Lue keskustelun säännöt.
Vaimo etääntyi kun en halunnut toista lasta- Ei ole enää läsnä
16.08.2025 |
Vaimo on syvästi loukkaantunut, koska en halunnut toista lasta. Hän ei enää puhu mitään ylimääräistä, ei halua läheisyyttä tms. Emme tee enää mitään yhdessä. Hän ei katsoi minuun päinkään, olen kuin ilmaa hänelle.
Aikanaan riitelimme kovasti asiasta, yhtäkkiä puoliso ei enää riidellyt asiasta, vaan tilanne kääntyi näin. En saa mitään kontaktia vaimooni.
Meillä on ollut ensimmäisen lapsen kanssa paljon ongelmia ja siksi en halua toista. Vaimo ei asiaa hyväksy.
Koen, että menetin vaimoni tämän asian takia. Onko enää mitään tehtävissä muuta kuin erota?
Asia aiheuttaa ikäviä fiiliksiä koska en halunnut asian menevän näin.
Kommentit (328)
141/328
|
16.08.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ryhdistäydy nyt ja kasva mieheksi, ja hoida tonttisi tee vaimosi onnelliseksi.
Kyllä on taas surkimuksia.
Mitä se sulta vaatii, muuta kun että hoidat hommas kuten miehet maailmanhistoriassa tähänkin asti
Ai niin miehen tehtävä on VAIN tehdä vaimonsa onnelliseksi? Kyllä suomalaiset naiset ovat sitten ihania. Misandrinen lehmä
Toki jos pari eroaa, hän voi elää vapaammin omaa elämäänsä. Mutta ap:n kertomuksen mukaan vaimo ei ole aktiivisen aggressiivinen, vaan ennemminkin vaan poistanut jotakin luontaisetuja ap:n käytöstä.
"Läheisyys" jolla usein viitataan seksuaaliseen kanssakäymiseen on miehillä ja naisilla erilaista: miehellä siitoskeskeistä, naisilla äitiyt
Velalle: ei minunkaan seksuaalisuuteni ole kyllä koskaan liittynyt äitiyteen, kaksi lasta on, mutta olisin kyllä ollut ilmankin hyvin seksuaalinen ja olen edelleenkin vaikka ikää jo 69v. Se on tuo yksi siitoshullu, päästään vialla oleva, joka tuota mieltä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ryhdistäydy nyt ja kasva mieheksi, ja hoida tonttisi tee vaimosi onnelliseksi.
Kyllä on taas surkimuksia.
Mitä se sulta vaatii, muuta kun että hoidat hommas kuten miehet maailmanhistoriassa tähänkin asti
Ai niin miehen tehtävä on VAIN tehdä vaimonsa onnelliseksi? Kyllä suomalaiset naiset ovat sitten ihania. Misandrinen lehmä
No tottakai miehen on tehtävä naisensa onnelliseksi. Muutenhan suhteessa ei ole järkeä ja nainen lähtee. Kuka nyt onnettomana liitossa on?
Yksi ahkerasti tähän keskusteluun osallistuva ei tunnu tietävän, mitä siitos ja siittäminen tarkoittavat. Eihän naista siitetä, vaan se lapsi!
Eräs bloggaaja painosti miehensä vielä kolmanteen lapseen ja sen jälkeen tuli myös neljäs muka-yllärinä. Arvatkaa onko kyseinen pariskunta nyt eronnut. Bloggaaja runnoi tahtonsa läpi väkisin eikä edes kertonut viimeisestä raskaudesta miehelleen ennen kuin oli käynyt yksin jo ultrassa. Mutta hän sai kuin sai mitä halusi; ne neljä lasta joista oli aina haaveillut, mutta hintana oli että miehelle riitti. (Toki siihen vaikutti myös viimeisen kohdalla suoranainen valehtelu ja asioiden pimittäminen, mutta kuitenkin.)
Vanhimmat lapsista olivat jo sen verran isoja, että tajusivat varmasti miten nuoremmat (ja etenkin kuopus) olivat syynä vanhempien eroon. Eipä ole kiva rooli sille kuopuksellekaan tajuta jonain päivänä, että hän oli se viimeinen niitti.
