Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies syyttää minua lapsemme autismista
12.08.2025 |
On jo muutenkin tosi rankkaa tämä arki. Ja siihen päälle mies, lapsen isä siis, joka syyttää minua lapsemme autismista. Tai ei siitä diagnoosista vaan niistä oireista. On kuulemma minun vika että lapsi on sellainen kuin on. Olen kuulemma kasvattanut väärin ja tehnyt sitä ja tätä väärin ja siten aiheuttanut ne oireet. Tätä saan kuulla joka kuukausi, etenkin silloin kun lapsella on vaikeampi vaihe menossa. Ja samalla mies jättää lapsen tarpeet käytännössä vain minun hoidettavaksi. Ei kuulemma jaksa osallistua asiaan minkä minä olen aiheuttanut. Eroa mietin koko ajan mutta vielä ei ole löytynyt voimia erota, kun ei ole ketään läheistä auttamaan käytännön asioissa kuten muutto jne. Olisiko täällä joku vastaavan kokenut? Joka voisi kertoa suostuiko mies lopulta uskomaan että vaimo eli lapsen äiti ei aiheuttanut niitä oireita lapselle?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Autismipiirteet ovat piirteitä, eivät oireita. Autismi on neurotyyppi, ei sairaus tai muutenkaan mikään huono juttu. Miehesi kannattaisi olla ylpeä lapsestaan, sillä hänellä on paljon annettavaa maailmalle.
Riippuu siitä kuinka vaikea-asteinen autismi lapsella on. Olen eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei ole kasvattanut oikein?
Miksi nainen ei käynyt armeijaa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa lapsi hyvään perheeseen. Sellaiseen, missä vanhemmat keskittyvät lapsen hyvinvointiin.
Ei taida olla jonossa autistin adoptoijia.
On meinaan sen verran rankkaa hommaa.
Onko? Varmasti näin, jos autisti ei pysty kommunikoimaan, laskee allensa jne. Monet "autistit" ovat ihan normityyppejä, kunhan saavat kasvaa ihan vaan tavallisessa kasvuympäristössä.
Selkeästi kokemuksen rintaääni puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on "autistisia piirteitä" ja vanhemmat keskittyvät riitelemään sekä syyttelemään toisiaan.
Kuka tahansa lapsi menee rikki tuollaisesta.
Ei keskitytä syyttelemään toisiamme. Mies syyttää minua. Minä en syytä ketään. Ap
Kannattaako tuohon tilanteeseen jäädä? En ole viime vuosina nähnyt kirjoituksia aiheesta, mutta ollessani nuori perheenäiti tavallisia ihmisiä valistettiin siitä, että kun perheeseen syntyy vammainen lapsi, joissakin tapauksissa mies kiistää olevansa lapsen isä (!) ja etääntyy perheestä. Kerrottiin, että vammaisen lapsen vanhemmat eroavat yleisemmin, kun toinen vanhempi jättää vastuun ja lapsen hoidon toiselle osapuolella, joka joutuu kamppailemaan yksin vaikeassa perhetilanteessa. Mahtavatko ihmiset olla yhtään valistuneempia nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei ole kasvattanut oikein?
Miksi nainen ei käynyt armeijaa ?
Mistä tiedät ettei käynyt?
Armeija, vaikka niin kiva juttu onkin, ei liity mitenkään perheen perustamiseen ja siihen, miten kantaa vastuu vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sinulle vastaus miksi miehesi tekee noin.
"Ja samalla mies jättää lapsen tarpeet käytännössä vain minun hoidettavaksi. Ei kuulemma jaksa osallistua asiaan minkä minä olen aiheuttanut."
Mies ei kestä lapsen haasteita ja käyttäytymistä ja nyt hän on mielestään löytänyt "pakotien" tilanteesta. Hän on omassa mielessään keksinyt että kun sinä olet syypää lapsen käytökseen niin hänellä on oikeus vetäytyä takavasemmalle ja jättää sinut yksin hoitamaan ongelmia.
Sarjassamme hyvät isät ja sankarit.
Lapsen isä on vähintäänkin tyhmä. Ei taida kummoinen kumppani olla, veikkaan että sortoa on ollut Apta kohtaan jo ennen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa lapsi hyvään perheeseen. Sellaiseen, missä vanhemmat keskittyvät lapsen hyvinvointiin.
Ei taida olla jonossa autistin adoptoijia.
On meinaan sen verran rankkaa hommaa.
Onko? Varmasti näin, jos autisti ei pysty kommunikoimaan, laskee allensa jne. Monet "autistit" ovat ihan normityyppejä, kunhan saavat kasvaa ihan vaan tavallisessa kasvuympäristössä.
Selkeästi kokemuksen rintaääni puhuu.
Kyllä. Sijaisperheenä toimineena näin.
Syytelkää keskenään toisianne. Riidelkää oikein huutamalla. Kerätkää välillä sitä vihaa ja räjähtäkää toisillenne ihan yllättäen.
Ihana ympäristö lapselle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa lapsi hyvään perheeseen. Sellaiseen, missä vanhemmat keskittyvät lapsen hyvinvointiin.
Ei taida olla jonossa autistin adoptoijia.
On meinaan sen verran rankkaa hommaa.
