Onko yleistäkin, että mies maksaa talon kulut ja lainat ja vaimo ei maksa mitään?

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa sekä uran, että ison perheen, niin kotirouva on lähes ainoa vaihtoehto. Toki jonkun työtä tekevän kotiorjan löytää, joka suostuu ajamaan itsensä burnouttiin ja aikaiseen hautaan yrittämällä rakentaa omaa uraa samalla kun kantaa vastuun 2-3 lapsesta ja kodista 90 prosenttisesti yksin. Onhan näitä. Itse en suostuisi, enkä suostunutkaan. 

Missä näitä miehiä on, jotka haluaa ison perheen ja uran? Suomessa ei ole nyt, eikä ole ollut kotirouvakulttuuria - mutta av palstalla yllättäen kaikki selittyy sillä, että naiset ovat statusmiesten kotirouvia. 

Huom, ei täällä ole normaaleja miehiä. Täällä on haaveissa ja harhoissa eläviä inceleitä.

Naistethan täällä rakentelee näitä olkiukkoja, miksi heille pitää maksaa kaikki - ja sinä vain hoet inceliä. Koetko olevasi yhtään millään tasolla normaali?

Ehkä ne miehet pelkää menettävänsä naisen, jos eivät maksa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli varmaan alkujaan ihan kohtuullinen kysymys. Tähänkin ketjuun vaan vastausten perusteella on eksynyt ihmisiä jotka eivät tiedä tästä mitään ja kirjoittavat kaiken lisäksi puutteellista suomen kieltä. 

Ap, juttele asiasta vaikka työ- tai harrastuskavereiden kanssa, saat varmasti järkevämpiä vastauksia ja näkökulmia. Pareja ja perheitä on erilaisia, niinpä käytännötkin vaihtelevat ja monesta syystä. Jokin aika sitten moni nainen jäi tyhjän päälle kun kulut oli jaettu tyyliin mies maksaa talon ja auton ja nainen lapset ja ruoan. Äkkiä tulee lapset ja ruoka ainakin nykyhinnoilla kalliimmaksi kuin maltilliset lainanlyhennykset. Sitten vielä äitinsä paapoma miesvauva julistaa että minä maksan kaiken ja sinä saat vielä lapsilisätkin! 

Omalta nuorelta sain maailman järkevimmän näkemyksen: kun on suunnilleen samat tulot niin voi laittaa kulut ja kotityöt ja lastenhoidonkin noin puoliksi. Eli vaikka voi kuulostaa

Aluksi oli ihan järkevää tekstiä, mutta ne asiat ei vain elämässä mene tasan. Miten mukavaa olisikin, jos menisi ja molemmat tienaisi yhtä paljon ja hymyillen laittaisivat yhtä paljon sinne taloustilille ja sitten jäisi vielä rahaa yli ja sitten voitaisiin yhdessä mennä lomalle, jossa molemmat uisivat yhtä paljon ja söisivät yhtä monta paahtoleipää aamulla ja laittaisivat tasan kaksi lusikallista sokeria kahviin jne. Näin se ei perheessä kuitenkaan mene. Välillä sattuu jotain ja ollaan konkurssin partaalla ja joudutaan sumplimaan ihan huolella. Välillä tulee lapsia, joskus paljonkin, ja silloin alkaa ne tuloerot suurentua jne. Tätä vastaan suojaa se avioliitto ja perheen idea. Ollaan yhdessä ja vastataan siitä yksiköstä yhdessä. Miehet omalla tavallaan, eli etenemällä uralla (perhe motivoi miehiä) ja naiset omalla tavallaan, pitämällä huolta lapsista ja kodista. Ja ei, en tarkoita etteikö mieskin pitäisi huolta lapsistaan ja ettei naisella voisi olla mielenkiintoinen, nousujohteinen ura. Tarkoitan, että sukupuolet eroavat todella paljon toisistaan ja hyvässä avioliitossa molempien vahvuudet tulevat esiin. 

Näissä oleellista on: naimisissa vai ei, onko aviehtoa ja jos on niin millainen, ja mitkä ovat omaisuuden omistussuhteet. Vaikuttaa olevan aika yleistä varsinkin avopareilla, että talo on toisen nimissä ja kulut jaetaan puoliksi erilaisista tulotasoista riippumatta, jolloin toinen käyttää toista taloudellisesti hyväksi. En ollenkaan väitä, että tämä tapaus on sellainen.

Avioliitto ilman kaiken poissulkevaa avioehtoa on erinomainen taloudellinen turva pienituloisemmalle. Moni ei ymmärrä sitä.

Juuri näin. Nyt on tullut muotiin vaahdota avioehdosta koko ajan. Tietenkin on tapauksia, joissa se onkin tarpeen. Mutta avioliitto itsessään on myös sopimus varojen jaosta eron tullessa. 

