämään, että äiti lyö - eikö ole aika normaalia, että lasta vähän huolestuttaa, suuttuuko äiti vapen käytöstä b) sosiaaliviranomaiset vaativat lapsen ja vanhemmat heti paikalle kertomatta mistä oli kyse c) lapsella ei nähty olevan hätää, eli häntä ei esim. sijoitettu vaan kannustettiin asumaan äidillään. Silti asiansa kunnialla hoitavalle äidille tyrkytettiin apua arjenhallintaan. Äiti oli sossujen tapaamisessa siististi bisnespukeutunut ja tuli suoraan töistä, mitään viitteitä ei ollut arjen hallinnan ongelmista, ei myöskään lapsen tai isän puheiden perusteella. Silti rapsahti kolmen kuukauden seuranta, jonka aikana tuli soittoja. En tiedä muista, mutta itseäni ainakin ns. kunnollisena ihmisenä ahdistaisi, jos virallisesti avattaisiin lastensuoielun asiakkuus ja kerrottaisiin, että ei tiedetä kauanko se kestää ja mitä pitää sisällään. Eivät nämä asiat ole arkipäivää kaikille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palvelutarpeen arviointi kestää kolme kuukautta. Asiakkuutta ei avattu. Miksi luulet ettei lasussa ole nähty bisnespukeutuneuta ennenkin?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät nyt varmaan, että jos lapsi jää kiinni päihteistä alaikäisenä ja lisäksi antaa ymmärtävän pelkäävänsä vanhemman reaktiota, niin onhan se selvitettävä.
Tämä on niin tätä nykymenoa. Omassa lapsuudessani kuului asiaan, että jos perseili, niin sai pelätä vanhempien reaktiota. Enkä siis pelännyt väkivaltaa vaan sitä, että tuotin pettymyksen.
Jos lapsessa ei ole mitään väkivallan merkkejä ja hän on valehtelijan maineessa koulussa muutenkin (opettaja oli näin sanonut), niin olisin kutsunut ensin koulukuraattorin juttelemaan. En suorilta käsin olisi käynnistänyt prosessia, jossa vanhemmat tulevat ilman mitään tietoa mistä on kyse saman päivän aikana kuulusteluun sosiaaliviranomaisen luo. Aika nopeastihan sossut toki ymmärsivät mistä oli kyse ja jopa sanoivat, että vastaavia vääriä hälyytyksiä tapahtuu viikoittain. Mutta siis ei mitään jälkiä tai lapsi edes tarkentanut miten häntä muka oli pahoinpidelty. Kirjattu oli että lapsen mukaan äiti on huitaissut häntä collegepaidalla ja kuulemma siitä oli viikkoja tai kuukausia, ei ihan muistanut milloin. Tästä pillit vinkuen perhekeskukseen kiireellisenä tapauksena?
Oman nuoren asioissa kun siellä käytiin, niin oli aika persoonallista porukkaa odotussalissa, joten ehkä niitä enemmän apua tarvitseviakin olisi. Ja minä siis pyysin kännit vetäneeksi, ahdistuneelle pojalleni apua, mutta en saanut sitä. Asiakkuutta ei avattu pyynnöstä huolimatta, mutta se kuitenkin avattiin ystävälleni väkisin senkin jälkeen, kun tilanne todettiin vääräksi hälyytykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät nyt varmaan, että jos lapsi jää kiinni päihteistä alaikäisenä ja lisäksi antaa ymmärtävän pelkäävänsä vanhemman reaktiota, niin onhan se selvitettävä.
Se on normaalia että lapsi pelkää vanhempien reaktiota jos hän on jäänyt kiinni jostain kielletystä. Jopa silloin vaikka vanhemmat eivät rankaisisi häntä. Toisekseen se on aivan laillista, että vanhempi antaa rangaistuksen lapselleen vaikka lastensuojelu ei sellaista kasvatustapaa hyväksykään.
Vierailija kirjoitti:
Palvelutarpeen arviointi kestää kolme kuukautta. Asiakkuutta ei avattu. Miksi luulet ettei lasussa ole nähty bisnespukeutuneuta ennenkin?
Tämä ei ole se pointti, vaan se, että harvoin tällaisella henkilöllä, jolla ei ole alkoholiongelmaa, on vakituinen hyvä työ alalla, jossa tehdään esim. alkoholi-ja huumetestit sekä supotukset, on kuitenkaan sen tason arjen hallinnan ongelmaa, että siihen ratkaisuna olisi kotona ruoanlaittoa, siivousta, hygienian hoitoa, laskujen maksua jne opettava sosiaalialaa työntekijä. Voihan ihminen toki feikata, mutta kun resurssit ovat pienet, niin arjen tuki ehkä kannattaa suunnata esim. pienten lasten päihde- tai MT-ongelmaisille äideille. Ihan yleisen elämänkokemuksen perusteella. Kun lapsen ei koettu olevan vaarassa tai huonoissa olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelutarpeen arviointi kestää kolme kuukautta. Asiakkuutta ei avattu. Miksi luulet ettei lasussa ole nähty bisnespukeutuneuta ennenkin?
