Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ihmisiä jotka eivät edes joka viikko lähde ulos kodistaan kuin korkeintaan lähikauppaan/apteekkiin tms?
15.08.2025 |
Tunnen henkilön joka työttömäksi (monta vuotta sitten) jäätyään ei ole käynyt kaupungin keskustassa vuosiin yhtä ainutta kertaa. Lähikaupassa käy ehkä kerran viikossa tai hakemassa paketin noutopisteeltä. On kaiken aikaa kotona sisällä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita sitä ettei käy tapahtumissa ja huvitteluissa tms. vaan että ei käy edes kaupungin keskustassa kaupoissa ikinä vaan korkeintaan lähikaupassa, lähiapteekissa.
ap
Miksi pitäisi käydä kaupungin keskustassa ja kaupoissa, jos ei ole sinne asiaa, eikä kiinnosta lorviminen niissä paikoissa?
Opettele normaali kävely lorvimisen sijaan. Vai oletko niin lihava kaikesta kotona istumisesta, ettet jaksa kävellä enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi menisin keskustaan väistelemään aineissa olevia ihmisiä ja voimaan pahoin epäsiististä ja roskaisesta keskustasta, kun voin hoitaa shoppailuni myös lähempänä olevissa siistimmissä ja vähemmän hälyisissä paikoissa?
Minä.
Asun keskustassa mutta ei vaan kiinnosta pyöriä siellä muuta kuin käydä kaupassa ostamassa ruokaa yms.
En oikein tiedä enkä ymmärrä, miksi ja miten joku tarkkailisi elämääni ja tekemisiäni niin, että luulee tietävänsä mitä teen joka hetki. Tänään heräsin 10:30, join aamukahvia ja luin lehtiä parvekkeella aika kauan. Äsken tein itselleni lounaaksi savulohisalaatin ja söin sen saaristolaisleivän kanssa. Tiskasin ja siistin keittiön. Tänään teen myös viikkosiivouksen. Sitten jää vielä paljon aikaa vaikka mihin. Pikku puuhastelu ja välillä laiskotteleminen on mukavaa, koska pakkoa ei ole mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita sitä ettei käy tapahtumissa ja huvitteluissa tms. vaan että ei käy edes kaupungin keskustassa kaupoissa ikinä vaan korkeintaan lähikaupassa, lähiapteekissa.
ap
No kai nyt jokainen kaupassa keskustassa joskus käy, myös me erakkotyypit. Tapahtumissa ja huvitteluissa en käy, koska en niissä viihdy.
t. erakko
Minä en ole käynyt vuosiin missään. Olen asunut pari vuotta uudessa kaupungissa, ja olen pari kertaa ajanut taksilla terveysasemalle keskustaan. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä kaupunki tuon reitin ulkopuolella näyttää, eikä kyllä kiinnostakaan.
Mulla on sama homma sillä erotuksella, että olen tässä asunut jo 10 vuotta. Jos minut tästä kuljetettaisiin viereiselle
"Mulla on sama homma sillä erotuksella, että olen tässä asunut jo 10 vuotta. Jos minut tästä kuljetettaisiin viereiselle kadulle, eksyisin enkä tietäisi missä olen, kun en ole käynyt katsomassa missä asun ja olen.
Tässä ketjussa on taas alapeukuttajilla vaikeaa itsensä kanssa.
- sairaseläkeläinen"
Minulla oli sama tilanne edellisessäkin paikassa. Sitä ennen, kun minulla oli vielä auto, rahaa ja toimivat jalat, tykkäsin käydä ruokaostoksilla, rautakaupoissa ja vastaavissa liikkeissä, mutta ihmisten pariin en ole koskaan pyrkinyt sen enempää kuin ihmiset minun seuraani. Kyllä minä ihmisistä pidän, mutta selviän ihan hyvin ilmankin. Nyt olosuhteetkin ovat kovasti sitä vastaan, että olisin kenenkään kanssa tekemisissä.
