Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi reagoi voimakkaasti pieneenkin fyysiseen epämukavuuteen?
12.08.2025 |
Toivoin, että ajan myötä ja ikää karttuessa asia helpottuisi, mutta ei. Lapsi täyttää pian 7 ja on edelleen sellainen, että jos on pienikin fyysinen epämukavuus, niin hän reagoi siihen voimakkaasti. Tekee heti selväksi, että asia häiritsee paljon ja jos ei sitä epämukavuutta saada poistettua, niin tuloksena on kiukkuisuus, joskus itkukin. Tällaisia epämukavuuksia voi olla esim. todella pieni naarmu ihossa, nälkä, jano, pieni ryppy sukassa kengän sisällä, hius paidan sisällä, vaatteet pesulappu, vähän kuuma tai vähän kylmä, hiki, tuuli kasvoilla jne. Eli asioita, joita ihmisen elämässä nyt on joka päivä montakin kertaa. Muille pikkuasioita, joita ei edes huomaa. Mutta lapselleni asioita, jotka estää keskittymästä mihinkään muuhun ja tekee kiukkuiseksi. Olen neuvolassa tätä yrittänyt kysyä useamman kerran, mutta eivät siellä reagoi muuten kuin että aha tai jaahas. Olisiko neuvoja tällaiseen asiaan lapsen kanssa?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkkyyttä, nepsy. Aikuisena tällaisena sanon, että ota lapsen tunteet vakavasti. Hän tuntee asiat eri tavoin kuin muut. Se ei tarkoita sitä, ettei tunne olisi sen todellisempi kuin sinun tunteesi.
Esim. autistit eivät usein pidä kevyestä kosketuksesta. Itse en pidä tietyistä tavoista koskettaa, ne aiheuttavat minussa epämukavan tunteen ja joskus jopa raivoa. Samoin tiettyjen vaatteiden kiristävyys tai saumat. Jokin hermojen väärin kytkentä, mikä on synnynnäistä, enkä voi asialle mitään. Näihin ei voi siedättää, vaan pitää hyväksyä ihmisen ominaisuutena.
Voi niihin hieman siedättää, sensorisen integraation kautta tapahtuvalla toimintaterapialla pienenä.
En tiedä olenko autisti, mutta minua on aina ahdistanut halaaminen. Pienestä asti ollut sama tunne. Eikä ole helpottanut, vaikka minua on halattu liiankin kanssa pienestä asti.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkkyyttä, nepsy. Aikuisena tällaisena sanon, että ota lapsen tunteet vakavasti. Hän tuntee asiat eri tavoin kuin muut. Se ei tarkoita sitä, ettei tunne olisi sen todellisempi kuin sinun tunteesi.
Esim. autistit eivät usein pidä kevyestä kosketuksesta. Itse en pidä tietyistä tavoista koskettaa, ne aiheuttavat minussa epämukavan tunteen ja joskus jopa raivoa. Samoin tiettyjen vaatteiden kiristävyys tai saumat. Jokin hermojen väärin kytkentä, mikä on synnynnäistä, enkä voi asialle mitään. Näihin ei voi siedättää, vaan pitää hyväksyä ihmisen ominaisuutena.
Voi niihin hieman siedättää, sensorisen integraation kautta tapahtuvalla toimintaterapialla pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ongelmaisia pentuja on nykyään joka toisella. Ettei vaan kasvatuksella (tai sen puutteella) olisi jotain tekemistä asian kanssa?
Sinua ei taidettu kasvattaa empatialla, vai mitä?
Empatia voi olla myös liiallista jolloin se johtaa siihen, että lapsi pomottaa ja aikuiset pörräävät helikoptereina ympärillä.
t. eri
Minä näen ja kuulen sinut. Sait nyt sanottua sanottavasi. Helpottiko oloasi ja ahdistustasi?
Miksi sinua ahdistaa noin paljon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä? On ihan faktaa, että osa vanhemmista ei osaa pitää rajoja, vaan myötäilee kaikessa lasta, koska kuvittelee, että empatia ja ymmärtäminen ratkaisee kaiken
Varmasti on näin. Tässä keskustelussa on kuitenkin kyse aistiyliherkkyydestä. Löytäisitkö itse toisen keskustelun, jossa keskustellaan helikopterivanhemmuudesta, vai etsinkö sellaisen sinulle?
Annat kunnolla piiskaa niin rupeaa pikku jutut tuntumaan ihan kivoilta sen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on näin. Tässä keskustelussa on kuitenkin kyse aistiyliherkkyydestä. Löytäisitkö itse toisen keskustelun, jossa keskustellaan helikopterivanhemmuudesta, vai etsinkö sellaisen sinulle?