Tämä ei ole se pointti, vaan se, että harvoin tällaisella henkilöllä, jolla ei ole alkoholiongelmaa, on vakituinen hyvä työ alalla, jossa tehdään esim. alkoholi-ja huumetestit sekä supotukset, on kuitenkaan sen tason arjen hallinnan ongelmaa, että siihen ratkaisuna olisi kotona ruoanlaittoa, siivousta, hygienian hoitoa, laskujen maksua jne opettava sosiaalialaa työntekijä. Voihan ihminen toki feikata, mutta kun resurssit ovat pienet, niin arjen tuki ehkä kannattaa suunnata esim. pienten lasten päihde- tai MT-ongelmaisille äideille. Ihan yleisen elämänkokemuksen perusteella. Kun lapsen ei koettu olevan vaarassa tai huonoissa olosuhteissa.
No, itselläni olisi, koska olen sairastunut (päästäni). Mutta avun saaminen tuntuu olevan todella hankalaa. Lapsia täällä ei kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät nyt varmaan, että jos lapsi jää kiinni päihteistä alaikäisenä ja lisäksi antaa ymmärtävän pelkäävänsä vanhemman reaktiota, niin onhan se selvitettävä.
Se on normaalia että lapsi pelkää vanhempien reaktiota jos hän on jäänyt kiinni jostain kielletystä. Jopa silloin vaikka vanhemmat eivät rankaisisi häntä. Toisekseen se on aivan laillista, että vanhempi antaa rangaistuksen lapselleen vaikka lastensuojelu ei sellaista kasvatustapaa hyväksykään.
Jep, sanktioita eivät sossut missään muodossa hyväksy. Meillekin sanottiin, että vaikka nuori oli vetänyt sellaiset kännit, että olisi voinut paleltua hankeen, niin mitään rajoituksia ei kannattaisi antaa. Ei kotiarestia, puhelinkieltoa, ei mitään.
Noh, me kyllä laskimme reippaasti kotiintuloaikaa silti. Ehkä tämä rankaiseminen olisi sitten taas uuden lasun paikka. Se vaan, että jos ongelmakäytös kunnolla pääsee valloilleen, niin totta vie osoite on jossain vaiheessa ongelmanuorelle (ei onneksi meidän Case) koulukoti, jossa päätä ei kuulemma silitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelutarpeen arviointi kestää kolme kuukautta. Asiakkuutta ei avattu. Miksi luulet ettei lasussa ole nähty bisnespukeutuneuta ennenkin?
Tämä ei ole se pointti, vaan se, että harvoin tällaisella henkilöllä, jolla ei ole alkoholiongelmaa, on vakituinen hyvä työ alalla, jossa tehdään esim. alkoholi-ja huumetestit sekä supotukset, on kuitenkaan sen tason arjen hallinnan ongelmaa, että siihen ratkaisuna olisi kotona ruoanlaittoa, siivousta, hygienian hoitoa, laskujen maksua jne opettava sosiaalialaa työntekijä. Voihan ihminen toki feikata, mutta kun resurssit ovat pienet, niin arjen tuki ehkä kannattaa suunnata esim. pienten lasten päihde- tai MT-ongelmaisille äideille. Ihan yleisen elämänkokemuksen perusteella. Kun lapsen ei koettu olevan vaarassa tai huonoissa olosuhteissa.
No, itselläni olisi, koska olen sair
No niinpä, mutta on eri asia, että apua pyytävä ei saa apua kuin että sitä väkisin tyrkytetään sellaiselle, joka ei sitä tarvitse. Mm. ystäväni ei-mieheltä eli lapsen isältä oli kysytty onko hänellä huolta, eikä sitä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelutarpeen arviointi kestää kolme kuukautta. Asiakkuutta ei avattu. Miksi luulet ettei lasussa ole nähty bisnespukeutuneuta ennenkin?
Tämä ei ole se pointti, vaan se, että harvoin tällaisella henkilöllä, jolla ei ole alkoholiongelmaa, on vakituinen hyvä työ alalla, jossa tehdään esim. alkoholi-ja huumetestit sekä supotukset, on kuitenkaan sen tason arjen hallinnan ongelmaa, että siihen ratkaisuna olisi kotona ruoanlaittoa, siivousta, hygienian hoitoa, laskujen maksua jne opettava sosiaalialaa työntekijä. Voihan ihminen toki feikata, mutta kun resurssit ovat pienet, niin arjen tuki ehkä kannattaa suunnata esim. pienten lasten päihde- tai MT-ongelmaisille äideille. Ihan yleisen elämänkokemuksen perusteella. Kun lapsen ei koettu olevan vaarassa tai huonoissa olosuhteissa.
Sinulla ei selvästi ole ymmärrystä lastensuojelusta. Olen käynyt itsekin johtavassa asemassa olevien ihmisten kotona, jotka ovat muistuttaneet lähinnä läävää.
Noin 500 metriä eikä isojen katujen ylityksiä.