En nyt mainitse hänen nimeään kun ei enää ole aktiivinen somessa, mutta kaiken tämän on aikoinaan julkisesti jakanut. Todennäköisesti moni tälläkin palstalla luki ketjuja hänestä.
Eli ei kellään ole oikeutta painostaa toista, mikäli lapsiluvusta on erimielisyyttä. Onhan se surullista toki sille toiselle, joka kokee jäävänsä paitsi, mutta vielä pahempi on tehdä vielä se yksi lapsi pakon edessä, koska tuskinpa se suhde siitä enää tulee kuitenkaan elpymään.
No hän hankkii sen lapsen jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vaimoa. Tuollainen katkeroittaa liikaa, ei siinä enää saa suhdetta ennalleen.
Kahden lapsen onnellinen äiti
Ja sitten, kun toinen pakotetaan hankkimaan lapsi, suhde alkaakin kukoistaa?
Just 🙄
Mä en ihan käsitä tätä aloituksen miestä. Jos on jo olemassa yksi lapsi, niin mitä se toinen muuttaisi? Ainakaan huonompaan suuntaan?
Lapselle sisarus, eikö se olisi hyvä? Suuri osa tarvikkeista teillä jo löytyy. Toinen menee lähes satavarmasti helpommin kuin se ensimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ihan käsitä tätä aloituksen miestä. Jos on jo olemassa yksi lapsi, niin mitä se toinen muuttaisi? Ainakaan huonompaan suuntaan?
Lapselle sisarus, eikö se olisi hyvä? Suuri osa tarvikkeista teillä jo löytyy. Toinen menee lähes satavarmasti helpommin kuin se ensimmäinen.
Mammat eivät kestä ajatusta, että kaikki eivät halua lisääntyä kuin kanit.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ihan käsitä tätä aloituksen miestä. Jos on jo olemassa yksi lapsi, niin mitä se toinen muuttaisi? Ainakaan huonompaan suuntaan?
Lapselle sisarus, eikö se olisi hyvä? Suuri osa tarvikkeista teillä jo löytyy. Toinen menee lähes satavarmasti helpommin kuin se ensimmäinen.
Ei voi luvata, että menisi helpommin. Voi olla samoja haasteita, kuin ensimmäisen kanssa, jos on esim. nepsy. Ja vaikka vauva olisi helppo, niin vaikea esikoinen ja vauva ei todellakaan ole helppo yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ihan käsitä tätä aloituksen miestä. Jos on jo olemassa yksi lapsi, niin mitä se toinen muuttaisi? Ainakaan huonompaan suuntaan?
Lapselle sisarus, eikö se olisi hyvä? Suuri osa tarvikkeista teillä jo löytyy. Toinen menee lähes satavarmasti helpommin kuin se ensimmäinen.
Ei voi luvata, että menisi helpommin. Voi olla samoja haasteita, kuin ensimmäisen kanssa, jos on esim. nepsy. Ja vaikka vauva olisi helppo, niin vaikea esikoinen ja vauva ei todellakaan ole helppo yhdistelmä.
Mitä olen lähipiirissä seurannut niin ei se kuormitus ainakaan vähene kun lapset menevät kouluun ja usein sit alkaa joku kunnon harrastusrumba kuljetuksineen ja kaikkea sälää mitä pitää huomioida kouluun liittyen.
Sinä joka kirjoitit bloggaajasta. Eihän kukaan lapsi kuitenkaan ole vastuussa vanhempiensa suhteen onnistumisesta ja voihan olla että olisivat joka tapauksessa eronneet myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi pakottaa haluamaan lisää lapsia. Hankalaa tässä on se, että vaimo saattaa hankkiutua raskaaksi sun tietämättä. Kannattais hankkiutua eroon? Sori vähän julma neuvo, mutta vauvakuumeiset naiset on tolloja eivätkä kaihda keinoja saadakseen haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin jättänyt miehen jos olisi kieltäytynyt toisesta lapsesta.
Mies ei tainnut merkitä sinulle yhtään mitään, oli vaan siittäjä.
