Lue keskustelun säännöt.
Vaimo etääntyi kun en halunnut toista lasta- Ei ole enää läsnä
16.08.2025 |
Vaimo on syvästi loukkaantunut, koska en halunnut toista lasta. Hän ei enää puhu mitään ylimääräistä, ei halua läheisyyttä tms. Emme tee enää mitään yhdessä. Hän ei katsoi minuun päinkään, olen kuin ilmaa hänelle.
Aikanaan riitelimme kovasti asiasta, yhtäkkiä puoliso ei enää riidellyt asiasta, vaan tilanne kääntyi näin. En saa mitään kontaktia vaimooni.
Meillä on ollut ensimmäisen lapsen kanssa paljon ongelmia ja siksi en halua toista. Vaimo ei asiaa hyväksy.
Koen, että menetin vaimoni tämän asian takia. Onko enää mitään tehtävissä muuta kuin erota?
Asia aiheuttaa ikäviä fiiliksiä koska en halunnut asian menevän näin.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teillä on erilaiset voimavarat. Meillä mies ei kestänyt edes lapsen tavallista uhmaa hermostumatta tai lapsen itkua. Minua taas pikkulapsen kiukuttelut ym. ei rasittanut juuri lainkaan. Voisin olla suurperheen äiti, miehelle sopisi paremmin lapseton elämä.
Naisen ja miehen hormonitoiminta on erilainen. Estrogeeni on ns. "tylsä" hormoni ja tämän vuoksi naisilla on kroonisesti parempi olo, ja he viihtyvät paremmin kotona, ilman jatkuvaa vauhtia ja virikkeitä. Miehen hormonitoimintaa dominoi testosteroni, joka tekee amygdalasta yliaktiivisen. Tämä on taistele-pakene reaktio.
Pienen lapsen läheisyys aktivoi miehessä leikkivasteen. Naisessa hoivavasteen. Mutta tämän täytyy olla suoraa vuorovaikutusta lapsen kanssa, ei suhtautumista tähän kuin jonain esineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ei tarvitse haluta lasta, eikä naisen tarvitse haluta sinulta myös enää mitään.
Lähinnä itse miettisin onko tuossa suhteessa enää mitään järkeä?
Olitko siis tyytyväinen aiempaan tilanteeseen, jossa riitelitte? Kuulostaa omiin korviini järjettömältä kaivata toistuvaa riitelyä. Vaimosi ei sitä kaivannut ja pidän sitä normaalina.
Ei teillä ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Halautte eri asioita ja toisen pitäisi joustaa todella isossa asiassa. Sitä ei voi teiltä kummaltakaan vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisellä lapsella on ollut paljon haasteita, en jaksa kertakaikkiaan. Miksi minua ei voida ymmärtää yhtään? Olen väsynyt lapsemme ongelmiin, ei vaan riitä voimavarat toiseen enää.
Ap
Minä ymmärrän sinua oikein hyvin. Tuskin itsekään haluaisin tuossa kohtaa toista lasta.
Nuo voimakkaat mielipide-erot lasten hankkimisessa ovat kuitenkin niin sieluun meneviä monelle, että ero lienee ainoa oikea ratkaisu tuossa tilanteessa.
N60
Vierailija kirjoitti:
Syostu toiseen lapseen. Selvästi tärkeää vaimollesi.
Ja sitten täällä nämä vaimot ulisevat, ettei miestä lapset ja niiden hoito kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota vaihtokauppaa. Toinen lapsi ja sinä saat päivittäisen suikkarin kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.
Vaimo ei ole prostituoitu eikä tätä saa kohdella kun s eksiorjaa. Avioparin seksuaalisuus on lisääntymistä, ei h uora- ja prostituoitumallista, lyhytnäköistä tyydytystä.
Voi olla myös win-win sopimus ja molemmat saavat mitä haluavat.
Nainen saa nykyään lääkäriltä siemenen ilmaiseksi, enkä usko kenenkään miehen oikeasti edes haluvan lastensa äidin olevan prostituoitu. Suosittelen hakemaan apua ja tutustumaan elämän kauniimpiin puoliin, jos pitää tuollaista normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ryhdistäydy nyt ja kasva mieheksi, ja hoida tonttisi tee vaimosi onnelliseksi.
Kyllä on taas surkimuksia.
Mitä se sulta vaatii, muuta kun että hoidat hommas kuten miehet maailmanhistoriassa tähänkin asti
Ai niin miehen tehtävä on VAIN tehdä vaimonsa onnelliseksi? Kyllä suomalaiset naiset ovat sitten ihania. Misandrinen lehmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei tarvitse haluta lasta, eikä naisen tarvitse haluta sinulta myös enää mitään.
Lähinnä itse miettisin onko tuossa suhteessa enää mitään järkeä?
Jumalan silmissä eroa ei ole, eli jos eroaa lastensa äidistä niin sitten sitoutuu elämään yksin. Tällaisessa asumuserossakin toteutettu toinen suhde on aviorikos.
