Onko yleistäkin, että mies maksaa talon kulut ja lainat ja vaimo ei maksa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kyllä tällaisia perheitä, joissa tosiaan mies lyhentää talolainaa ja autolainaa. 

Nainen sitten esimerkiksi vastaa lasten päivähoitomaksuista ja vaatetuksesta, harrastuksista ja ruokaostoksista. 

Ongelma tässä on se, että 20 vuoden päästä mies omistaa omakotitalon ja auton. Nainen ei omista yhtään mitään. Jos tulee ero, niin nainen on todella huonossa tilanteessa.

Älkää, naiset, oikeasti langetko tähän ansaan, että mies kartuttaa omaisuuttaan ja teidän palkkanne menee johonkin kurahaalareihin ja päiväkotimaksuihin. 

Avoliitossa pitää olla tarkkana kenen nimissä omaisuus on. Jos talo on vain toisen nimissä, pitää toisen pystyä säästämään yhtä paljon kuin toinen maksaa lainaa. Muuten tulee huomaamattaan kartuttaneeksi toisen omaisuutta. Sellainen kirpaisee eron sattuessa.

Mielummin asun omassa asunnossa kuin toisten nurkissa, joten en helpolla lähtisi tuollaiseen järjestelyyn. Toiseksi mies voi maksaa huomattavasti enemmän jos tienaa huomattavasti enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan miehen omistamassa talossa.  Niin pitkään, kun minulla ei ole sananvaltaa taloon liittyvissä asioissa, minä en maksa asumisestani muuta kuin oman osuuteni vedestä ja sähköstä. Sitten kun muutetaan sellaiseen asuntoon, josta minäkin pidän ja omistan osuuden, asumiskulut jaetaan puoliksi. 

Miten laskette sen minkä verran kulutat vettä ja sähköä? Mielipuolista minun korvaani tuollainen. En lähtisi ollenkaan sellaiseen liittoon, missä ei eletä yhdessä ja yhteisessä taloudessa.

Ja mikä juttu se on, että asut talossa, josta et pidä? 

Palstalla törmää itselleen hyvin vieraisiin ajatustapoihin, kotirouvakritiikki on ymmärrettävää vain siitä näkökulmasta, etteivät ihmiset ole itse asiassa lainkaan ajatelleet sitä mitä ns. tasa-arvo ja kulujen jakaminen todellisuudessa tarkoittaa. Se tarkoittaa, että nainen ei saa minkäänlaista kompe

Se epämiellyttävässä talossa asuminen on sellainen juttu, että ensin kokeillaan yhteisasumista ennen kuin sitoudutaan yhteiseen asuntolainaan. Helppo lähteä, jos yhteiselo ei sujukaan. 

Mielenkiintoinen ketju. Aika silmiä avaavaa, että monelle parisuhde tai jopa perheen perustaminen ei ole puolison kanssa jaettu projekti, vaan perustavanlaatuisesti erillinen osa omaa elämää. 

Oman puolisoni kanssa menot on jaettu aina nettotulojen suhteessa, koska mieheni tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Jos jakaisimme kaiken puoliksi, elintasomme olisi huomattavasti alhaisempi. Talon omistus on 50/50 vaikka mies sitä on enemmän maksanutkin. Nyt olemme tilanteessa, että olemme muuttamassa takaisin mieheni kotimaahan hänen uransa takia. Meillä on pienet lapset ja olemme molemmat korkeakoulutettuja. Olen heittänyt hyvästit omalle hyvin palkatulle työlleni ja tulen olemaan 'kotirouva'. Tämän elämänmuutoksen vuoksi olemme myös viimein menossa naimisiin. En kuuna päivänä suostuisi tähän järjestelyyn ilman avioliittoa. 

Minusta on erikoista, että joku näkee tällaisen järjestelyn loisimisena, koska minähän tässä teen aikamoisia uhrauksia mieheni uran eteen. Mies saa sekä uran, todella korkean tulotason, asua kotimaassaan, hyvin hoidetut lapset ja rennomman puolison. 

Meille on ollut suhteen alusta asti selvää (ja varsinkin lasten tulon myötä), että elämme tätä elämää yhdessä ja perhe OY AB on kaiken keskiössä. Appivanhemmillani on 30v avioliittoa takana ja samankaltainen tarina (anoppi ollut kotona ja myöhemmin osa-aikatöissä) eli mies on saanut tällaisen mallin kotoa. 

Meillä on paljon tuttuja ja kyllä kaikki lapsia tehneet ovat joutuneet tunnustamaan sen tosiasian, että on aika mahdoton yhtälö pyörittää perhe-elämää jos molemmat vanhemmat keskittyvät täysillä työelämään. Yhdet hyvät ystävät panostavat vaimon uraan ja mies on järjestänyt työnsä niin, että jaksaa pyörittää myös kotia. Heillä on myös lastenhoitaja (eivät asu Suomessa). 

