Miten vähentää kaloreita ilman massiivista elämäntapamuutosta?
Olen jo siirtynyt kahden leivän aamupalasta yhteen, ja alkanut syömään tiedostavammin. Jos syön herkkuja, syön muuten sinä päivänä todella kevyesti. Jo näiden avulla paino on alkanut laskemaan.
Onko teillä muita vinkkejä, joilla saisi vähällä vaivalla painoa pois?
Kommentit (112)
Olen 50 vuotias nainen 162cm ja koko aikuisikäni paino on ollut raskauksia lukuunottamatta 52-55kg. Ei ole tarvinnut nälkää nähdä. Syön reippaita isoja annoksia, en siis ole pieni ruokainen. Reippaat annokset sisältää proteiinin lisäksi salaatteja, hedelmiä ja kasviksia. Kunnon puuroanneksella aloitan jokapäivä! Juomaksi vain vettä ja kahvia. Helppoa kun oivaltaa ravitsemussuositusten sisällön ja menee niiden mukaan. Syön myös jäätelöä, sipsejä, suklaata viikoittain. Eli kun perustus on kunnossa voi myös herkutella! Tarkennan, jos joku haluaa kokemusasiantuntijalta kysyä jotain :)
-Asiantuntija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupalalla maustamaton jugurtti+rahka ja marjat/banaani/omana/avokado, kahvi
lounaalla paljon kasviksia: parsakaali, kaali, porkkana, paprika jne ja proteeniksi tofu/kana/jauheliha
välipala: proteiinipitoinen juoma/rahka
päivällinen: sama kuin lounas
iltapala: rahka, jugurtti ja mehukeitto
Argh, näen joka kerta punaista, kun näen näitä somevaikuttaja-dieettejä.
Tällaisia ei kukaan jaksa noudattaa kovin pitkään ellei oma ruokavalio ole jo lähellä tuollaista. Tärkeää olisi kuitenkin löytää sellainen syömisen malli, jota pystyy noudattamaan pysyvästi.
Vähän muutosta kaloreissa, vähän muutosta painossa.
Vierailija kirjoitti:
Aamupala on aina väärin. Rikkoo paaston.
Katsokaa miten Etelä-Euroopassakin on syöty satoja vuosia.
Aamupalaksi kahvi, sitten kevyt lounas, ja illalla raskas päivällinen ennen nukkumaanmenoa.
180 astetta siis päinvastoin kuin Suomessa opetetaan.
Paasto oli ennen maataloutta ihmiselle normaali olotila. Ihminen oli ennen vanhaan suunnilleen samanlainen kuin nyt, eikä meitä ole luotu tähän, no melko surkeaan höttöön.
En esim ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi vähän liikkuvan ihmisen pitäisi syödä jättimäiset määrät hiilihydraattipitoista ruokaa, joka nostaa verensokeritason korkealle?
Juuri tätä yritän tässä hakea, eli pieniä muutoksia jotka on helppo ylläpitää ja jotka eivät tunnu liian suurilta muutoksilta. Jos teen liian ison muutoksen kerralla, kyllästyn ja syön pian taas miten sattuu. Syöminen on myös vakiintuneita tapoja, joita yritän nyt muuttaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos hän pitää siitä, ei se ole turha. Aina parempi pieni aamupala kuin ei aamupalaa. Ideana on opettaa keho siihen, että ravintoa tulee silloin kun tarvitsee tehdä jotain.
Heh, nyt ap on opettanut kehonsa sinne omalle mukavuusalueelle ja hänellä on kivaa?
Ap uhraa itsensä niinä päivinä kun syö herkkuja. Eikö nyt kuitenkin kannattaisi uhrautua sen verran, että hoitaisi homman tasapainoon?
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella pitäisi olla selkärankaa siihen että ne loputkin herkut jäävät pois.