Ap:lle suosittelen selvittämään ja ratkomaan haasteita, jotka liittyivät ensimmäisen lapsen "hankaluuteen", ja kasvamaan hieman ihmisenä sen suhteen, mitä odottaa avioliitolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö jutelleet asiasta seurusteluaikoinanne? Vai onko jomman kumman mielipide nyt muuttunut? Jos jälkimmäinen, se jonka mielipide on muuttunut, on periaatteessa "vastuussa" tilanteesta. Joka tapauksessa henkinen väkivalta ei ole ok. Ero voi olla paras, jos tilanne on ylitsepääsemätön. Tosin kannattaa vanhempien huomioida se, että ero vaikuttaa lähes aina olemassa olevaan lapseen negatiivisesti.
Siis miten tällaisista asioista jutellaan etukäteen? Miten voit ennustaa esikoisen ongelmat, jos ei ole aiheesta mitään kokemusta?
Normaalisti ainakin entisaikoina puhuttiin jo seurustelun alkuaikoina, että minä haluan x määrän lapsia/en ollenkaan lapsia/sellaisen määrän kuin sopivalta tuntuu/ tulee mitä tulee tai on tulematta ja asia on minulle ehdottoman tärkeä/asialla ei ole suyrta painoarvoa/mukaudun kumppanin toiveisiin/en mukaudu kumppanin toiveisiin vaan päätän itse jne. Kumpikin kertoi kantansa. Jos kannat kohtasivat, seurustelua jatkettiin. Jos eivåt kohdanneet, seurustelu ko. kumppanin kanssa lopetettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin jättänyt miehen jos olisi kieltäytynyt toisesta lapsesta.
Mies ei tainnut merkitä sinulle yhtään mitään, oli vaan siittäjä.
Aika harva laittaa miehen ykköseksi ohi lasten. Kyllä se oma lapsi on tärkeämpi. Miehiä on koko maailma täynnä. Omaa lasta taas ei kukaan muu voi korvata.
Mutta ilmeisesti sillä esikoislapsella ja hänen oikeudellaan ehjään perheeseen ei sitten olekaan arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syostu toiseen lapseen. Selvästi tärkeää vaimollesi.
Ja sitten täällä nämä vaimot ulisevat, ettei miestä lapset ja niiden hoito kiinnosta.
Lapsi on naiselle 24/7 palkaton työ. Sen vuoksi olisi vähintäänkin kohtuullista tai reilua, että mies vapauttaisi naisen tästä vastuusta toisinaan muutamaksi tunniksi, tai mahdollistaisi sen hänelle esim. lapsenhoitoapua tai lapsen harrastuksia järjestämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuinka vanha esikoinen on ja mitkä ihmeen ongelmat? Puhutko vauvavuoden valvottavista mahakivuista ja ruoka-aineallergioista, vai viisivuotiaan autismista tai syövästä tms.?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teillä on erilaiset voimavarat. Meillä mies ei kestänyt edes lapsen tavallista uhmaa hermostumatta tai lapsen itkua. Minua taas pikkulapsen kiukuttelut ym. ei rasittanut juuri lainkaan. Voisin olla suurperheen äiti, miehelle sopisi paremmin lapseton elämä.
Minä äitinä olen kuin miehesi ja mieheni kuin sinä. Jotenkin minut ylipuhuttiin toiseen lapseen, en tajua sitä oikein itsekään mitään. Yksi oli jo tarpeeksi kuormittava ihan jo raskausajasta lähtien. Jos vaan voisi mennä ajassa taaksepäin... Tämä on varmasti sellainen aihe, josta ei saa puhua enkä tietenkään lapsille näitä asioita paljasta millään tavalla.
Mutta kyllä, olen ahdistunut, uupunut, stressaantunut, käyn terapiassa, syön mielialalääkkeitä ja yritän vaan jaksaa ja tehdä parhaani. Ei minusta edes näy päällepäin tämä. Saan voimaa töissä käynnistä, omista harrastuksista ja ystävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma ohjeeni hyvälle suhteelle on se, että rakkaalle ei sanota ei. Miksi tietoisesti halutaan toiselle paha mieli. En ymmärrä.
Olen itse myös saanut lapseni siten, että exän kanssa väänsin asiasta pitkään.
Yksi iso syy Suomen vauvakatoon on se ettei miehet lapsia halua. Vauvakadostakin syytetään vain naisia.
Just... ei tarvitse ihmetellä, että puhut ex.stä. Vain täysi idiootti olisi kanssasi.
Ap, lupasitko aiemmin hänelle 2 lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö jutelleet asiasta seurusteluaikoinanne? Vai onko jomman kumman mielipide nyt muuttunut? Jos jälkimmäinen, se jonka mielipide on muuttunut, on periaatteessa "vastuussa" tilanteesta. Joka tapauksessa henkinen väkivalta ei ole ok. Ero voi olla paras, jos tilanne on ylitsepääsemätön. Tosin kannattaa vanhempien huomioida se, että ero vaikuttaa lähes aina olemassa olevaan lapseen negatiivisesti.