Höpö höpö. Tottakai mies on muutakin, kuin siittäjä. Hän on lasten isä ja rakastettu, mutta jos mies ei halua lasta, kannattaa vaihtaa miestä. Siitä uudestakin miehestä tulee ihan yhtä hyvä isä lapsille ja yhtä hyvä ystävä ja aviomies, kuin siitäkin, joka meni vaihtoon, kun ei halunnut lasta.
Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Mies voi mennä vaihtoon koska vaan ja tai hän voi löytää uuden naisen ja sitten sinulla ei ole miestä EIKÄ LASTA, mutta jos vaihdat miehen, joka suostuu lapseen, on sinulla sitten ainakin se lapsi.
Itse en olisi jäänyt miehen kanssa suhteeseen, jos hän ei olisi halunnut lapsia. Lapset on minulle tärkeämpiä, kuin mies. En usko siihen, että maailmassa olisi vain yksi hyvä mies minulle, ja jos tämä mies ei haluaisi lapsia, joutuisin sitten luopumaan haaveestani.
Toki jo suhteen alussa kannattaa miettiä haluaako lapsia ja kuinka monta jne. Elämä voi silti yllättää, eikä tietenkään aina voi tietää miä se eteen tuo, mutta noin suurin piirtein kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa, yrittää että luovutat asiassa ja suostut lopulta toiseen lapseen.
Jos vaimo on syvästi pettynyt mieheensä niin miksi hitossa sen pitäisi leikkiä että kaikki on niin kuin ennen? Tuollainen tappaa rakkauden aika tehokkaasti.
Miksi vaimo ei toimi kuten aikuinen ja hae eroa, kun haluaa erota?
N46, vela
Aloittajalla tuntuu olevan ennakko-oletus että kaikki tulee aina olemaan yhtä vaikeaa kuin nyt. No joo, voi olla ja voi olla olemattakin.
Minun esikoiseni on superhaastava. Oli refluksivauva, oksensi kaiken kaaressa ja itki jatkuvasti vauvana. Nukkui 10 min pätkissä ekat puoli vuotta. Vain sylissä tai vieressä, vunuja inhosi. Pitemmät päiväunet tulivat kuvioihin kun oli 9-10kk vanha. Kun pääsi pystyyn, tyytymättömyys lakkasi, mutta alkoi sitten tutkia maailmaa erittäin tarmolla. Juoksi paikasta toiseen ja perässä sai tosissaan pysytellä. Taaperona puri ja nipisteli muita lapsia. Älykäs mutta hyvin temperamenttinen. Kesti vuosia uskaltaa tehdä toinen. Sisarus syntyi kun esikoinen oli eskarissa. Uusi vauva oli kuin ihmisen mieli. Nukkui pitkiä unia, söi, hymyili, kasvoi. On aina ollut helppo lapsi. Esikoisen kanssa haasteet jatkuivat. Tappeli koulussa, iltoja tahdittivat pitkät raivarit eskarista tokaluokan loppuun. Tavaroiden varastmaista, kioskilta varastamista, kavereiden kiusaamista, koulumatkalta häviämistä. Kaikkea aina selviteltiin ja passitin eri harrastuksiin, käytiin toimintaterapiat ja psykologit. Adhd-diagnoosikin tuli. Tehtiin ja käytiin silti, perheleirejä, retkeilyä, ulkomaanreissuja, sukulaisia, kylpylöitä. Välillä v i t u t t i rankasti kun aina kaikesta jarrut päälle ja huuto ja vastustus.
Nyt pienempi alakoulussa ja isompi yläkoulussa. Esikoinen on aktiivinen, älykäs, harrastava ja pidetty kavereiden seurassa. Pienempi on edelleen mielellään vanhemman seurassa. Uskaltaa hiljalleen harrastaa myös ilman aikuista. Alkanut hänellä nyt puskea temperamenttia esiin eli eskarissa ja koulussa on aina herttainen ja kotona huutaa. Isosisarus sitten hänen kanssaan rauhassa neuvottelee.
Kumpaakaan en vaihtaisi pois ja kolmatta toivomme. Mutta yhtä p e r k e l e t t ä on välillä ollut. Pointtini on että lasten ja elämän kanssa tilanteet muuttuu eikä nykytila kerro juuri muuta kuin että nyt on näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin jättänyt miehen jos olisi kieltäytynyt toisesta lapsesta.