Useimmiten huono neuvo, ja ihan tarpeetonta tehdä noin jotta laihtuu. Ap:n valitsema linja tehdä pieniä "kivuttomia" säätöjä sinne tänne on itse asiassa se, mikä parhaiten ennustaa että painonpudotustulos myös pysyy laihdutuksen jälkeen. Ei ole mitään tarvetta äärimmäisyyksiin kuten jättämään mitään kokonaan pois. Ja näin voi laihtua paljonkin, itse laihduin hitaasti ja varmasti 112 kilosta 67 kiloon ihan jättämättä mitään pois ruokavaliosta kokonaan tai harrastamatta mitään järin normaalista syömisestä poikkeavia ruokavalioita (tyyliin karppaus). Juttuja joita itse matkan varrella tein asteittain:
- Lisäsin kasviksia ja hedelmiä, jolloin kaloritiheämmän ruoan osuus jäi pienemmäksi (esim. ennen iltapala 2-3 juustoleipää, vaihdoin 1 leipään + hedelmä, lautasmalli)
- Vähensin kaloripitoisten juomien juomista
- Vähensin juustojen käyttöä, nämä olivat minulle iso himon aihe ja söin paljon, opettelin syömään leivällä esim. hummusta, tapenadea yms. kasvipohjaisia vaihtoehtoja
- Kahvin kanssa makeaa vain pari kertaa viikossa kun ennen oli joka päivä
- Sokerin käytön kohtuullistaminen, esim. sokerijogurtin sijaan maustamaton + marjoja tai hedelmää, makeista muroista mysleihin yms, karkkia pienempiä määriä ja harvemmin
- Rasvan käytön kohtuullistaminen
- Kun paino oli alle 100 kilon, aloin käydä kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa jotta kaloreita kuluisi paremmin, ja kävellä muina päivinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän pitää siitä, ei se ole turha. Aina parempi pieni aamupala kuin ei aamupalaa. Ideana on opettaa keho siihen, että ravintoa tulee silloin kun tarvitsee tehdä jotain.
Heh, nyt ap on opettanut kehonsa sinne omalle mukavuusalueelle ja hänellä on kivaa?Ap uhraa itsensä niinä päivinä kun syö herkkuja. Eikö nyt kuitenkin kannattaisi uhrautua sen verran, että hoitaisi homman tasapainoon?
Siis mikä sulla on ongelmana? Eikö se nyt ole tärkeintä että pääsee edes alkuun siinä laihdutuksessa, ei se että homma menee jonkun muun mielen mukaan heti täysin oikein. Näkemyksiä oikeasta syömisestä on niin monia erilaisia, että jokainen tehköön tavalla joka itselle sopii ja toimii.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä yritän tässä hakea, eli pieniä muutoksia jotka on helppo ylläpitää ja jotka eivät tunnu liian suurilta muutoksilta. Jos teen liian ison muutoksen kerralla, kyllästyn ja syön pian taas miten sattuu. Syöminen on myös vakiintuneita tapoja, joita yritän nyt muuttaa. Ap
Itse tunnet itsesi parhaiten. Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Muutos ei tapahdu tietämällä. Se tapahtuu läpi elämällä, kokemalla ja kompuroimallakin. Se on prosessi, jossa on kerroksia, vaiheita, levähdyskohtia ja suvantovaiheita. Varmaa on kuitenkin, että painonhallinta ei sovi hätähousuille, anna itsellesi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä yritän tässä hakea, eli pieniä muutoksia jotka on helppo ylläpitää ja jotka eivät tunnu liian suurilta muutoksilta. Jos teen liian ison muutoksen kerralla, kyllästyn ja syön pian taas miten sattuu. Syöminen on myös vakiintuneita tapoja, joita yritän nyt muuttaa. Ap
Itse tunnet itsesi parhaiten. Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Muutos ei tapahdu tietämällä. Se tapahtuu läpi elämällä, kokemalla ja kompuroimallakin. Se on prosessi, jossa on kerroksia, vaiheita, levähdyskohtia ja suvantovaiheita. Varmaa on kuitenkin, että painonhallinta ei sovi hätähousuille, anna itsellesi aikaa.
Ihminen toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja. Tämä vie usein oman aikansa.
Janojuomaksi vesi, kaikki mehut, limut, energiajuomat yms. pois.
Pienemmät ruokalautaset! Tulee huomaamatta syötyä vähemmän. Itsellä käytössä mummolta perityt vanhat arabiat. Oikein kauhistuttaa ulkona syödessä miten valtavia nykylautaset on ja miten paljon niihin lastataan ruokaa...