Ei ole. Tässä keskustelussa on kyse ap:n lapsesta, josta meillä on vain ap:n kuvaus. Kyse voi ihan hyvin olla vain siitä, että ap pörrää liikaa lapsen ympärillä ja siksi lapsi kiukuttelee. Olisihan tuo jo päiväkodissa huomattu, jos jotain tavallisuudesta poikkeuvaa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aistiyliherkkyydeltä, mikä tarkoittaa sitä, että lapsen aistit toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla. Se ryppy, lappu tai epämukava paidan materiaali ei tunnu lapselle samalta kuin muille, vaan oikeasti melkein kivuliaalta, kuin joku vaikka nipistäisi tai hankaisi ihoa hiekkapaperilla koko ajan. Voit ajatella tuota samanlaisena kehon poikkeamana kuin vaikka allergiaa. Banaanille allerginen ei maista samaa makeaa kuin muut, vaan hänelle banaani on "poltteleva" hedelmä.
Kuten täällä onkin sanottu, niin aistiyliherkkyys ei siedäty pois. Se voi hälventyä iän mukana tai olla hälvenemättä, mutta siihen ei auta muu kuin mukautuminen. Paidoista voi leikata laput pois, käyttää hellävaraisia pyykinpesuaineita ja antaa lapsen itse valita materiaaleja, jotka eivät tunnu pahalta (usein pehmeät kankaat toimivat paremmin kuin vaikka farkkukangas). Siedättämisen yrittäminen aiheuttaa lapselle vain turhaa kärsimystä ja häpeää.
Ja sit
Tuo väite ei pidä paikkansa, että aistiyliherkkyys ei siedäty pois. Ei se toki itsestään katoa. Mutta sitä voi hoitaa lievemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkkyyttä, nepsy. Aikuisena tällaisena sanon, että ota lapsen tunteet vakavasti. Hän tuntee asiat eri tavoin kuin muut. Se ei tarkoita sitä, ettei tunne olisi sen todellisempi kuin sinun tunteesi.
Esim. autistit eivät usein pidä kevyestä kosketuksesta. Itse en pidä tietyistä tavoista koskettaa, ne aiheuttavat minussa epämukavan tunteen ja joskus jopa raivoa. Samoin tiettyjen vaatteiden kiristävyys tai saumat. Jokin hermojen väärin kytkentä, mikä on synnynnäistä, enkä voi asialle mitään. Näihin ei voi siedättää, vaan pitää hyväksyä ihmisen ominaisuutena.
Voi niihin hieman siedättää, sensorisen integraation kautta tapahtuvalla toimintaterapialla pienenä.
En tiedä olenko autisti, mutta minua on aina ahdistanut halaaminen. Pienestä asti ollut sama tunne. Eikä ole helpottanut, vaikka minua on halattu liiankin kanssa pienestä asti.
t. eri
Tuntemani autistit eivät pidä halaamisesta. Kaikki kosketus tulee olla ennakoitavaa, tai autistin aloittamaa. Jos sinulla on tiettyjä intohimon kohteita tai pakkomielteitä, erinomainen muisti ja paljon tietoa jostakin aiheesta, rutiininomaista tai jopa kaavamaista käytöstä, vaikeuksia kommunikaation kanssa, saatat olla autisti. Monet vanhemmista ihmisistä ovat autisteja ilman diagnoosia. Diagnoosista ei ole muuta hyötyä kuin että se lisää itsetuntemusta ja auttaa kumppania ymmärtämään sinua.
Tuo väite ei pidä paikkansa, että aistiyliherkkyys ei siedäty pois. Ei se toki itsestään katoa. Mutta sitä voi hoitaa lievemmäksi.
Se nimenomaan pitää paikkansa. Kumosit itsekin väitteen sanomalla, että herkkyyttä voi hoitaa LIEVEMMÄKSI. Lievemmäksi hoitaminen on eri asia kuin pois siedättäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on näin. Tässä keskustelussa on kuitenkin kyse aistiyliherkkyydestä. Löytäisitkö itse toisen keskustelun, jossa keskustellaan helikopterivanhemmuudesta, vai etsinkö sellaisen sinulle?
Ei ole. Tässä keskustelussa on kyse ap:n lapsesta, josta meillä on vain ap:n kuvaus. Kyse voi ihan hyvin olla vain siitä, että ap pörrää liikaa lapsen ympärillä ja siksi lapsi kiukuttelee. Olisihan tuo jo päiväkodissa huomattu, jos jotain tavallisuudesta poikkeuvaa olisi.
