Kotirouvan "ura" on suurimmalle osalle naisista taloudellisesti kannattavampi kuin töissäkäynti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kannata jäädä tyhjän päälle. Kotirouva ei saa eläkettä eikä kerry mitään omaa. Kun miehestä aika jättää niin olet kusessa. Menkää töihin ja tehkää ura. Sillä menestytte.

Kotiäitejä on monenlaisia. Miksi oletat, että kaikki perheen varallisuus on mieheltä peräisin, koska nainen on kotona?

No, joo, onhan niitä kotiäitejä varmaan, jotka ovat perinnön saaneet. 

Tää keskustelu on jotenkin koko ajan vähän ontuvaa kun ei eroteta puhutaanko kotiäideistä vai kotirouvista. Ero on kuitenkin melkoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset alkavat älytä, että työelämään pyrkiminen ja opiskelut olivat virhe. Siitä tuli vain tupla työ ja riippuvaisuus sosiaaliturvasta. Nyt on kova rämpiminen takaisin miesten suojiin ja sehän onnistuu paremmin ulkoisilla avuilla, kuin ilman niitä.

Väärä tulkinta. Naiset ei suinkaan ole "rämpimässä miesten suojiin" vaan päinvastoin, yrittävät pysyä erossa miehistä, joiden kanssa yhteen muuttaminen nostaa naisen työmäärää ja vähentää elinvuosia.

Syntyvyys on alhaisinta ikinä. Avioliitosta ja perhe-elämästä puhutaan suorin sanoin, että se on raskasta, ja jää useimmiten naisen vastuulle, kokopäivätyön lisäksi. Joten yhä useampi nainen ei edes halua parisuhteeseen tai hankkia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa kotirouvilla on kotiapulaiset. Eivät kotirouvan mitään kotitöitä tee. Korkeintaan huolehtivat lapset kouluun jos sitäkään.

Avatkaa silmät suomalaiset. 

Suomalainen nainen on kyllä supersankari, koska pystyy hoitamaan KAIKEN, eikä monesti edes kyseenalaista sitä että apua olisi saatavilla. 

Juurihan oli lehtijuttu jossa kerrottiin Suomessa olevista ulkomaalaisista kotiapulaisita eli kotiorjista. Jutun mukaan on yleistä tietyissä piireissä.

Kirjoittelin joitain sivuja sitten äidistäni joka ensimmäisen lapsen synnyttyä jäi kotiäidiksi ja myöhemmin kotirouvaksi josta "toimesta" jäi eläkkeelle. Kyllä meillä oli kotiapulainen tai kodinhoitaja ja oli meillä yleensä kaksi työpäivää viikossa. Hoiti pyykkihuoltoa ja ruuanlaittoa ja piti seuraa meille lapsille. Hieman myös järjesteli ja siivosi, mutta siivooja kävi erikseen. Oli

Olen kotoisin varakkaalta alueelta ja omistanut sieltä asunnon lähes 40-vuotta ja kehitysmaista tulevia apulaisia on ollut siellä jo ysäriltä alkaen. Nyt vasta Hesari heräsi asiaan ja kirjotti ja otsikoi mielestäni aika asenteellisesti. Tutkija kertoi tilanteesta paljon monipuolisemmin. 

Varakkaat ihmiset ovat usein asuneet ulkomailla tottuneet jos siellä palvelijoihin ja jatkavat samaa Suomessakin tuomalla tänne palvelijoita. Jos kaikki hoidetaan hyvin, niin se on molemmille hyvä asia. Tietämissäni tapauksissa apulaisilla on omat asunnot eivätkä he ole asuneet perheen asunnossa. Tiedä sitten minkä verran tuollaisia perheen asunnossa asujia on, kun lukuja ei jutussa mainittu. Työajoista tulee häilyviä, jos eletään yhdessä. Se ei ole ollut tapana ulkomailla eikä ennenvanhaankaan, omassa nuoruudessa eli palvelijoilla oli oma asunto, vaikkakin se saattoi olla pihalla. Oma talous joka tapauksessa.