Mies ei tainnut merkitä sinulle yhtään mitään, oli vaan siittäjä.
Höpö höpö. Tottakai mies on muutakin, kuin siittäjä. Hän on lasten isä ja rakastettu, mutta jos mies ei halua lasta, kannattaa vaihtaa miestä. Siitä uudestakin miehestä tulee ihan yhtä hyvä isä lapsille ja yhtä hyvä ystävä ja aviomies, kuin siitäkin, joka meni vaihtoon, kun ei halunnut lasta.
Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Mies voi mennä vaihtoon koska vaan ja tai hän voi löytää uuden naisen ja sitten sinulla ei ole miestä EIKÄ LASTA, mutta jos vaihdat miehen, joka suostuu lapseen, on sinulla sitten ainakin se lapsi.
Itse en olisi jäänyt miehen kanssa suhteeseen, jos hän ei olisi halunnut lapsia. Lapset on minulle tärkeämpiä, kuin mies. En usko siihen, että maailmassa olisi vain yksi hyvä mies minulle, ja jos tämä mies ei haluaisi lapsia, joutuisin sitten luopumaan haaveestani.
Toki jo suhteen alussa kannattaa miettiä haluaako lapsia ja kuinka monta jne. Elämä voi silti yllättää, eikä tietenkään aina voi tietää miä se eteen tuo, mutta noin suurin piirtein kuitenkin.
On täysin eri asia erota sen vuoksi, ettei toinen halua ollenkaan lapsia. Aloittajalla on yksi ja ei ole mitään järkeä rikkoa sen vuoksi perhettä, että toinen ei halua lisää lapsia. Olkaa onnellisia siitä yhdestä, moni ei saa sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla tuntuu olevan ennakko-oletus että kaikki tulee aina olemaan yhtä vaikeaa kuin nyt. No joo, voi olla ja voi olla olemattakin.
Minun esikoiseni on superhaastava. Oli refluksivauva, oksensi kaiken kaaressa ja itki jatkuvasti vauvana. Nukkui 10 min pätkissä ekat puoli vuotta. Vain sylissä tai vieressä, vunuja inhosi. Pitemmät päiväunet tulivat kuvioihin kun oli 9-10kk vanha. Kun pääsi pystyyn, tyytymättömyys lakkasi, mutta alkoi sitten tutkia maailmaa erittäin tarmolla. Juoksi paikasta toiseen ja perässä sai tosissaan pysytellä. Taaperona puri ja nipisteli muita lapsia. Älykäs mutta hyvin temperamenttinen. Kesti vuosia uskaltaa tehdä toinen. Sisarus syntyi kun esikoinen oli eskarissa. Uusi vauva oli kuin ihmisen mieli. Nukkui pitkiä unia, söi, hymyili, kasvoi. On aina ollut helppo lapsi. Esikoisen kanssa haasteet jatkuivat. Tappeli koulussa, iltoja tahdittivat pitkät raivarit eskarista tokaluokan loppuun. Tavaroiden varas
Mutta jos ap on jo nyt loppu, ei edes helppoa vauvaa pidä hankkia.
Onpa erilaisia vastauksia, kuin mitä nainen saa vastaavassa tilanteessa (nainen ei halua lasya, mies haluaisi).
Mutta joo, ap, ei tuossa auta kuin nostaa kissa pöydälle ja keskustella. Vaimon mykkäkoulu on todellakin henkistä väkivaltaa ja eihän sellaisin keinoin tuollaisia elämän suuria ratkaisuja tehdä. Todella itsekästä ja keskenkasvuista käytöstä.
Teidän on istuttava alas, todettava tilanne että toinen haluaa lapsen ja toinen ei, ja pohdittava miten asiassa eteenpäin. Antaako ajan kulua, jatkatteko yhdessä, jatkatteko erillään... Elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa. Tai jos saakin, niin se ei sitten välttämättä tuokaan onnea kuten on kuvitellut. Joskus on hyvä osata myös nauttia siitä, mitä on eikä jatkuvasti olla vailla lisää.