Ei. Apn kuvailusta käy ilmi aivan selkeä aistiyliherkkyys. Mikään vanhemman käytös ei aiheuta tuollaista lapsessa. Onhan siellä päiväkodissa huomattu poikkeavuus, siihen vaan on siellä suhtauduttu väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on näin. Tässä keskustelussa on kuitenkin kyse aistiyliherkkyydestä. Löytäisitkö itse toisen keskustelun, jossa keskustellaan helikopterivanhemmuudesta, vai etsinkö sellaisen sinulle?
Ei ole. Tässä keskustelussa on kyse ap:n lapsesta, josta meillä on vain ap:n kuvaus. Kyse voi ihan hyvin olla vain siitä, että ap pörrää liikaa lapsen ympärillä ja siksi lapsi kiukuttelee. Olisihan tuo jo päiväkodissa huomattu, jos jotain tavallisuudesta poikkeuvaa olisi.
Ei. Apn kuvailusta käy ilmi aivan selkeä aistiyliherkkyys. Mikään vanhemman käytös ei aiheuta tuollaista lapsessa. Onhan siellä päiväkodissa huomattu poikkeavuus, siihen vaan on siellä suhtauduttu väärin.
Ei ole huomattu poikkevuutta, vaan on laitettu kasvatuksen piikkiin. Eiköhän ne siellä päiväkodissa näe enemmän miten ap toimii kuin me täällä vauvapalstalla. Vanhemman tominnasta saa hyvin käsitystä siitä, onko vika lapsessa vai aikuisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on näin. Tässä keskustelussa on kuitenkin kyse aistiyliherkkyydestä. Löytäisitkö itse toisen keskustelun, jossa keskustellaan helikopterivanhemmuudesta, vai etsinkö sellaisen sinulle?
Ei ole. Tässä keskustelussa on kyse ap:n lapsesta, josta meillä on vain ap:n kuvaus. Kyse voi ihan hyvin olla vain siitä, että ap pörrää liikaa lapsen ympärillä ja siksi lapsi kiukuttelee. Olisihan tuo jo päiväkodissa huomattu, jos jotain tavallisuudesta poikkeuvaa olisi.
Ei. Apn kuvailusta käy ilmi aivan selkeä aistiyliherkkyys. Mikään vanhemman käytös ei aiheuta tuollaista lapsessa. Onhan siellä päiväkodissa huomattu poikkeavuus, siihen vaan on siellä suhtauduttu väärin.
Ei ole huomattu poikkevuutta, vaan on laitettu kasvatuksen piikkiin. Eiköhän ne siellä päiväkodissa näe enemmän miten ap toimii kuin me täällä vauvapalstalla. Vanhemman tominnasta saa hyvin käsitystä siitä, onko vika lapsessa vai aikuisessa.
Tälle henkilölle ei kannata vastata. Hän kulkee keskustelusta toiseen tarkoituksenaan vain ja ainoastaan provosoida. Hänet tunnetaan myös nimellä p uppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on näin. Tässä keskustelussa on kuitenkin kyse aistiyliherkkyydestä. Löytäisitkö itse toisen keskustelun, jossa keskustellaan helikopterivanhemmuudesta, vai etsinkö sellaisen sinulle?
Ei ole. Tässä keskustelussa on kyse ap:n lapsesta, josta meillä on vain ap:n kuvaus. Kyse voi ihan hyvin olla vain siitä, että ap pörrää liikaa lapsen ympärillä ja siksi lapsi kiukuttelee. Olisihan tuo jo päiväkodissa huomattu, jos jotain tavallisuudesta poikkeuvaa olisi.
Ei. Apn kuvailusta käy ilmi aivan selkeä aistiyliherkkyys. Mikään vanhemman käytös ei aiheuta tuollaista lapsessa. Onhan siellä päiväkodissa huomattu poikkeavuus, siihen vaan on siellä suhtauduttu väärin.
Ei ole huomattu poikkevuutta, vaan on laitettu kasvatukse
Miksi sinua ahdistaa noin paljon, että sinun näkemyksesi ei olekaan se ainut tapa käsitellä tätä asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy sieltä neuvolasta, että pääsisikö lapsesi toiminta/fysioterapeutille aistiyliherkkyystutkimuksiin. Niitä ei tehdä mitenkään vakiona, vaan niitä pitää osata kysyä. Itse sain vinkin tuosta päiväkodin eltolta, kun lapsi oli menossa vuosittaiseen kuntoutustyöryhmän tutkimukseen. Käytännössä se tarkoittaa, että saat paksun nivaskan kysymyksiä lapsesta ja hänen toiminnoistaan ja valitset sieltä muistaakseni viisiportaisesta vastausvaihtoehdosta väliltä aina - ei koskaan sopivan vaihtoehdon. Ne vastaukset pisteytetään ja jos pisterajat rikkoutuu, niin tulee epäilys aistiyli/aliherkkyydestä. Tuota voi kuntouttaa sensoriseen integraation perustavalla toimintaterapialla. Ei se ongelmaa poista, mutta siitä voi saada apuneuvoja asioista selviämiseen. Monikaan toimintaterapeutti ei ole SI-toimintaterapeutti.