Meillä mies maksaa käytännössä kaiken taloon liittyvän, vesi, sähkö, vakuutukset, jäte, netti, mitä sitä nyt onkaan. Talo on yhteinen, laina maksettiin yhdessä, kumpikin pisti lainanlyhennyksiin aina kaiken mitä jäi ja se maksettiinkin muutamassa vuodessa. Minä maksan ruuat, niihin menee nykyään varmaan enemmän kuin talon kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa sekä uran, että ison perheen, niin kotirouva on lähes ainoa vaihtoehto. Toki jonkun työtä tekevän kotiorjan löytää, joka suostuu ajamaan itsensä burnouttiin ja aikaiseen hautaan yrittämällä rakentaa omaa uraa samalla kun kantaa vastuun 2-3 lapsesta ja kodista 90 prosenttisesti yksin. Onhan näitä. Itse en suostuisi, enkä suostunutkaan. 

Missä näitä miehiä on, jotka haluaa ison perheen ja uran? Suomessa ei ole nyt, eikä ole ollut kotirouvakulttuuria - mutta av palstalla yllättäen kaikki selittyy sillä, että naiset ovat statusmiesten kotirouvia. 

Ne on niitä lukion nörttejä, joilla on kuitenkin sellainen aura, että asiat sujuu ja sosiaalisuutta on. Ne tulee yliopistosta kovilta aloilta ulos. Nämä viedään nuorena ja 3-4-5 lasta on jossakin vaiheessa. Vaimot yleensä fiksuja ja on urat heilläkin, mutta vaimot on tavallisissa töissä.

Kateellisia vaan olette eikä muiden raha-asiat teille kuulu muutenkaan. Varsinkin avioliitossa on normaalia, että kaikki on yhteistä ja rahat on yhteisiä ja tarkoitus on olla yhdessä loppuun asti ja jos avioliitto sattuu päättymään eroon niin omaisuus menee puoliksi riippumatta kuka sen on maksanut. Nainen saa aina vähemmän palkkaa samasta työstä kuin mies, naisen eläkekertymä on pienempi koska joutuu lapsien takia olemaan poissa työelämästö, naisen vaikeampi myös saada töitä ja vakitöitä sen takia että saattaa tulla raskaaksi mikä on työnantajalle kallista. Naisen työ on ylläpitää kotia ja synnyttää ja hoitaa lapset ja miehen maksaa tämä töitä tekemällä ja suurimmassa osassa suhteita mies tienaa enemmän. Mies joka vaatii kaiken maksamista puoliksi on toinen jalka ulkona suhteesta. Jos onnistutte löytämään miehen joka oikeasti hoitaa puolet lastenvaate ostosista, ruoka ostoksista, pyykin pesusta ja paikalleen laitosta, lasten huoneen siivouksesta, ruuanlaitodta, vessan pesusta, imuroinnista, puutarhan hoidosta, lasten koulu asioista jne ja vaihdatte ite oman autonne renkaat jne niin silloin voitte tietty maksaa surutta kaiken puoliksi mutta en usko että yksikään mies olisi näin aktiivinen ja yhtä paljon poissa töistä lasten takia kuin nainen.

Olette naisena jo valmiiksi niin alempiarvoisessa asemassa miehiiin verrattuna yhteiskunnassa että on typeröä olla ottamatta hyötyä miehen rahoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet eivät ymmärrä vaan taloudesta ja sijoittamisesta mitään.

Mä en ole kiinnostunut enkä ymmärräkään kovin paljon. Mies huolehtii minunkin omaisuudestani pitkälti. Voin sitten opetella joskus, jos ja kun on pakko.

En ymmärrä ihmisiä jotka heittäytyy toisen varaan. Tällaisia naisia on. Tiedän monta.

Oletko sitä mieltä, että tarvitset lisää ymmärrystä?

Kirjoitin tuon kommentin, enkä mielestäni ole heittäytynyt toisen varaan, vaikka mies huolehtiikin minun omaisuudestani. En ymmärrä mitä oikein kommentillasi tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet eivät ymmärrä vaan taloudesta ja sijoittamisesta mitään.

Mä en ole kiinnostunut enkä ymmärräkään kovin paljon. Mies huolehtii minunkin omaisuudestani pitkälti. Voin sitten opetella joskus, jos ja kun on pakko.

En ymmärrä ihmisiä jotka heittäytyy toisen varaan. Tällaisia naisia on. Tiedän monta.

Avioliitossa "heittäydytään toisen varaan" aina. Erityisesti emotionaalisesti, mutta myös taloudellisesti. Monet ei uskalla nykyään. Toisaalta avioliitto myös esim. motivoi miehiä ja avioliitossa olevat miehet ovatkin yleensä varakkaampia ja etenevät urallaan paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä teitä Omat rahat -tyyppejä. En vaan ymmärrä. Pari on pari.

