Kumpaa siedät paremmin, väsymystä vai nälkää?
Olen aina vähän naureskellut aikuisille ihmisille, jotka eivät kestä nälkää, vaan alkavat kiukuttelemaan kuin pienet lapset jos ateriavälit venähtävät. Itse pystyn kyllä vaikka paastoamaan tarpeen vaatiessa pidemmänkin aikaa ilman mitään ongelmaa. Olen normaalipainoinen.
Sitten tajusin että olen itse ihan samanlainen, kun olen väsynyt. En vain mahda itselleni mitään. Kaikki suututtaa, keljuttaa ja ärsyttää.
Mites sinä, kumpaa sinä kestät paremmin, väsymystä vai nälkää?
Kommentit (38)
Voisin varmaan t4pp44 väsymyksestä, jos esim joku valvottaisi. Nälkää kestän ihan mainiosti, esim usein Menen nukkumaan nälkäisenä eikä se häiritse edes unen saantia.
Väsymystä siedän paljon paremmin. Tarpeeksi kova nälkä alkaa heikottaa ja tulee huono olo, voi jopa pyörryttää ja ei se kivaa ole. Väsyneenä on vain väsynyt mutta pystyy kuitenkin toimimaan.
Nälkä ei ole kivaa, mutta väsymys saa käyttäytymään ihan mielenvikaisesti.
Riippuu siitä, mitä joutuu tekemään. Jos fyysisesti raskasta työtä niin nälkää kestää vähemmän. Jos taas vaan joutuu olemaan niin väsymystä.
Jos kummatkin vie äärimmilleen niin luulisin, että kestän heikommin ilman unta.
Väsymystä kestän paremmin, siihen on jo tottunut kilpirauhassairauden kanssa ja muutenkin tulee usein nukuttua huonosti. Nälkää kestän huonosti siinä mielessä, että jos en syö säännöllisesti, mulle tulee todella huono olo fyysisesti.
No nälkä ja väsymys ovat aivan eri asioita. Väsymys on pahempi, koska kun se alkaa, se ei mene ohi vaan pahenee, ellei pääse nukkumaan ja lepäämään. Nälkä taas on meidän yhteiskunnassa eläville useimmiten jonkin sortin harhaa. Meillä on nälkä silloin, kun olemme tottuneet syömään. Se ei tarkoita, että olisimme todella ravinnon puutteessa ja usein nälkä menee ohi, jos malttaa odottaa. Suurimmalla osalla meistä on kehossa ylimääräistä energiaa jopa vuosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsymystä paremmin. Nälkää en taas yhtään. Minun täytyy syödä säännöllisesti tai minusta tulee kiukkuinen. En ole lihava, vaan päin vastoin.
Ei nälänsietokyvyllä ole mitään tekemistä yli- tai alipainon kanssa.
Ei niin. Se riippuu siitä, osaako keho polttaa omaa rasvaansa energiaksi vai ei. Koska mulla ei ole koskaan nälkä, niin väsymystä siedän huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsymystä paremmin. Nälkää en taas yhtään. Minun täytyy syödä säännöllisesti tai minusta tulee kiukkuinen. En ole lihava, vaan päin vastoin.
Ei nälänsietokyvyllä ole mitään tekemistä yli- tai alipainon kanssa.
Ei niin. Se riippuu siitä, osaako keho polttaa omaa rasvaansa energiaksi vai ei. Koska mulla ei ole koskaan nälkä, niin väsymystä siedän huonommin.
1960-luvun puolivälissä skotlantilainen Angus Barbieri teki jotain, mikä kuulostaa täysin mahdottomalta: hän paastosi 382 päivää putkeen. Lähtöpaino oli noin 207 kiloa, ja koko ajan hän oli lääkärien tiukassa valvonnassa. Angus ei syönyt mitään kiinteää, vaan joi vain vettä, kahvia, teetä sekä otti vitamiinilisiä ja vähän elektrolyyttejä, jotta välttämättömät ravinteet eivät loppuisi.
Vuoden mittaisen paaston aikana hänen elimistönsä eli käytännössä omilla rasvavarastoillaan. Nälän tunne katosi parissa päivässä, kun keho siirtyi ketoosiin ja hormonitasot muuttuivat. Lopputuloksena Angus laihtui 125 kiloa ja painoi lopussa noin 82 kiloa. Koko prosessin ajan lääkärit seurasivat hänen verensokeriaan, sydämen toimintaa ja muita elintoimintoja.
Tapaus osoitti, että ihminen voi teoriassa selvitä kuukausia tai jopa vuoden ilman ruokaa, jos kehossa on valtavat rasvavarastot ja lääketieteellinen tuki. Käytännössä riskejä on silti paljon: lihasmassa hupenee, vitamiini- ja mineraalipuutokset voivat olla kohtalokkaita ilman täydennystä, ja sydän on koetuksella. Angus kuitenkin selvisi ja pysyi pitkään normaalipainossa. Mielenkiintoista kyllä, hän ei enää ollut erityisen kiinnostunut ruuasta, mutta söi pieniä aterioita mielikseen.