Tällainen elämäntapa sopii aika harvoille. Ymmärrän ihan hyvin niitä ihmisiä, jotka haluavat olla usein ihmisten ilmoilla ja ahdistuvat ennen pitkää joutuessaan olemaan neljän seinän sisällä. Minä vain en halua ja kaipaa samaa kuin he. Vaikea ajatus joillekin, näemmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on viihtyisä asunto ja kissa, en kaipaa paljoa muuta. Saan tarpeeksi ihmisvilinää ja vaihtelua aina kun käyn pari kertaa vuodessa Japanissa, muulloin tykkään olla rauhassa.
M28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki kotona oleilijat, ottakaa tehtäväksi ensi viikolla käydä kaupunkinne keskustassa kirjastossa ja ruokakaupassa/Tokmannissa tms., tai jos keskustassa ei ole kirjastoa, kävelkää kaupunkinne pääkatu päästä päähän ennen kuin palaatte kotiin.
Miksi?
Koska sitä kutsutaan elämäksi.
Onpa ankea elämä, jos keskustassa käyminen ja pääkadun käveleminen päästä päähän tuo siihen jotain olennaista sisältöä.
Trollina olemisestakin joku saa elämäänsä sisältöä, mutta ei se kaikkia elähdytä.
Minulla muuten on valtava perinteinen kirjasto kotona ja toinen verkossa. Mitäs siihen sanot. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki kotona oleilijat, ottakaa tehtäväksi ensi viikolla käydä kaupunkinne keskustassa kirjastossa ja ruokakaupassa/Tokmannissa tms., tai jos keskustassa ei ole kirjastoa, kävelkää kaupunkinne pääkatu päästä päähän ennen kuin palaatte kotiin.
Ei Kaikki asu kaupungissa.
Sen jälkeen kun lopetin salilla käynnin ja lenkkeilyn on mennyt helposti kuukausia, että poistun kotoa vain kerran viikossa käymään ruokakaupassa ja muilla mahdollisilla asioilla, kun jäljellä olevat opinnot eivät vaadi läsnäoloa.
Seuraan kyllä koko ajan, mitä kaupungissa on meneillään, mutta harvemmin on mitään kiinnostavaa ja vähät kiinnostavat on pilattu järjettömällä hinnalla tai surkeilla järjestelyillä.
Tällä hetkellä on jopa kaksi kiinnostavaa juttua meneillään, mutta on koko loppuvuosi aikaa niiden katsastamiseen jonain pimeän sateisen arkipäivän aamupäivänä ihmisten ollessa töissä ja opiskelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä, jos asuu kaupungissa, jossa ei edes ole keskustaa ja pääkatua? Mutta joo, harvoin on tarvetta ostaa muuta kuin ruokaa ja muita päivittäistavaroita ja niitä saa lähikaupastakin. Tässä lähiössä on myös apteekki, jos tarvitsee hakea lääkkeitä. Kirjastokin löytyy. Olen asunut samassa paikassa jo yli 30 vuotta ja kun käyn kaupassa, viemässä roskia tai koiraa ulkoiluttamassa, niin tuttuja ihmisiä tulee aina vastaan. Kuten myös tietenkin ihmisiä, joita en tunne sekä nk naamatuttuja. Ei ole tarvetta lähteä katselemaan ihmisiä yhtään kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita sitä ettei käy tapahtumissa ja huvitteluissa tms. vaan että ei käy edes kaupungin keskustassa kaupoissa ikinä vaan korkeintaan lähikaupassa, lähiapteekissa.
ap
Miksi pitäisi käydä kaupungin keskustassa ja kaupoissa, jos ei ole sinne asiaa, eikä kiinnosta lorviminen niissä paikoissa?
Opettele normaali kävely lorvimisen sijaan. Vai oletko niin lihava kaikesta kotona istumisesta, ettet jaksa kävellä enää?
En ole yhtään lihava enkä väsyny ja tykkään kävellä, mutta turhanaikainen lorviminen kaupungilla ja kaupoissa on ajanhukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on viihtyisä asunto ja kissa, en kaipaa paljoa muuta. Saan tarpeeksi ihmisvilinää ja vaihtelua aina kun käyn pari kertaa vuodessa Japanissa, muulloin tykkään olla rauhassa.
