Miten sun lapsuudenkodissa 80-luvulla suhtauduttiin homouteen?

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ei siihen aikaan puhuttu noista asioista lasten kuullen 

Olen eri mieltä. Olen syntynyt vuonna 1980. Mulle alkoi siinä kouluunmenon kynnyksellä olla  selvää, mitä homous on. Mun äidillä oli omakohtaisesti kokemuksia ihan jopa julkihomoseksuaaleista (hänellä oli jo 70-luvun alkukupuolella lukiossa julkihomo opettaja), joten asia oli hänelle ihan neutraali. Perin tämän neutraalin asenteen vanhemmiltani. Muistan elävästi uutisen, kun Tanskassa samaa sukupuolta olevien parisuhteet laillistettiin vuonna 1989.

Ei mitenkään. Homous ehkä mainittiin koulussa jossain sivulauseessa bilsan tunnilla.

Meidän korttelissa asui 2 miestä yhdessä ja vanhempani puhuivat heistä aina veljeksinä. Lol. Myös tuttavissa oli yksi naispariskunta, mutta heistäkin puhuttiin aina vaan ystävyksinä. 

Rockfaneille on varmaan viimeistään Halfordin nahkalook paljastanut että on homoja.

Kehityskulku: ei puhuttu mitään - kauhisteltiin - vitsailtiin - ei pidetä juuri minään. Pohjimmiltaan asia ei kuitenkaan ollut mitenkään mullistava tai merkityksellinen edes silloin kasarilla.

Ei mitenkään erityisesti. Sanottiin ehkä jostain, että onkohan se miehiin päin, mutta kun oikeasti lähipiirissä tai edes kylällä ei ollut ketään homoa, niin mitäpä siitä puhumaan sen kummemmin. Meidän kaupungissa oli kai yksi lesbopari, mutta vaikka oli melko pieni kaupunki, en tiedä edes ulkonäöltä saati nimeä.

Asuin eepeellä lapsuuteni ja nuoruuteni suurimmaksi osaksi. Meilläpäin ei oltu mitenkään erityisen uskonnollisia vaikka joitain lahkolaisia olikin, heitäkin siedettiin ja annettiin olla rauhassa, hellareita, vapaakirkkolaisia ja jehovia. Sitä en tiedä että mitä he sitten mahtoivat ajatella homoista.

N50

Hyviä vitsejä oli heistä. Kovasti naurettiin.

Suhtautuisin neutraalisti, mutta homoseksualistit turhan usein panevat ties kenenkä kanssa ilman kondomia ja taudit leviää

Ei siihen suhtauduttu mitenkään, sillä homoutta esiintyi enimmäkseen vain Ruotsissa, eikä Pohjois-Pohjanmaalla ollut silloin lainkaan homoseksuaaleja.

Ei puhuttu mitään. Tuttavapiirissä ei ollut homoja sikäli kuin tiesin, eikä mediassakaan yleensä puhuttu heistä. Jostain olin kyllä saanut tietää, että homoja on olemassa, mutta en yhtään muista mistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen suhtauduttu mitenkään, sillä homoutta esiintyi enimmäkseen vain Ruotsissa, eikä Pohjois-Pohjanmaalla ollut silloin lainkaan homoseksuaaleja.

Näin. Meilläkin vanhemmat sanoivat että Suomi on käytännössä vapaa homouden synnistä ja kaikki poikkeavat ovat muuttaneet Ruotsinmaalle harjoittamaan syntisiä tekojaan.

Niinhän se asia taisi oikeasti ollakin, koska missään niitä homoja ei näkynyt. Ei missään.

En muista että asiasta olisi mitenkään erityisesti puhuttu, mutta sen muistan että jossain lähitienoilla asui miespari, jotka pukeutuivat naisten vaatteissiin. Muuten en ehkä olisi niitä huomannut, mutta he kulkivat samalla bussilla ja heillä oli usein kissa mukana. Paikallinen pappi oli myös homo, mutta kukaan ei sanonut sitä ääneen, silloin oltiin vielä enimmäkseen kaapissa ja vaikka "kaikki" tiesi niin oltiin kuin ei tiedettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään 1960-luvulla. Ei puhuttu, mutta ei myöskään naureskeltu tai muuten suhtauduttu selvästi homoseksuaalisiin, vaikka oli heitä silloinkin lähipiirissä. Olivat mitä olivat, mitäpä se muille kuului.

