Poika sai matematiikan kokeesta 8+, enkä ollut oikein tyytyväinen..

Jos olet, niin kyllä olet liian ankara. Voit toki joo kehottaa olemaan huolellisempi, mutta kivat traumat jää lapselle jos ei mikään kelpaa...

Eri asia on, jos olisi ainakin yritetty vastausta joka kohtaan, mutta olisi mennyt väärin. Silloin pitää vain tsempata.



Mutta " unohtaa" vastata - ei sovi raamiin...

ole ne numerot vaan se että lapsi osaa perusasiat. Lapset voivat olla huolimattomia joskus, ja 8+ on HYVÄ arvosana! Olet typerä jos harmittelet tuota numeroa ääneen ja vaadit parempaa. Älä kasvata lapsestasi ahdistunutta perfektionistia, jonka äiti vaatii kiitettäväviä numeroita.

et siis voi verrata oman kouluaikasi numeroihin!

Höpötti aina lukioon menosta. Sitten mulle iski uhma ja tein jotain ihan muuta. Ei kannata siis ap! Kannusta, kannusta!

Minusta on tärkeämpää, että lapsi oppii oikean työmoraalin ja työtavat kuin tulos vielä tuossa vaiheessa (oletan, että kyse oli peruskoulu- ja todennäköisesti vielä alakouluikäisestä.) Haluttuun tulokseen vaadittavan työmäärän optimoinnin ehtii oppia myöhemminkin, pieniltä koululaisilta voi vallan mainiosti vaatia parhaansa yrittämistä ja kykyihin suhteutettuna mahdollisimman huolellista työtä. Ja kyllä siltä pahimmaltakin huithapelilta voi vaatia ainakin sen, etä tarkastaa, että on kokeissa vastannut kaikkiin kysymyksiin.

Meillä on usein sama juttu, että huolimattomuutta esiintyy. Juuri näin, että todellinen numero olisi lähes kymppi, mutta huolimattomuuden takia jää kasiin... :(



Olen kyllä yrittänyt olla näyttämättä harmiani pojalle, joka siis on 11.

ei ollut kokeessa virheitä! AP: hyvä, että lapsesi osaa, vaikka onkin hieman huolimaton. Huolimattomuusvirheitähän osaavan oppilaan virheet usein juuri ovat, eikä niistä mielestäni pitäisi olla vihainen.

Mutta eikö tasoistaan tulosta voi odottaa? Oli helppo asia kyseessä vielä. Sen laskun, mihin ei ollut vastannut, oli jättänyt kesken. Oli yhden vaiheen ratkaissut ja jättänyt siihen. Kotona osasi sanalliset tehtävät helposti, mistä kokeessa oli saanut 0 pistettä. Ja sanoin pojalle, että periaatteessa 8+ on hyvä, mutta lähtötilanne noihin tehtäviin hänellä oli jo niin hyvä, että olisin odottanut parempaa.. Mietin, että jännittääkö koetilanteissa ja voinko opettajalta pyytää jotain helpotusta asiaan.. ap

T:5

....myös 8+ matikankokeesta, kaikki virheet oli huolimattomuutta. Minä kehuin kovasti, en edes haluaisi lapsestani pingottajaa. 8 ja 9 ovat ihan hyviä!

Jos kehun tällaisesta kokeesta, niin enkö rohkaise seuraavallakin kerralla hutaisemaan homman vasurilla? ap

Toki lapseni ovat erittäin lahjakkaita tulokset ovat sen mukaisia. Kuitenkin joskus on sattunut ettei ole viitsinyt tarkistaa ja on tullut jokin huolimattomuusvirhe josta lapsi on itse kärsinyt en minä. Tuon jälkeen sitten on tarkastanut paperinsa.



Kymppejä kyllä tulee niille jotka sen ansaitsevat olipa niitä oppilaita yksi tai viisi.



Eilen allkirjoitin neljä koetulosta

numerot 10, 10- ja pistetulokset 24/24 ja 10/10.



Myönnän olevani erittäin ylpeä lapsistani. Ovat motivoituneita ja heillä on kunnianhimoa. Tämä kympin oppilas kärsii jos koetulos on alle yhdeksän ja tänä keväänä kerran ollut 8½ muut enemmän yleensä 9+ tai enemmän. Jos tulisi notkahdus en todellakaan syyttelisi lasta mitenkään.