Vierailija kirjoitti:
Vähän muutosta kaloreissa, vähän muutosta painossa.
Ei mulla ole minkäänlainen kiire tämän laihdutuksen kanssa, kun en vuodessa lihonut niin ei tarvitse vuodessa laihtuakaan. Olen asettanut tavoitteeksi 10 kiloa vuodessa, kun painoa on pudotettavana 10kg. Pääasia että paino on kuitenkin laskusuunnassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän muutosta kaloreissa, vähän muutosta painossa.
Ei mulla ole minkäänlainen kiire tämän laihdutuksen kanssa, kun en vuodessa lihonut niin ei tarvitse vuodessa laihtuakaan. Olen asettanut tavoitteeksi 10 kiloa vuodessa, kun painoa on pudotettavana 10kg. Pääasia että paino on kuitenkin laskusuunnassa. Ap
Korjaan, painoa pudotettavana 30 kiloa. Ap
Pienemmät annokset on jo paljon. Moni ei malta odottaa että ruoka laskeutuu, vaikka olisikin tunne että vielä mahtuu. Ei sitä vatsaa ole pakko täyttää ääriään myöten joka kerta. Hieman kun odottaa pienenkin annoksen jälkeen niin on hyvä ja kylläinen olo.
Lisäksi pientä nälän tunnetta päivittäin ei tarvitse pelätä tai välttää. Tiedostaa vaan tämän. Ja juo vaikka puoli lasia vettä siinä kohtaa.
Oli näköjään pakko tehdä taas uusi avaus laihtumiseen liittyen. Noita vinkkejä oisit löytänyt kymmenistä aiemmin samasta aiheesta tehdyistä aloituksista. Vauva sivut on kuin televisio, joka suoltaa ulos vain uusintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän pitää siitä, ei se ole turha. Aina parempi pieni aamupala kuin ei aamupalaa. Ideana on opettaa keho siihen, että ravintoa tulee silloin kun tarvitsee tehdä jotain.
Heh, nyt ap on opettanut kehonsa sinne omalle mukavuusalueelle ja hänellä on kivaa?Ap uhraa itsensä niinä päivinä kun syö herkkuja. Eikö nyt kuitenkin kannattaisi uhrautua sen verran, että hoitaisi homman tasapainoon?
Siis mikä sulla on ongelmana? Eikö se nyt ole tärkeintä että pääsee edes alkuun siinä laihdutuksessa, ei se että homma menee jonkun muun mielen mukaan heti täysin oikein. Näkemyksiä oikeasta syömisestä on niin monia erilaisia, että jokainen tehköön tavalla joka itselle sopii ja toimii.
Et tunnista itsestäsi käytöstä josta syytät muita? Tehän olette samaa mieltä. 😂 Alkuun pääseminen vaati muutosta.
En tiedä minkälaista painoa pudotat, itse olen laihduttanut vain niitä 2-5 ylimääräistä kiloa pari kertaa elämässäni. Hitaasti ja järkevästi.
Parhaat pikkuvinkit:
- Lisään kasviksia joka ruokaan, yksi pottu vähemmän, tilalle porkkanaa, jauhelihasta osan korvaa sienillä, riisin tilalle ohra tai vaikka salaatti. Paljon marjoja.
-Lähden ulos, ei välttämättä liikunnan takia vaan koko sen ajan olen pois jääkaapilta ja pullapussilta.
-Syön tiheästi, ruuansulatus toimii tehokkaasti koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Pienemmät ruokalautaset! Tulee huomaamatta syötyä vähemmän. Itsellä käytössä mummolta perityt vanhat arabiat. Oikein kauhistuttaa ulkona syödessä miten valtavia nykylautaset on ja miten paljon niihin lastataan ruokaa...
Ota lautasen sijaan käyttöön kämmenmalli. Pari kämmenellistä kasviksia, yksi kämmenellinen proteiinin lähdettä ja puolikas kämmenellinen hiilareita.
Prof. sisätautien erikoislääkäri ja lihavuustutkija Pertti Mustajoen kirjoissa on paljon vinkkejä, hae kirjastosta.