Omakin lapsuuteni oli 1960-70-lukujen aikaan. Vanhempani syntyivät 1930-luvulla maaseudulla (eri paikkakunnilla) ja maalla perheemme asui vuoteen 1972 asti. He saatoivat mainita homoseksuaalisuudesta muitten aikuisten kanssa keskustellessaan kuten muistakin elämän ilmiöistä. Kummankaan vanhempani suvuissa ja lähipiirissä ei puhuttu rumasti kenestäkään eikä ketään vierottu. Hyvin kirjoitit "ihmiset ovat mitä ovat". Kerran luin äidilleni tältä palstalta, että eräät vättivät ettei ennen edes ollut homoseksuaaleja, ainakaan maaseudulla, johon äitini ihmetteli olivatko ko. ihmiset sokeita ilman minkäänlaista huomiokykyä.

Mun vanhemmat oli mielestään avoimia ja suvaitsevaisia, eli eivät mitenkään ällötelleet tai tuominneet homoseksuaalisuutta. Mutta aikansa hengen mukaisesti pitivät kyllä jonkinlaisena kehityshäiriönä tai sairautena. Äiti joskus olevinaan tietäväisenä selitti, että jotain siinä sikiönkehityksessä tai kohdussa tapahtuu, että homoksi tulee, näkeehän sen niistä miehistäkin jo että on naismaisia. Eli ajatus oli ilmeisesti, että surullista että tuommoinen kehityshäiriö joillekin tulee, mutta kun nyt sellaisia ihmisiä on olemassa, niin saavat rauhassa olla mitä ovat.

En muista että silloin olisi puhuttu mitään, en edes tiennyt että sellaista oli olemassa. 90-luvulla Suosikista muistaakseni luin ekan kerran Freddie Mercurystä ja kai se siitä pikkuhiljaa selvisi. Eikä meillä kyllä vielä silloin 90-luvulkakaan siitä mitään puhuttu.

Ajateltiin, että ne oli semmoisia hassuja naismaisia homppeleita, jotain kampaajia, ja niitä oli vaan Helsingissä. Sinänsä ihan positiivinen suhtautuminen, mutta siis jotain sellaista, mitä täällä päin ei ollut olemassakaan. 

Mosse ja Pepe olivat sankareita.

Vierailija kirjoitti:

Mosse ja Pepe olivat sankareita.

Tämmöinen Mösjöö Mosse-tyylinen karikatyyrinen elosteleva homo oli se, millaisiksi kaikki kuviteltiin. Usein meni homot ja transvestiitit/transseksuaalit sekaisin. Mutta ei meidän perheessä ainakaan mitään vihaa heitä kohtaan ollut. Ei kyllä ketään tunnettukaan.

Eipä se herättänyt sen kummempaa ihmetystä, edes maalaiskylässä,  kun lapsuudenkodin naapurissa asui jo 60-luvulla homo opettaja-pariskunta.

En muista kenenkään ihmetelleen silloin tai  80-luvulla homoutta tai lespoutta, sillä jo 60-70-luvulla oli valtakunnan homo tv:ssä Monsieur Mosse, jolla oli jopa oma ohjelma. Homo  ja lesbo baarit ja yökerhot yleistyivät. 

Ja näin vanhuksena jaksaa ihmetyttää, miten homous jaksaa vielä puhuttaa ihmisiä, kun Tuntematon Sotilas - kirjassakin oli homo ja samoin sodassa. Siinä mielessä "nuoriso" ei elä tässä ajassa, vaan jossakin 1800-luvulla ja on taantunut kaavoihinsa, vaikka syytetään meitä vanhuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä se herättänyt sen kummempaa ihmetystä, edes maalaiskylässä,  kun lapsuudenkodin naapurissa asui jo 60-luvulla homo opettaja-pariskunta.

En muista kenenkään ihmetelleen silloin tai  80-luvulla homoutta tai lespoutta, sillä jo 60-70-luvulla oli valtakunnan homo tv:ssä Monsieur Mosse, jolla oli jopa oma ohjelma. Homo  ja lesbo baarit ja yökerhot yleistyivät. 

Ja näin vanhuksena jaksaa ihmetyttää, miten homous jaksaa vielä puhuttaa ihmisiä, kun Tuntematon Sotilas - kirjassakin oli homo ja samoin sodassa. Siinä mielessä "nuoriso" ei elä tässä ajassa, vaan jossakin 1800-luvulla ja on taantunut kaavoihinsa, vaikka syytetään meitä vanhuksia. 

 

Ei varmasti ollut homoa Tuntemattomassa, kaikki olivat kunnon heteroita!