Siis miten tällaisista asioista jutellaan etukäteen? Miten voit ennustaa esikoisen ongelmat, jos ei ole aiheesta mitään kokemusta?
Normaalisti ainakin entisaikoina puhuttiin jo seurustelun alkuaikoina, että minä haluan x määrän lapsia/en ollenkaan lapsia/sellaisen määrän kuin sopivalta tuntuu/ tulee mitä tulee tai on tulematta ja asia on minulle ehdottoman tärkeä/asialla ei ole suyrta painoarvoa/mukaudun kumppanin
Harvapa seurusteluaikana tietää, millaista on olla lasten vanhempi. Saati sitten, millaista on olla erityislapsen vanhempi. Haaveilla voi minkä tahansa kokoisesta perheestä, mutta mielestäni on aivan kristallinkirkasta, että oikeasti lapsista päätetään yksi kerrallaan, ja se päätös tehdään tyynessä mielentilassa, mieluummin päiväkahvilla kuin makuukammarissa vaakatasossa. Jos jompikumpi ei lasta halua, ei lasta tule, ja tämä hoidetaan varman ehkäisyn avulla.
Blaa, blaa, blaa, mutta onneksi siskosi on kaunis, hoikka ja seksikäs ja viidennen sivun kohdalla kerrot vaimosi mielenterveys- ja alkoholiongelmista ja noin sivun 10 kohdalla kerrot, että vaimosimuös pahoinpitelee lastanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ryhdistäydy nyt ja kasva mieheksi, ja hoida tonttisi tee vaimosi onnelliseksi.
Kyllä on taas surkimuksia.
Mitä se sulta vaatii, muuta kun että hoidat hommas kuten miehet maailmanhistoriassa tähänkin asti
Ai niin miehen tehtävä on VAIN tehdä vaimonsa onnelliseksi? Kyllä suomalaiset naiset ovat sitten ihania. Misandrinen lehmä
Toki jos pari eroaa, hän voi elää vapaammin omaa elämäänsä. Mutta ap:n kertomuksen mukaan vaimo ei ole aktiivisen aggressiivinen, vaan ennemminkin vaan poistanut jotakin luontaisetuja ap:n käytöstä.
"Läheisyys" jolla usein viitataan seksuaaliseen kanssakäymiseen on miehillä ja naisilla erilaista: miehellä siitoskeskeistä, naisilla äitiyteen liittyvää (naisen seksuaalisuus). Aviossa ja tietysti kaikisa muissakin seksuaalisissa suhteissa tulee huomioida nämä molemmat. Ap on omien sanojensa mukaan evännyt naiselta naisen seksuaalisuuden (äitiys) toistaiseksi, ja epäselväksi jääkin, viittasiko hän "läheisyydellä" omaan seksuaaliseen nautintoonsa, muuhun intiimiin läheisyyteen, kuten hellyyteen ja huolenpitoon, keskusteluun, jne.
Joka tapaukesssa se, että evää naiselta tämän seksuaalisuuden toteuttamisen avioliitossa on iso päätös ja aivan varmsti johtaa jonkinlaiseen käsittelyyn - joko naienn käsittelee asian itse tai sitten asia käsitellään yhdessä. Se on tietysti sanomattakin selvää, ettei naisen tarvitse tämän jläkeen tehdä myöskään seksuaalisia palveluksia miehelle.
Ap, voisitko avata, mihin viittasit "läheisyydellä"? Entä toimiiko yhteistyönne muuten, toverillisesti ja taloudellisesti? Vastaa lisäksi tuohon, mitä nämä edellisen lapsen "ongelmat" olivat, ja saiko lapsi lajityypillisen kasvun emonsa kanssa, vai länsimaalaistieteellisen psykokasvatuksen laitosbroilerina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syostu toiseen lapseen. Selvästi tärkeää vaimollesi.
Ja sitten täällä nämä vaimot ulisevat, ettei miestä lapset ja niiden hoito kiinnosta.
Lapsi on naiselle 24/7 palkaton työ. Sen vuoksi olisi vähintäänkin kohtuullista tai reilua, että mies vapauttaisi naisen tästä vastuusta toisinaan muutamaksi tunniksi, tai mahdollistaisi sen hänelle esim. lapsenhoitoapua tai lapsen harrastuksia järjestämällä.
Olen eri, mutta meillä lapset on haluttu yhdessä ja hoidettu yhdessä. Siksi nuo juttunne tuntuvat aivan absurdeista. Yksin en olisi vauvaa tehnyt, enkä myöskään suhteeseen jossa pitäisi rukoilla lastenhoitoapua lapsen isältä.
Voi olla myös win-win sopimus ja molemmat saavat mitä haluavat.