M28
Minä käyn kerran vuodessa kaukomatkalla ja viivyn siellä 2 - 4 kuukautta. Ehkä joku luulee että ei se käy missään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä asun kaupungin keskustassa, mutta en mäkään lähimarketeja kauempana käy kuin joskus harvoin. Normalista ostan kosmetiikkaa ja Tokmannilla kävin viime viikolla, ekaa kertaa pariin vuoteen, ostamassa kahvinkeittimen kun vanha hajosi. Vaatteet ja kengät mä ole jo vuosia tilannut netistä, ei huvita mennä kauppoihin pällistelemään mitä niistä mahdollisesti löytyisi ja mihin hintaan ja onko kokoja. Tylsempää ei voisi ollakaan, kuin hiplata jotain rättejä jossan KappAhlissa.
Silloin kun juttelin sosiaalisista fobioista kärsivien kanssa, he halusivat nettikauppoja ja kotiinkuljetuksia jne. Mutta tosiasiallisesti, kun olen jutellut sekä noiden samojen että myös uusien sosiaalifoobikkojen kanssa, olen huomannut että kivijalkakauppojen katoaminen on ollut heidän elämälleen kaikkein pahin menetys. Siis nettikaupat jota he halusivat, ovat nyt tulleet heille ongelmiksi koska kivijalkakauppoja ei enää ole.
Eräs surullisin minkä kuulin, ja kirjoitan sen tähän muunneltuna koska en halua että asianosainenkaan saa tietää, oli sellainen että hän kävi katsomassa torin laidalla penkillä istuen muita ihmisiä. Mutta nyt kun kivijalkakaupat ovat kadonneet, hänellä ei ole enää tuotakaan harrastusta koska ihmisiä ei enää ole ympärillä.
Meidän kaupungista katosi mm. Tiimari, Anttila, kirjakauppa ja joku lasten pelikauppa (en muista nimeä) sekä Spar lähikaupat sekä kaksi maustekauppaa ja nämä samat ihmiset kertovat että heidän ainoa sosiaalinen kontakti enää saattaa olla se että he sanovat heipat ison automarketin kassalla ja tämä yksinäisyys on jatkunut vuosien ajan. Kaikki heidän tarvitsemansa tulee heille kotiovelle, siis jos he uskaltavat tilata edes mitään ylimääräistä koska suurin osa heistä ei uskalla tilata mitään edes kotiovelleen ja joillekin on käynyt jopa niin että tilattu tavara on tullut postin kaappiin ja hän ei ole uskaltanut sitä sieltä hakea joten tavara on palautunut ilman vastaanottajaa, kaikki pankkipalvelut ovat myös kadonneet, samoin kuin käteisautomaatit jne, ja he elävät päivästä toiseen neljän seinän sisällä katsoen ja kuunnellen netistä jotain.
Voin sanoa että jokaisessa kaupungissa ja vähän isommassa kunnassa noita ihmisiä on ei kymmeniä, vaan vähintään satoja! Siis vähintään satoja, isommissa kaupungeissa jopa muutama tuhat! Eivätkä nämä ole mitään huumeheppuja tai hörhöjä, vaan pelkästään sosiaalisista peloista kärsiviä joita suomalainen yhteiskunta ei enää auta koska kaikessa säästetään ja on säästetty liikaa. Heidät on heti potkaistu pois hoitoketjusta jos on nähty että he eivät ole uhka itselleen.
Ja näitä ihmisiä tulee vuosittain vain koko ajan lisää eli tämä ongelma ei parane, vaan se pahenee jatkuvasti.
Japanissa tuota kutsutaan nimellä hikikomori, mutta se ei selitä koko ongelmaa, eikä kuvaa koko ongelmaa koska suurimmalla osalla kyse ei ole halusta jäädä neljän seinän sisälle vaan kyse on sosiaalisesta taidottomuudesta. Sosiaalisten tilanteiden pelko ei selitä kaikkea, kuten ei selitä myöskään paniikkikohtaukset jotka yleensä kuuluvat tuohon. Ongelma on rakenteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä joku kaupungin keskustassa käyminen olisi joku sosiaalisuuden ja aktiivisuuden mittari?
Kerrotko ap.?