Isoäitini pakotettiin eroamaan sairaanhoito-oppilaitoksesta 30-luvun lopulla hänen tultuaan raskaaksi isoisälleni. Menivät naimisiin, tekivät kuusi lasta. Isoäiti jäi kotirouvaksi. Rahasta ei ollut koskaan pulaa, ja avioliitto oli ilmeisen onnellinen.

Isoäitini uhkaili, lahjoi, kiristi ja maanitteli kaikki neljä tytärtään suorittamaan akateemisen loppututkinnon. Mikään muu ei ollut hänelle niin tärkeää.

Miksiköhän?

Meillä Singaporessa kotiapulaisemme asuu samassa asunnossa meidän kanssa. Hänellä on oma pieni huone. Kaikkiin vastaaviin asuntoihin on rakennettu valmiiksi helpperin huone. Mittakaavaa antanee se, että täällä on n.300000 kotiapulaista pääosin Filippiineiltä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa kotirouvilla on kotiapulaiset. Eivät kotirouvan mitään kotitöitä tee. Korkeintaan huolehtivat lapset kouluun jos sitäkään.

Avatkaa silmät suomalaiset. 

Suomalainen nainen on kyllä supersankari, koska pystyy hoitamaan KAIKEN, eikä monesti edes kyseenalaista sitä että apua olisi saatavilla. 

Juurihan oli lehtijuttu jossa kerrottiin Suomessa olevista ulkomaalaisista kotiapulaisita eli kotiorjista. Jutun mukaan on yleistä tietyissä piireissä.

Kirjoittelin joitain sivuja sitten äidistäni joka ensimmäisen lapsen synnyttyä jäi kotiäidiksi ja myöhemmin kotirouvaksi josta "toimesta" jäi eläkkeelle. Kyllä meillä oli kotiapulainen tai kodinhoitaja ja oli meillä yleensä kaksi työpäivää viikossa. Hoiti pyykkihuoltoa ja ruuanlaittoa ja piti seuraa meille lapsille. Hieman myös järje

 

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini pakotettiin eroamaan sairaanhoito-oppilaitoksesta 30-luvun lopulla hänen tultuaan raskaaksi isoisälleni. Menivät naimisiin, tekivät kuusi lasta. Isoäiti jäi kotirouvaksi. Rahasta ei ollut koskaan pulaa, ja avioliitto oli ilmeisen onnellinen.

Isoäitini uhkaili, lahjoi, kiristi ja maanitteli kaikki neljä tytärtään suorittamaan akateemisen loppututkinnon. Mikään muu ei ollut hänelle niin tärkeää.

Miksiköhän?

Varmaan oli hieman katkeruutta että joutui itse aikoinaan jättämään koulun kesken? Ehkä hän oli saanut kuulla nälvimistä riittämiin, ettei ollut edes kouluaan saanut loppuun, vieläpä vähän häpeällisestä syystä?

Tai vaikka oma aviolitto olikin hyvä, oli nähnyt monta joiden avioliitto ei ollutkaan hyvä? 

Tai ehkä hän oli vaan hyacint bukee, jolle mikään ei ollut niin tärkeää kuin julkisivu. Menestys on hyvän elämän mitta. Lapsille vaikka pakolla hyvät koulutukset, ettei kukaan tule sanomaan moukaksi tai työläisiksi. 

Minä veikkaan viime mainittua syytä, sen perusteella millaisia tuntemani tuon ajan ihmiset yleensä olivat. Luokkatietoisuus, julkisivu, tärkeä olla parempi kuin muut. 

Varmasti kaikkea tuota. Mutta ei 1950-luvulla ollut mitenkään sosiaalinen pakko tai julkisivun kannalta tärkeää kouluttaa tyttäriä yliopistossa. Itse koin sen niin, että itsenäinen ja älykäs isoäitini halusi varmistaa, etteivät hänen tyttärensä joutuisi samaan tilanteeseen. Vaikka isovanhemmillani oli ilmeisesti hyvä avioliitto, oli isoäitini loppuun asti taloudellisesti täysin riippuvainen isoisästäni.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi mahdollisuus olla kotirouva, niin todellakin olisin!