Ensimmäiseksi neuvon hoitamaan ne asiat kuntoon, mitkä hoituvat helposti. Eli leikkele ne pesulaput pois häiritsemästä ja osta mukavia puristamattomia vaatteita. Meidän aistiyliherkät ovat kyllä jo paljon pienempänä tarttuneet itse saksiin tuollaisen ärsykkeen takia. On parempi leikata ne itse kuin antaa lapsen tehdä se, säästyy muutamalta reiältä, kun lapsi ei sitä liian reilusti leikkele. Trikoovaatteet ovat yleensä niitä mukavia, sellaiset, missä ei ole mitään ommeltuja koristetikkauksia. Jos löytyy joku todella hyvä vaate, niin osta samanlainen isompaa kokoa varastoon. Vesipullo kulkee aika näppärästi mukana. Onpa tullut osteltua samanmallisia alushousuja vuosikaudet, onneksi niitä on ollut saatavilla. Bambu on mukava pehmeä materiaali.
Toivottavasti ei ole ääniyliherkkyyttä tuon tuntoyliherkkyyden lisäksi! Moni noista jutuista, mistä valittaa, voi tuntua ulkopuolisesta hyvin pieneltä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että aistiyliherkkä tuntee sen asian moninkertaisena. Pieni hiekanjyvä kengässä tuntuu samalta kuin normaali-ihmisestä iso kiven palanen. Tai ääniyliherkän tapauksessa normaali ääni voi kuulostaa siltä kuin kajarit olisi käännetty täysille.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun vielä 30v sitten ei ollut lapsia, joita piti puolipäivää maanitella kouluun, vaan lapset menivät kouluun ja piste.
Nykyajan hyysäämiskulttuuri vaikuttaa lapsiin negatiivisesti. Nykyään moni kouluikäinenkin on täysin avuton, mitään muuta ei osata tehdä kuin kitistä ja vinkua milloin mistäkin.
Eiköhän tuollekin joku diagnoosi löydy.
Jos lapsella on lisäksi atopiaa tai iho ärsyyntyy herkästi, kannattaa ostaa vain vaaleita vaatteita, jotka kankaasta, joka ökö tex standardin mukaisia. Ei mustia tai tummia vaatteita, niissä on väriainejäämiä, jotka ärsyttävät ihoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ongelmaisia pentuja on nykyään joka toisella. Ettei vaan kasvatuksella (tai sen puutteella) olisi jotain tekemistä asian kanssa?
Sinua ei taidettu kasvattaa empatialla, vai mitä?
Empatia voi olla myös liiallista jolloin se johtaa siihen, että lapsi pomottaa ja aikuiset pörräävät helikoptereina ympärillä.
t. eri
Minä näen ja kuulen sinut. Sait nyt sanottua sanottavasi. Helpottiko oloasi ja ahdistustasi?
Miksi sinua ahdistaa noin paljon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä? On ihan faktaa, että osa vanhemmista ei osaa pitää rajoja, vaan myötäilee kaikessa lasta, koska kuvittelee, että empatia ja ymmärtäminen ratkaisee kaiken
En ole tuo, jolta kysyt. Mutta minä en ainakaan haluaisi tässä ketjussa puhua tuosta sinun aiheestasi, vaan haluaisin keskittyä aloittajan ongelmaan ja siihen liittyviin vinkkeihin.
Voit tehdä empatiasta oman aloituksen.
En ole tuo, jolta kysyt. Mutta minä en ainakaan haluaisi tässä ketjussa puhua tuosta sinun aiheestasi, vaan haluaisin keskittyä aloittajan ongelmaan ja siihen liittyviin vinkkeihin.
Voit tehdä empatiasta oman aloituksen.
Mutta en tee, koska empatia liittyy tähän aiheeseen hyvin paljon. Sinun pitää nyt vain kestää, että vauvapalsta ei toimi sinun tahtosi mukaan, vaan täällä saa tuoda esiin muitakin näkemyksiä kuin sen sinulle mieluisimman. Ei ole nykyisin lainkaan tavatonta, että "yliherkkyyden" taustalla on ihan vain rajattomuutta ja sitä, että lapsi on oppinut saamaan tahtonsa läpi kiukuttelemalla. Sekin puoli on hyvä tuoda esiin, vaikka se sinua ahdistaisi.
Voi niihin hieman siedättää, sensorisen integraation kautta tapahtuvalla toimintaterapialla pienenä.