Mitäköhän ap tuumaa saamistaan vastauksista? Auttoivatko ymmärtämään toisenlaista käsitystä ja elämää kuin itsellä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet eivät ymmärrä vaan taloudesta ja sijoittamisesta mitään.

Mä en ole kiinnostunut enkä ymmärräkään kovin paljon. Mies huolehtii minunkin omaisuudestani pitkälti. Voin sitten opetella joskus, jos ja kun on pakko.

En ymmärrä ihmisiä jotka heittäytyy toisen varaan. Tällaisia naisia on. Tiedän monta.

Meillä elämäntilanne vei siihen suuntaan, että oli luontevaa minun jäädä kotirouvaksi. 

Totta. Ap. esimerkissä mies kartuttaa tuloillaan pelkästään varallisuutta ja elää siivellä ja naisen tulot menee vessan pytystä alas. 

Tuossa tapauksessa naisen pitäisi maksaa asunnosta (millainen naiselle sopiva) 50% markkinahonnasta, ruuasta 40%, sähkö, lapset yms 50%, ja kaikki kotityöt ja lasten hoito 50/50.

Eikö esim. kahden lapsen perheessä jo  ruuat  ja kodin juoksevat kulut esim. vesi, sähkö yms  maksa enemmän kuin asumiskulut. 

Puolisolleni on ollut erittäin tärkeää, että omistamme kaiken puoliksi ja että myös minä olen aina ajan tasalla taloustilanteestamme, vaikka minulla ei ole merkittäviä tuloja. Meillä molemmilla on vapaus käyttää pankkitileillä olevia varoja ihan vapaasti, mutta tässäkään ei pääse ylilyöntejä tapahtumaan, koska kumpikin on luonteeltaan säästäväinen. Kumpikin voi käyttää rahaa palveluihin vapaasti, esim. yksityislääkärikäynnit tms. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö esim. kahden lapsen perheessä jo  ruuat  ja kodin juoksevat kulut esim. vesi, sähkö yms  maksa enemmän kuin asumiskulut. 

Todellakin maksaa. Aivan älytön jako maksaa juoksevia kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Eikö esim. kahden lapsen perheessä jo  ruuat  ja kodin juoksevat kulut esim. vesi, sähkö yms  maksa enemmän kuin asumiskulut. 

Mitä vesi, sähkö yms on, jos ei asumiskuluja?

No on kyllä kai yleistä. Itse olen vakaope ja mun mies omistaa talon ja maksaa laskut. Mä maksan muutaman pikkulaskun asumiseen liittyen ja muutaman satasen ruoasta. Jää kyllä mulla sitten säästöön ihan hyvin mutta silti miehellä jää enemmän koska miehen palkka on kaksi kertaa mun nettopalkka.

Meillä on talo ja laina miehen nimissä, koska mies sai aikoinaan sen lainan yksin kun mun vanhemmat oli takaajana, Mulla on ollut pitkään luottotiedot menneet entisen firman takia ja paljon työttömyysjaksoja, niin kyllä mies on ollut pääasiallinen elättäjä meidän perheessä. Mutta ei sillä sen suurempaa väliä ole, koska ollaan naimisissa, ja molempien rahat menee aina ja talo jää lapsille perinnöksi joka tapauksessa. Kun on yhteinen talous, niin toki kannattaa olla naimisissa, muutenhan sillä ei ole mitään väliä kuka maksaa ja mitä. Minä olen aina tehnyt pääasiassa ostokset, ja siihen ei työttömyysetuus tai kotihoidontuki riitä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Aika silmiä avaavaa, että monelle parisuhde tai jopa perheen perustaminen ei ole puolison kanssa jaettu projekti, vaan perustavanlaatuisesti erillinen osa omaa elämää. 

Oman puolisoni kanssa menot on jaettu aina nettotulojen suhteessa, koska mieheni tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Jos jakaisimme kaiken puoliksi, elintasomme olisi huomattavasti alhaisempi. Talon omistus on 50/50 vaikka mies sitä on enemmän maksanutkin. Nyt olemme tilanteessa, että olemme muuttamassa takaisin mieheni kotimaahan hänen uransa takia. Meillä on pienet lapset ja olemme molemmat korkeakoulutettuja. Olen heittänyt hyvästit omalle hyvin palkatulle työlleni ja tulen olemaan 'kotirouva'. Tämän elämänmuutoksen vuoksi olemme myös viimein menossa naimisiin. En kuuna päivänä suostuisi tähän järjestelyyn ilman avioliittoa. 