Jos saisin naisystävän, antaisin nähnen jäädä kotiäidiksi ja kotirouvaksi

Paljonko maksat? Alle neljän tonnin/kk + sivukulut  en ala.

Wää wää wää wääää.

Vois ollakin jos löytyy mies, joka tienaa yli 20 donaa kuussa netto ja maksaa siitä rouvalle riittävän  palkan, eläkkeen ja sivukulut. 

Silloin on kyse työsuhteesta, johon ei liity seksi. 

Aika kaukana tt-tuella loisivan incelin ulottumattomissa tämäkin. 

Mun kaveri oli kotirouvana, tuli avioero 55v, sitten teki palkkatuki töitä kunnes jäi varhennetulle eläkkeelle ja saa vain takuueläkkeen. Ei ollut edes ammattia nuorena opiskellut.

Minä olisin voinut jäädä ja voisin edelleen jäädä kotirouvaksi ja miehelleni sopisi erinomaisesti. Mutta en halua, koska minulle on tärkeää, että tienaan itsekin jotain ja saan käytettyä 5 työpäivää viikosta aivojani työhöni. Muuten tulen hulluksi.

Olen ollutkin kotona pitkän siivun, 8- vuotta mieheni ulkomaiden komennuksilla. Lapset olivat silloin pieniä ja siitä olen kiitollinen, että sain viettää nuo ajat kotona keskittyen lapsiin ja vapaa-ajalla ihan vain vapaa-ajan viettoon perheeni kanssa. Mutta silloinkin toinen puoli minusta haaveili työssäkäynnistä ja tiesin koko ajan palaavani töihin. 

Taloudesta ei ole meidän kohdalla kysymys, sillä olisimme saaneet ulkomailla asuessa huomattavasti isomman omaisuuden kerättyä sekä paljon paremmat eläkkeet molemmille mitä Suomessa työuran aika kertyy. Mutta, sydän ja pää sanoo toista niin Suomeen oli lopulta tultava ja myös itse töihin ja tienaamaan.

Tätäkin valintaa on osa tuottavista ihmetellyt, mutta meitä on moneksi.

"Menestyvän DI-miehen takana onkin hyvä kotirouva. 💖" En usko että kaikille Di-miehille maksetaan niin hyvin.

Suomessa ehkä 5% miehistä tienaa niin paljon, että sillä elättäisi koko perheen, ehkä 15% tienaa niin paljon, että sillä elättää vaimon kun ei ole lapsia.

Joten en ymmärrä aloitusta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin voinut jäädä ja voisin edelleen jäädä kotirouvaksi ja miehelleni sopisi erinomaisesti. Mutta en halua, koska minulle on tärkeää, että tienaan itsekin jotain ja saan käytettyä 5 työpäivää viikosta aivojani työhöni. Muuten tulen hulluksi.

Olen ollutkin kotona pitkän siivun, 8- vuotta mieheni ulkomaiden komennuksilla. Lapset olivat silloin pieniä ja siitä olen kiitollinen, että sain viettää nuo ajat kotona keskittyen lapsiin ja vapaa-ajalla ihan vain vapaa-ajan viettoon perheeni kanssa. Mutta silloinkin toinen puoli minusta haaveili työssäkäynnistä ja tiesin koko ajan palaavani töihin. 

Taloudesta ei ole meidän kohdalla kysymys, sillä olisimme saaneet ulkomailla asuessa huomattavasti isomman omaisuuden kerättyä sekä paljon paremmat eläkkeet molemmille mitä Suomessa työuran aika kertyy. Mutta, sydän ja pää sanoo toista niin Suomeen oli lopulta tultava ja myös itse töihin ja tienaamaan.

Tätäkin va

Mä asun ulkomailla ja tunnen täältä monta suomalaista perhettä jotka lopulta palasivat Suomeen, kun perheen äiti halusi töihin. Tunnen myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat täällä töissä ja perheitä, joissa nainen on tyytyväinen kotirouvana. Lähes kaikki näistä perheistä eläisivät mukavasti myös vaan miehen tuloilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi mahdollisuus olla kotirouva, niin todellakin olisin!

Jos saisin naisystävän, antaisin nähnen jäädä kotiäidiksi ja kotirouvaksi

Ja antaisit yhteiskunnan elättää hänet.

