Miten sun lapsuudenkodissa 80-luvulla suhtauduttiin homouteen?

80- luvulta en muista muuta kuin että yhdestä ihmisestä kuiskittiin, että " onkohan se homo" 90- luvulla sitten muistan, että joku tuttu tuli kaapista ulos ja äitini luki jonkun artikkelin siitä, että homous on synnynnäistä. Muistan, että aikuiset puhuivat noista kahdesta asiasta ja osa, kuten äitini, puolusti tuota tuttavaa ja osa nimittely sairaaksi.

Ei mitenkään, ei tiedetty sellaisista.

Aidsin ilmestyttyä naureskeltiin ja vitsailtiin "aina ilman daami seuraa"

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Tais osua omaan nilkkaan nillittäjillä. Se on sairaus. 

Mikä nykyihmistä homoudesta jaksaa  kiinnostaa?

Ootteko yhtä kiinnostuneita vasenkätisistä tai niistä, jotka osaavat laulaa? Tai mietitte, miten vauvat tulevat tähän maailmaan ja yritätte keksiä polkupyörän yhä uudelleen. 

Eikö homous ole luonnollista ja tiedostettu satoja vuosia. 

t. 72v. 

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat oli mielestään avoimia ja suvaitsevaisia, eli eivät mitenkään ällötelleet tai tuominneet homoseksuaalisuutta. Mutta aikansa hengen mukaisesti pitivät kyllä jonkinlaisena kehityshäiriönä tai sairautena. Äiti joskus olevinaan tietäväisenä selitti, että jotain siinä sikiönkehityksessä tai kohdussa tapahtuu, että homoksi tulee, näkeehän sen niistä miehistäkin jo että on naismaisia. Eli ajatus oli ilmeisesti, että surullista että tuommoinen kehityshäiriö joillekin tulee, mutta kun nyt sellaisia ihmisiä on olemassa, niin saavat rauhassa olla mitä ovat.

Meillä sama! Ja kun toisenlaista tietoa asiasta saivat, hyväksyivät sen jotenkin hyvin helposti ja mutkattomasti ( vaikka olivat eläneet aikana, jolloin homous oli ensin rikos ja myöhemminkin sairaus).

Naureskeltiin vähän kylän tunnetulle homolle. Semmoiselle joka oli tullut kaapista vanhana miehenä. Mutta ihan hyvänä äijänä sitä kuitenkin pidettiin, kun oli paikallinen ja sukua käytännössä kaikille.

Ei sitä olut vielä 80 luvulla Espoossa keksittykään.

Oli keksitty nämä erilaiset ilmaisut kuten "vi--n h--o", mutta se ei tarkoittanut mitään vähemmistöseksuaalia, se oli vain pelkkä ilmaisu.

Joskus ihan 80 luvun lopussa taisi tulla historian ensimmäisen kerran koko koulussa yksi h--o epäily ja sekin oli vasta epäily.

ps myös lihavia oli koko ylä- ja ala-asteella vain 1

Neutraalisti.

Olin 1980-luvulla teini. Sen vähän, mitä homoista kukaan puhui, suhtautuminen oli aika neutraalia, mutta varovasti siitä puhuttiin. Yhden kaverini kaveri oli :':kuiskaus:': homppeli :':kuiskaus päättyy:': Myös aikuiset mainitsivat joskus jostakin ihmisestä, että hän on  :':kuiskaus:': homomies :':kuiskaus päättyy:':

Eli ainakaan minun uskonnollisessa lähipiirissäni heitä ei vihattu, mutta ei uskallettu puhua ääneenkään. Varsinaisia homojen vihaajia ei lähipiirissäni ollut, eikä tiettävästi homojakaan.

1990-luvun alussa yksi lesbo tai biseksuaali nainen yritti iskeä minua. Tein hänelle selväksi, että en ole kiinnostunut naisista. Pystyimme sen jälkeen olemaan ihan normaaleja kavereita.

Meillä on aina ollut hyvin liberaali ilmapiiri. Meillä on aina puhuttu hyväksyvään sävyyn heistä. 

Vaikeaa oli 80-luvulla. Asiasta ei puhuttu mm koulussa lainkaan. Vaiettiin.

Lätty lätisi helposti jos oli erilainen nuori. Siis jos oli silmälasit, lihava, erilaiset farkut, tukka väärin, ilme väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Tämä.

Eihän silloin mitään homoja edes ollut olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se herättänyt sen kummempaa ihmetystä, edes maalaiskylässä,  kun lapsuudenkodin naapurissa asui jo 60-luvulla homo opettaja-pariskunta.

En muista kenenkään ihmetelleen silloin tai  80-luvulla homoutta tai lespoutta, sillä jo 60-70-luvulla oli valtakunnan homo tv:ssä Monsieur Mosse, jolla oli jopa oma ohjelma. Homo  ja lesbo baarit ja yökerhot yleistyivät. 

Ja näin vanhuksena jaksaa ihmetyttää, miten homous jaksaa vielä puhuttaa ihmisiä, kun Tuntematon Sotilas - kirjassakin oli homo ja samoin sodassa. Siinä mielessä "nuoriso" ei elä tässä ajassa, vaan jossakin 1800-luvulla ja on taantunut kaavoihinsa, vaikka syytetään meitä vanhuksia. 

 

Ei varmasti ollut homoa Tuntemattomassa, kaikki olivat kunnon heteroita!

Tuntematonta en ole lukenut niin siitä en tiedä, mutta esimerkiksi Tom of Finland oli sodassa ja kyllä siellä varmaan muitakin homoja on ollut. Silloin ei vain voinut olla julkisesti homo, mutta ei sitä homostelua 2000-luvulla keksitty, aina niitä on ollut ja ihan Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Tämä.

Eihän silloin mitään homoja edes ollut olemassa.

Turhaa provoilua tällainen. Isosetäni tapasi miehensä v. 72 ja siitä lähtien ovat olleet yhdessä. 

Tuntematon käsite. Ei sellaisia tiedetty olevan olemassakaan.

Sellaisesta aiheesta ei puhuttu lainkaan, koska se aihe ei käynyt mielessä, eikä myöskään yhteiskunnallinen keskustelu koskenut homoutta. Asia ei ollut tapetilla, niin sanotusti. 

 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä olut vielä 80 luvulla Espoossa keksittykään.

Oli keksitty nämä erilaiset ilmaisut kuten "vi--n h--o", mutta se ei tarkoittanut mitään vähemmistöseksuaalia, se oli vain pelkkä ilmaisu.

Joskus ihan 80 luvun lopussa taisi tulla historian ensimmäisen kerran koko koulussa yksi h--o epäily ja sekin oli vasta epäily.

ps myös lihavia oli koko ylä- ja ala-asteella vain 1

Kyllä on täytynyt elää melkoissa tynnyrissä, jos ei ole kuullut 80-luvilla homoudesta, oli suuri määrä tv:ssä homoja, kuten nämä Mosset ja Petet, Sami, Marco,  Jorma Uotinen jne. Ja heillä oli omat tv ohjelmat. 

Ja myös päivän politiikassa. 

Tällaisista asioista ei puhuttu sanaakaan. Eikä puhuta vielä tänäkään päivänä. Eikä kyllä tarvitsekaan puhua.

Hyväksyvästi. Vanhempani olivat edistyksellisiä.