Minusta on erikoista, että joku näkee tällaisen järjestelyn loisimisena, koska minähän tässä teen a

Jos on pienten lasten kanssa kotona niin noinhan sen pitää ollakin. Tosin meillä kyllä mies oli toisen lapsen kanssa pidemmän pätkän kotona ja toisen lapsen kohdalla tein viikonloppuisin töitä. Olen varma, että tämäKIN keskustelu olisi ihan erilainen, jos nainen tienaisi enemmän. Jos menet vaikka Faceen lukemaan massimuijien ryhmää niin kyllä siellä keskustelu on ihan erilaista, jos nainen tienaakin enemmän. Tottakai miehen tienaamat rahat kelpaa köyhälle naiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Kateellisia vaan olette eikä muiden raha-asiat teille kuulu muutenkaan. Varsinkin avioliitossa on normaalia, että kaikki on yhteistä ja rahat on yhteisiä ja tarkoitus on olla yhdessä loppuun asti ja jos avioliitto sattuu päättymään eroon niin omaisuus menee puoliksi riippumatta kuka sen on maksanut. Nainen saa aina vähemmän palkkaa samasta työstä kuin mies, naisen eläkekertymä on pienempi koska joutuu lapsien takia olemaan poissa työelämästö, naisen vaikeampi myös saada töitä ja vakitöitä sen takia että saattaa tulla raskaaksi mikä on työnantajalle kallista. Naisen työ on ylläpitää kotia ja synnyttää ja hoitaa lapset ja miehen maksaa tämä töitä tekemällä ja suurimmassa osassa suhteita mies tienaa enemmän. Mies joka vaatii kaiken maksamista puoliksi on toinen jalka ulkona suhteesta. Jos onnistutte löytämään miehen joka oikeasti hoitaa puolet lastenvaate ostosista, ruoka ostoksista, pyykin pesusta ja paikalleen laitosta, lasten huoneen siivo

Tervetuloa 2020-luvulle. Täällä (ja aiemminkin) on ollut ihan normaalia, että myös mies kykenee hoitamaan omia lapsiaan ja tekeekin sen. Myös nainen pystyy kouluttautumaan ja luomaan uraa. Meillä on molemmat olleet hoitovapaalla (ja lapset on jo kohta aikuisia) ja vuorotellen ollaan esimerkiksi opiskeltu. Mies on täysijärkinen ja on pystynyt imetystä lukuunottamatta hoitamaan asiat yhtä lailla kuin minä. Ja meillä minulla on korkeampi koulutus ja korkeampi palkka enkä suinkaan ole uniikki tässä asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

No, katsos ap, jos vaimo on kotirouva, niin vaikea hänen on mistään miään maksaa. Vai kuinka?

Suomessa ei ole kotirouvakulttuuria

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Aika silmiä avaavaa, että monelle parisuhde tai jopa perheen perustaminen ei ole puolison kanssa jaettu projekti, vaan perustavanlaatuisesti erillinen osa omaa elämää. 

Oman puolisoni kanssa menot on jaettu aina nettotulojen suhteessa, koska mieheni tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Jos jakaisimme kaiken puoliksi, elintasomme olisi huomattavasti alhaisempi. Talon omistus on 50/50 vaikka mies sitä on enemmän maksanutkin. Nyt olemme tilanteessa, että olemme muuttamassa takaisin mieheni kotimaahan hänen uransa takia. Meillä on pienet lapset ja olemme molemmat korkeakoulutettuja. Olen heittänyt hyvästit omalle hyvin palkatulle työlleni ja tulen olemaan 'kotirouva'. Tämän elämänmuutoksen vuoksi olemme myös viimein menossa naimisiin. En kuuna päivänä suostuisi tähän järjestelyyn ilman avioliittoa. 

Minusta on erikoista, että joku näkee tällaisen järjestelyn loisimisena, koska minähän tässä teen a

Perhe OY AB

Tarkoitatko siis Sirkus Parisuhde jossa tuon menettelyn myötä miehestä tulee koulutettu puudeli?

Vierailija kirjoitti:

Mielummin asun omassa asunnossa kuin toisten nurkissa, joten en helpolla lähtisi tuollaiseen järjestelyyn. Toiseksi mies voi maksaa huomattavasti enemmän jos tienaa huomattavasti enemmän. 

Mutta miksi mies maksaisi? 

Siis saako mies enemmän neliöitä käyttöönsä vai mikä homma?

Me ollaan uusintakierroksella ja mies on tämän talon jo maksanut. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, joten on mielestäni täysin oikein, että tämä talo jää mieheni lapsille.

Nuorelle parille on tärkeää ennen pidempää sitoutumista sopia taloudenpidon pelisäännöt selkeästi ja myös miten raha-asiat ratkaistaan, jos kuvioon tulee lapsia. Ollaanko avo- vai avioliitossa, tehdäänkö avioehto ja jos tehdään niin millainen, miten tulot ja menot jaetaan ja kenen nimissä omaisuus on. Jos näistä keskustellaan jo suhteen alkuvaiheessa ja sovitaan asiat molemmille sopivalla tavalla, niin on yksi iso riidanaihe vähemmän. Jos toisen ajattelutapa poikkeaa huomattavasti omasta, on paljon helpompi nostaa kytkintä ennen kuin pyörii pari pienokaista jaloissa.