Onko? Varmasti näin, jos autisti ei pysty kommunikoimaan, laskee allensa jne. Monet "autistit" ovat ihan normityyppejä, kunhan saavat kasvaa ihan vaan tavallisessa kasvuympäristössä.
Selkeästi kokemuksen rintaääni puhuu.
Kyllä. Sijaisperheenä toimineena näin.
Kuinka suurta osuutta autismin kirjosta tuli todistettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa lapsi hyvään perheeseen. Sellaiseen, missä vanhemmat keskittyvät lapsen hyvinvointiin.
Ei taida olla jonossa autistin adoptoijia.
On meinaan sen verran rankkaa hommaa.
Onko? Varmasti näin, jos autisti ei pysty kommunikoimaan, laskee allensa jne. Monet "autistit" ovat ihan normityyppejä, kunhan saavat kasvaa ihan vaan tavallisessa kasvuympäristössä.
Selkeästi kokemuksen rintaääni puhuu.
Kyllä. Sijaisperheenä toimineena näin.
Kuinka suurta osuutta autismin kirjosta tuli todistettua?
Laidasta laitaan on tullut nähtyä. Kuinka niin?
Oma tapani kohdata näitä lapsia ei ole tehnyt pahaa yhdellekään "autistille". Ihan normi arjella menty. Jutellaan mukavia. Koti on turvallinen paikka, jossa viihdytään.
En vain ole tehnyt numeroa erilaisuudesta. Kaikki me olemme erilaisia. Täysin neurotyypillistä ihmistä ei edes ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa lapsi hyvään perheeseen. Sellaiseen, missä vanhemmat keskittyvät lapsen hyvinvointiin.
Ei taida olla jonossa autistin adoptoijia.
On meinaan sen verran rankkaa hommaa.
Onko? Varmasti näin, jos autisti ei pysty kommunikoimaan, laskee allensa jne. Monet "autistit" ovat ihan normityyppejä, kunhan saavat kasvaa ihan vaan tavallisessa kasvuympäristössä.
Selkeästi kokemuksen rintaääni puhuu.
Kyllä. Sijaisperheenä toimineena näin.
Kuinka suurta osuutta autismin kirjosta tuli todistettua?
Laidasta laitaan
Kiva.
Pidemmän päälle on kuitenkin stressaavaa seurata, ettei lapsi lyö päätänsä halki seinään tai ta pa sisaruksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan pitkittänyt lasten hankkimista ja ihmettelet, kun tulee vammaisia lapsia. Aivan sinun syysi.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan pitkittänyt lasten hankkimista ja ihmettelet, kun tulee vammaisia lapsia. Aivan sinun syysi.
Myös miehen syy, mitä on mennyt tekemään niin vanhana. Tässä sitä nähdään, ettei vanhojen miesten kanssa kannata lisääntyä!
Taitaa olla koulut taas alkaneet ja oma täydellisesti kasvatettu mussukka ei mennyt kouluun..
Ap. Pyydän. Eroa miehestäsi välittömästi läkä ota takaisin.
Minun elämäni pilasi tuollainen kaikesta valittava ja lapsia nöyryyttävä isä. Hän ei edelleenkään ymmärrä vastuutaan, kontrolloi, syyllistää ja jäkättää. Mursi itsetunnon lapsiltaan jo varhain. Silti ajattelee itse olevansa jotenkin hieno mies. Kaikki muut vaan ovat huonoja.
Kannattaa ajoissa suojella lasta. Minun äitini ei uskaltanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on "autistisia piirteitä" ja vanhemmat keskittyvät riitelemään sekä syyttelemään toisiaan.
Kuka tahansa lapsi menee rikki tuollaisesta.
Ei keskitytä syyttelemään toisiamme. Mies syyttää minua. Minä en syytä ketään. Ap
Kannattaako tuohon tilanteeseen jäädä? En ole viime vuosina nähnyt kirjoituksia aiheesta, mutta ollessani nuori perheenäiti tavallisia ihmisiä valistettiin siitä, että kun perheeseen syntyy vammainen lapsi, joissakin tapauksissa mies kiistää olevansa lapsen isä (!) ja etääntyy perheestä. Kerrottiin, että vammaisen lapsen vanhemmat eroavat yleisemmin, kun toinen vanhempi jättää vastuun ja lapsen hoidon toiselle osapuolella, joka joutuu kamppailemaan yksin vaikeassa perhetilanteessa. Mahtavatko ihmiset olla yhtään valistuneempia nykyään?
Kyllä nykyäänkin on uutisissakin ollut juttua, että erityislasten ja nepsylasten vanhemmat eroaa herkemmin kuin tavallisten lasten ja nimenomaan niin, että se on se isä joka häipyy.
Miehesi on idi ootti. Autismi ei ole koskaan kasvatuksesta johtuvaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole. Kysymyksessä ei ole sairaus. Olen itse ollut haastava lapsi vanhemmilleni 70-luvulla.
Omat vanhempani eivät riidelleet keskenään, vaan näkivät kiinnostuksen kohteeni.
Minut ohjattiin musiikin ja taiteen pariin. Tuloksena oli itsevarma solisti ja orkesterimuusikko jo teini-iässä.