Tässähän oli kyse siitä, että mies maksaa kaiken ja naisen omat rahat on hänen omiaaan, eikä tarvi osallistua yhteisiin kuluihin.

Sitähän naisille yhteiset rahat tarkoittaa. On yhteiset (joista nainen päättää) ja omat (joista nainen päättää). Jos mies ei suostu, hän käyttää taloudellista väkivaltaa. 

Kukaan ei pakota olemaan naisen kanssa eli en tajua miksi sinun pitää puuttua muiden asioihin, joista he itse ovat päättäneet.

Meillä minä maksan kaikki asumiskulut ja lainat. Mies maksaa kaiken muun. 

Onko sillä niin väliä kuka omistaa ja kuka maksaa, jos on avioliitossa?

Meillä 75% asunnon omistuksesta on miehellä, koska hän oli silloin ensiasunnon ostaja, mä en. Laitettiin kuitenkin mun käteisosuus mun omistukseen ihan muodon vuoksi, että omistan edes jotain, kun liittoakin oli takana vasta pari vuotta. Myöhemmin ostettiin laajennusosa, joka täysin miehen nimissä, mutta maksoin lainaa pois hänen kanssaan siten miten kykenin ja loput, kun sain pienen perinnön. Remppojakin maksettu pous sen mukaan, mitä kummaltakin irtoaa ilman, että tilin saldo laskee liian alas.

Minkäs teet, jos toisella on kolminkertainen palkka toiseen varrattuna. Yhteistä kaikki kuitenkin on, lapsia myöten.

Vierailija kirjoitti:

Näissä oleellista on: naimisissa vai ei, onko aviehtoa ja jos on niin millainen, ja mitkä ovat omaisuuden omistussuhteet. Vaikuttaa olevan aika yleistä varsinkin avopareilla, että talo on toisen nimissä ja kulut jaetaan puoliksi erilaisista tulotasoista riippumatta, jolloin toinen käyttää toista taloudellisesti hyväksi. En ollenkaan väitä, että tämä tapaus on sellainen.

Avioliitto ilman kaiken poissulkevaa avioehtoa on erinomainen taloudellinen turva pienituloisemmalle. Moni ei ymmärrä sitä.

 

Juuri näin. Nyt on tullut muotiin vaahdota avioehdosta koko ajan. Tietenkin on tapauksia, joissa se onkin tarpeen. Mutta avioliitto itsessään on myös sopimus varojen jaosta eron tullessa. 

Kotiäitejä palstan naiset yleensä pitävät hieman yksinkertaisina, jotka eivät tajua taloudesta mitään, mutta omaan korvaani heidän puheensa vaikuttavat suoraan sanoen hölmöiltä. Jos miehen kanssa on lapsia, nainen käy töissä ja halutaan avioehto, nainen häviää taloudellisesti kaikissa olosuhteissa. Hän tekee enemmän kotitöitä, hän odottaa, synnyttää lapset kantaen siitä syntyvän taloudellisen rasitteen sekä mahdollisen fyysisen haitan, hän hoitaa lapsia enemmän ja eron tullessa ei saa tästä minkäänlaista taloudellista kompensaatiota!

On hyvin vaikea ymmärtää minkä takia tasa-arvoa kannattavat naiset kannattavat kulujen jakamista tasan ja avioehtoa. Ja samaan aikaan kun kaikki tämä on totuus, moittivat kotirouvia, jotka ovat hoitaneet taloutensa mallikkaasti, jos mies on varakas eikä avioehtoa ole. Se ei ole loogista - näihin kotirouviien liittyviin syytöksiin liittyy sekin, että työssäkäyvät ovat muka kotirouvia fiksumpia. Ei tuo ajattelu nyt ainakaan talouden kannalta kovin fiksulta kuulosta. Harva työsskäyvä nainen on huippujohtaja, joka ansaitsee rutkasti enemmän kuin miehensä.

En vain tajua miksi ylpeillään sillä että eron tullessa ei saa mitään, sillä erohan on todennäköisimmillään ruuhkavuosina, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Molemmat töissä, talous tiukka ja on paljon velvoitteita. Sitten työssäkäyvä äiti ja yh (älyttömimmässä tapauksessa, kun nainen vaatii lapset itselleen) joutuu muuttamaan halpaan asuntoon lapsineen ja mies saa pitää omaisuutensa eikä tarvitse edes lapsista huolehtia. Missä se itsenäinen ja fiksu nainen on, joka syntyy tasa-arvosta? Kertokaa nyt, kun en tyhmänä kotirouvana ymmärrä?