Väsymystä. Olen nälkäkiukkuinen ja minun on syötävä joka kerta niin, että tiedän pärjääväni seuraavaan ateriaan. Minulla on tarkka aikataulu syömisen suhteen. Lisäksi minulle tulee herkästi huono olo, jos olen nälkäinen ja kaikki ajatukset pyörivät silloin nälän ympärillä ja menetän lähes kokonaan toimintakykyni.
Vierailija kirjoitti:
Väsymystä kestän paremmin, siihen on jo tottunut kilpirauhassairauden kanssa ja muutenkin tulee usein nukuttua huonosti. Nälkää kestän huonosti siinä mielessä, että jos en syö säännöllisesti, mulle tulee todella huono olo fyysisesti.
"Ihanaa", että löysin nyt kohtalotoverin! Kurjaa tietysti kannaltasi, että joudut kärsimään, mutta en ole aiemmin kuullut toisesta ihmisestä, kelle tulisi fyysisesti huono olo nälästä. Olen välillä oksentamisen partaalla. Sinänsä kuitenkin jännä, että sitten kun sen tietyn pisteen yli menee ja nälkä muka menee ohi, sitten ei enää nälätäkään.
Jos aikuinen ihminen ei kestä nälkää, kehon toiminnassa on jotain vialla. Se on metabolian häiriö. Luultavasti kyseessä on insuliiniresistenssi, kenties kakkostyypin diabeteksen ennakoiva oire. Tyypillisesti tällöin ihminen syö usein nopeita hiilihydraatteja, jotka nostavat sokerit tappiin. Sitten tulee yhtä nopea romahdus. Tässä verensokerirallissa keho reagoi nälän tunteella, vaikka ei tarvitse ravintoa.
Oikeasti ihminen ei tarvitse ruokaa kuin kerran pari päivässä ja kestää hyvin pidempäänkin ilman ruokaa, kunhan ravinto on oikeanlaista.
Ihmisille uskotellaan koko ajan, että jatkuvasti pitää syödä. Muka muutaman tunnin välein. Verensokeri romahtaa ja muuta kukkua. Todellisuudessa verensokeri ei paaston aikana romahda yhtään mihinkään vaan pysyy tasaisena. Ja välipalojen syönti näkyy katukuvassa isoina mahoina.
Nuorena kestin nälkää paremmin. Jos olin väsynyt ja nälkäinen, nukuin ensin ja söin sitten.
Nyt, kun kun olen lasteni yövalvomiset valvonut, kestän paremmin väsymystä. Nälkäisenä ei uni tule.
Ja kyllä se näkyy myös vyötäröllä.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen ihminen ei kestä nälkää, kehon toiminnassa on jotain vialla. Se on metabolian häiriö. Luultavasti kyseessä on insuliiniresistenssi, kenties kakkostyypin diabeteksen ennakoiva oire. Tyypillisesti tällöin ihminen syö usein nopeita hiilihydraatteja, jotka nostavat sokerit tappiin. Sitten tulee yhtä nopea romahdus. Tässä verensokerirallissa keho reagoi nälän tunteella, vaikka ei tarvitse ravintoa.
Oikeasti ihminen ei tarvitse ruokaa kuin kerran pari päivässä ja kestää hyvin pidempäänkin ilman ruokaa, kunhan ravinto on oikeanlaista.
Ihmisille uskotellaan koko ajan, että jatkuvasti pitää syödä. Muka muutaman tunnin välein. Verensokeri romahtaa ja muuta kukkua. Todellisuudessa verensokeri ei paaston aikana romahda yhtään mihinkään vaan pysyy tasaisena. Ja välipalojen syönti näkyy katukuvassa isoina mahoina.
Minua yritettiin joskus vuosia sitten lääkitä normaaliksi lääkkeillä, joiden vaikuttava aine on rasvaliukoinen. Eli niitä lääkejäämiä on edelleen elimistöni rasvakudoksessa. Lääkekokeilut jouduttiin kerta toisensa jälkeen lopettamaan vaikeiden haittavaikutusten vuoksi. Sen seurauksena aina, kun elimistöni joutuu ottamaan energiaa rasvakudoksestani, sieltä lähtee jotain lääkejäämiä liikkeelle. Lääkemäärät veressä ovat hyvin pieniä, joten haittaoireetkin ovat lieviä. Mutta kun samanaikaisesti on päällä usean eri lääkkeen haittavaikutuksia, olo on välillä todella kurja.
Eli minun kohdallani pitää paikkansa, että kehoni toiminnassa on jokin vialla, ja siksi lieväkin nälkä aiheuttaa ongelmia.
Nälkää ehdottomasti. Ihan loputtomasti. Väsymys tappaa
Kaikkein huonoiten siedän vilua. Lamaannun täysin, enkä pysty tekemään mitään. Varsinkin jos sisälämpötila on alle 21C
En kumpaakaan. En koskaan jätä aterioita väliin ja nukun pitkät yöunet, lisäksi usein töiden jälkeen päiväunet. Nälkä saa minut väsyneeksi, käyn hitaalla, en osaa tehdä päätöksiä. Olen pieni ja hoikka, verensokeri kai laskee nopeasti tms.
Erittäin huonosti molempia, mutta nälästä tulee väistämättä migreeni, väsymyksestä ei.