8+ on hyvä saavutus ja älä ihmeessä syyttele lastasi, kovat paineet voi aiheuttaa alisuoriutumista ja jännittämistä koetilanteissa vaikka kysyttävät asiat olisi täysin hanskassa.

llakin voi käydä aiheesta keskustelemalla. tuskin se vaan nuhtelemalla ohi menee! Useinhan kyse on vääristyneestä minäkuvasta/ huonosta itsetunnosta.

Tiedän, että hän tarkoitti hyvää nyt, mutta lapsena tuntui sille että mikään ei riitä kun kaikesta tuli jotain sanomista.



Aloin jännittämään kokeita niin, että en lopulta saanut enää mitään kirjoitettua paperille ja kokeen jälkeen pillahdin itkuun. Mitä sitä turhia yrittämään kun ei kuitenkaan mikään kelpaa.



Mietihän sitä. Itse kehuisin noin hyvästä numerosta!

män suuret.

Älä usko nyt, mutta katsopa muutaman vuoden päästä, millaista vahinkoa olet saanut aikaan!

Löysää pipoa!

Seiskaakin hehkutan,mielestäni ihan hyvä. Ja jos alle seiskan saa niin AINOASTAAN LOHDUTAN ja HALAAN. Sovimme myös,että seuraavaan kokeeseen luetaan paremmin. Olet sairas,latistat lapsesi itsetuntoa!

Ei tietenkään pidä vaatia täydellistä virheettömyyttä ja paljon riippuu lapsestakin. Jos lapsi on luonnostaan pedantti, niin silloin on varmasti hyvä ja tarpeen painottaa, että ei kaiken tarvitse olla niin täydellistä ja joskus vähempikin riittää. Mutta lahjakkaille huithapeleille taas pitää opettaa, että kaikesta ei saa mennä läpi vasemmalla kädellä huitaisemalla, vaikka sekin onnistuisi. Tuon tyyppisestä lapsesta ei takuulla tule pakkomielteistä perfektionistia, vaikka jokaisesta juosten kustusta koesuorituksesta ei kehuttaisikaan, vaan joskus jopa vaadittaisiin sitä, että ei mennä siitä mistä aita on matalin, vaan oikeasti pitää yrittää parhaansa.

Vierailija:

Jos kehun tällaisesta kokeesta, niin enkö rohkaise seuraavallakin kerralla hutaisemaan homman vasurilla? ap

sanallinen tehtävä on ratkaistu oikein mutta vastaus unohdettu laittaa. Helpot tehtävät usein vääriin, tyylin 2*3 + 1 = 10, lasku on laskettu " väärillä" luvuilla: 20 +30 on laskettu 40+30. Eli selvää huolimattomuuttaa. Ja tiedän että hän osaa vaikeatkin laskut jos vain jaksaisi keskittyä ja tarkastaa. Niin kauan kun saa kokeista yli 8 niin huomautan vain huolimattomuudesta tyyliin että olisit saanut 9 1/2 ilman huolimattomuusvirheitä. Mutta jos koenumero on 7 juuri huolimattomuuden vuoksi niin silloin " suutun" ja tyttö saa rangaistuksen tyyliin päivän tietokonekielto.



Kaikkea ei tarvitse osata mutta huolimattomuusvirheet pitää jäädä pois vähitellen

Ei se että numero on huono vaan se ettei ole kunnolla keskittynyt koetta tekemään.

Oma poikani on juuri sellainen haahuilija että tekee juuri vastaavia juttuja, eli kokeessa oli kopioinut yhden numeron väärin ja laskenut hienosti oikein, mutta koska alkuperäinen luku oli väärin niin ei mitään pisteitä.

Olen sitä mieltä että opettajan pitäisi antaa edes puolipistettä jos näkee että on laskenut oikein.

Mutta koska koulumaailma on niin julma niin minäkin keskustelin pojan kanssa kuinka pitää keskittyä ja olla tarkana ja tarkistaa vielä päälle. Poika kun on sellainen että mitä nopemmin sen paremmin ja siksi niitä huolimattomuusvirheitä tulee.

Miten se lapsi muuten oppii olemaan huolellisempi jos ei näihin puutu? Eri asia on se että jos on virhe joka johtuu siitä ettei osannut, silloin selitän miten se olisi pitänyt tehdä, mutta en tietenkään " motkota" .