Elämä on mutkattomampaa, kun ei tarvitse laskeskella kenen kukkarosta, mitäkin on maksettu ja rakennella mitään makroja laskemaan kulujakoja isojen menojen osalta.  Ei ainakaan riidellä ha erota rahan takia, mitä varmaan monelle tapahtuu, kun tuo kulujen seuraaminen karkaa käsistä.

Me asutaan miehen omistamassa talossa.  Niin pitkään, kun minulla ei ole sananvaltaa taloon liittyvissä asioissa, minä en maksa asumisestani muuta kuin oman osuuteni vedestä ja sähköstä. Sitten kun muutetaan sellaiseen asuntoon, josta minäkin pidän ja omistan osuuden, asumiskulut jaetaan puoliksi. 

Tunnen kyllä tällaisia perheitä, joissa tosiaan mies lyhentää talolainaa ja autolainaa. 

Nainen sitten esimerkiksi vastaa lasten päivähoitomaksuista ja vaatetuksesta, harrastuksista ja ruokaostoksista. 

Ongelma tässä on se, että 20 vuoden päästä mies omistaa omakotitalon ja auton. Nainen ei omista yhtään mitään. Jos tulee ero, niin nainen on todella huonossa tilanteessa.

Älkää, naiset, oikeasti langetko tähän ansaan, että mies kartuttaa omaisuuttaan ja teidän palkkanne menee johonkin kurahaalareihin ja päiväkotimaksuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on mutkattomampaa, kun ei tarvitse laskeskella kenen kukkarosta, mitäkin on maksettu ja rakennella mitään makroja laskemaan kulujakoja isojen menojen osalta.  Ei ainakaan riidellä ha erota rahan takia, mitä varmaan monelle tapahtuu, kun tuo kulujen seuraaminen karkaa käsistä.

Aivan, eikö olisi järkevämpää pysytellä lapsettomana sinkkuna, jos rahojen muuttuminen yhteiseksi niin paljon rasittaa. Kulujen räknääjänainen hyvin helposti päätyy yhteen sellaisen miehen kanssa, joka on pihi. Kun nainen hyväksyy kaiken jakamisen tasan tai muita epäedullisia ratkaisuja (ketjussa on sellaisia esitelty useampi), niin hän häviää taloudellisesti aina verrattuna kotirouvaan, jolla ei ole avioehtoa. Hän ei saa mieheltä mitään korvausta panoksestaan.

En ymmärrä tällaista. On käsittämätöntä, että tuollaista markkinoidaan naisten oikeuksien nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan miehen omistamassa talossa.  Niin pitkään, kun minulla ei ole sananvaltaa taloon liittyvissä asioissa, minä en maksa asumisestani muuta kuin oman osuuteni vedestä ja sähköstä. Sitten kun muutetaan sellaiseen asuntoon, josta minäkin pidän ja omistan osuuden, asumiskulut jaetaan puoliksi. 

Miten laskette sen minkä verran kulutat vettä ja sähköä? Mielipuolista minun korvaani tuollainen. En lähtisi ollenkaan sellaiseen liittoon, missä ei eletä yhdessä ja yhteisessä taloudessa.

Ja mikä juttu se on, että asut talossa, josta et pidä? 

Palstalla törmää itselleen hyvin vieraisiin ajatustapoihin, kotirouvakritiikki on ymmärrettävää vain siitä näkökulmasta, etteivät ihmiset ole itse asiassa lainkaan ajatelleet sitä mitä ns. tasa-arvo ja kulujen jakaminen todellisuudessa tarkoittaa. Se tarkoittaa, että nainen ei saa minkäänlaista kompensaatiota lasten synnyttämisestä, hoitamisesta ja kotitöistä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kyllä tällaisia perheitä, joissa tosiaan mies lyhentää talolainaa ja autolainaa. 

Nainen sitten esimerkiksi vastaa lasten päivähoitomaksuista ja vaatetuksesta, harrastuksista ja ruokaostoksista. 

Ongelma tässä on se, että 20 vuoden päästä mies omistaa omakotitalon ja auton. Nainen ei omista yhtään mitään. Jos tulee ero, niin nainen on todella huonossa tilanteessa.

Älkää, naiset, oikeasti langetko tähän ansaan, että mies kartuttaa omaisuuttaan ja teidän palkkanne menee johonkin kurahaalareihin ja päiväkotimaksuihin. 

Jos ei ole avioehtoa, niin nainen saa tasinkoa, mutta tilanne ei silti ole reilu, koska nainen useimmiten töissäkäydessään silti kantaa isomman vastuun lapsista ja kotitöistä. Tutkitusti. On vaikea ymmärtää, miten täällä ylpeillään jopa siitä, että kuvatussa tilanteessa on vielä tehty avioehtokin, jolloin työssäkäyvä itsenäinen ja tasa-arvoinen nainen lähtee eron tullessa suhteesta keppikerjäläisenä.