Elän hyvin aktiivista elämää, mutta en edes muista, milloin olisin käynyt kotikaupungini keskustassa, kun kaikki palvelut lähellä, mitä tarvitsee. Enkä saa mielihyvää kaupoissa ravaamisesta. Outo aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita sitä ettei käy tapahtumissa ja huvitteluissa tms. vaan että ei käy edes kaupungin keskustassa kaupoissa ikinä vaan korkeintaan lähikaupassa, lähiapteekissa.
ap
Miksi pitäisi käydä kaupungin keskustassa ja kaupoissa, jos ei ole sinne asiaa, eikä kiinnosta lorviminen niissä paikoissa?
Opettele normaali kävely lorvimisen sijaan. Vai oletko niin lihava kaikesta kotona istumisesta, ettet jaksa kävellä enää?
Mitä järkeä siinä on?
Eikö paljon parempi ole lähteä luontoon kävelemään, jossa saa mielihyvää kauniista luonnosta ja saa hengittää happipitoista ja puhdasta ilmaa, tpisin kuin katupölyn ja autojen saastetta.
Minulla tuli mieleeni sellainen asia, että mikä tekee meistä kotona viihtyvistä ja aikaa viettävistä ihmisistä niin kiinnostavia jonkun toisen silmissä? Luulisi, että olisimme kaikista maailman ihmisistä vähiten kiinnostavia. Poissa silmistä, poissa mielistä.
En nyt ymmärrä mitä iloa on kaupassa käymisestä ja tavaran ostamisesta ja vielä pitäisi se lähteä tekemään kaupungin keskustaan.
Minulla kaapit pursuaa tavaraa ja on liikaa ja osan vien jopa kierrätykseen. En tarvitse sieltä kaupoista mitään. Kirjat ja villalangat haluan tilata rauhassa netistä kotisohvalla. Ja niitäkin on liikaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita sitä ettei käy tapahtumissa ja huvitteluissa tms. vaan että ei käy edes kaupungin keskustassa kaupoissa ikinä vaan korkeintaan lähikaupassa, lähiapteekissa.
ap
Miksi pitäisi käydä kaupungin keskustassa ja kaupoissa, jos ei ole sinne asiaa, eikä kiinnosta lorviminen niissä paikoissa?
Opettele normaali kävely lorvimisen sijaan. Vai oletko niin lihava kaikesta kotona istumisesta, ettet jaksa kävellä enää?
Mitä järkeä siinä on?
Eikö paljon parempi ole lähteä luontoon kävelemään, jossa saa mielihyvää kauniista luonnosta ja saa hengittää happipitoista ja puhdasta ilmaa, tpisin kuin katupölyn ja autojen saastetta.
Niin, ja kuunnella ja katsella humalaisten örinää ja väistellä kaikenlaisia häiriköitä.
Itse kotona viihtyvänä ja sosiaalisena ihmisenä minulla ei ole tarvetta mennä kaupungin keskustoihin ja kauppoihin hoitamaan sosiaalisia suhteita. Minulla käy vieraita kutsuttuna sekä yllätysvieraita ja paljon myös yökyläilijöitä. Sosiaalisia suhteita voi nykyään hoitaa myös älypuhelimella, kun voi nähdä keskustelukumppanin jopa kaukaa maailman kolkasta. Ajatella!
On naiivia luulla, että alunperin kaikki olisi erakoituneet kotiinsa omasta halustaan. Monet on syrjäytetty sinne. Ei esim. työkyvytön, joka elää työmarkkinatuella, eikä asu kaupunkikeskustassa/päätaajamassa yksinkertaisesti pysty missään käymään, koska työmarkkinatuki ilman mitään muuta tukea, ei riitä edes kahvikupilliseen, saatikka matkalippuun/bensaan. Kun se ei riitä, vaikka pysyisi neljän seinän sisällä. Tukea ei saa, koska naimisissa ja puolisolla tuoja. Mutta myös vastuita ja velvoitteita, joihin rahaa menee (työmatkakulut, omaa lainaa jne.). Ei voi olla oletus, että puolisolta menisi luottotiedot ja joutuisi ulosottoon siksi, kun siihen johtaisi elatusvelvollisuus täysi-ikäisestä puolisosta. Joten, vaikka en missään käy, eikä ystäviä enää ole, niin olen joutunut itse velkaantumaan vain siksi, että olen saanut sairaala- ja lääkärilaskut maksettua. Kohtuullista? Ja siten sitä pikkuhiljaa on eristäytynyt.