Sulla ei riitä pätäkkä ja lisäksi olet miestyypillisen laiska, ahne ja äärimmäisen itsekäs.

Sossuloinen, eiköstä.

Vierailija kirjoitti:

"Menestyvän DI-miehen takana onkin hyvä kotirouva. 💖" En usko että kaikille Di-miehille maksetaan niin hyvin.

Suomessa ehkä 5% miehistä tienaa niin paljon, että sillä elättäisi koko perheen, ehkä 15% tienaa niin paljon, että sillä elättää vaimon kun ei ole lapsia.

Joten en ymmärrä aloitusta.

Se on äärioikristokonservatiivin propagandaa.

Se kuvittelee koulutetut naiset tyhmemmiksi kuin on itse. Että me heittäydytään jonkun pellen armoille jalat levällään. 

Hänelle itselleen ajattelu ja työ ovat vaikeita  ja vastenmielisiä, joten hän projisoi ongelmansa naisiin.

Miten tyhmiksi luulet naisia, ap?

Että me sun spämmistä innostuen alamme jonkun persupaskojen orjiksi?

Vierailija kirjoitti:

Miten tyhmiksi luulet naisia, ap?

Että me sun spämmistä innostuen alamme jonkun persupaskojen orjiksi?

Ei näillä ole varaa elättää perhettä, kunhan fantasioivat. Sen vain haluan sanoa, että on aivan eri asia olla kotiäitinä kuin kotirouvana. Lasten kanssa riittää puuhaa, mutta riittääkö mielekästä tekemistä jos ei lapsista tarvitse huolehtia tai ne ovat isoja? Ei ole harvinaista että lapsen kanssa ollaan kotona kunnes lapsi on esimerkiksi kolmen vanha. Jos lapsia on useita niin tämä jakso on tietysti pidempi. Meidän tapaukessa kolmen lapsen lapsen kanssa tämä jakso oli kahdeksan vuotta. Luulen että vaimon aika kävisi pitkäksi kotona pitsiä nyplätessä kun minä olen töissä ja teinit koulussa ja harrastuksissa tai ystäviensä kanssa. Onhan se vaimolle mielekkäämpää olla töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitukselle ei voi kuin nauraa. Aikanaan 1970 - 1980 -luvulla asuin lapsena varakkaalla alueella, jossa oli kotirouvia.  Eipä ollut hääppöinen näiden vaimojen tilanne, kun menestyvät miehet vaihtoivat nuorempaan ja kauniimpaan vaimoon siinä vaiheessa, kun lapset olivat aikuistuneet. Siinä meni status, iso koti ja auto samalla kertaa ja tilalle tuli vuokrakämppä jossain lähiössä, osa vielä muutaman lapsen kanssa.

 

Tuolloin jo lapsena päätin, että opiskelen, hankin kunnon ammatin ja että minulla on aina omaa rahaa.  Se on pitänyt.  Sen ovat oppineet omat lapseni.

 

P.S. Yksi lapsistani, tytär on menestyvä DI, kuten myös hänen puolisonsa. 

Eihän opiskelu ja ammatin hankkiminen poissulje kotirouvana olemista. En minäkään rätti kädessä kaikki päivät täällä pyöri. Olen korkeakoulutettu, kuten myös mies,  alalla, jolta saa vähintään keikkaa tarvittaessa. Nautin siitä, että saan olla ja touhuta ja olla lapsille läsnä. Omaa rahaakin on ja eläkkeet yms on turvattu. En ole vielä löytänyt mitään huonoja puolia tästä. Eurooppalaiseen tapaan alan tekemään osa-aikaista työtä sitten kun lapset ovat teinejä tai aikuisia. Koko pehe voi paremmin tällä mallilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tyhmiksi luulet naisia, ap?

Että me sun spämmistä innostuen alamme jonkun persupaskojen orjiksi?

Ei näillä ole varaa elättää perhettä, kunhan fantasioivat. Sen vain haluan sanoa, että on aivan eri asia olla kotiäitinä kuin kotirouvana. Lasten kanssa riittää puuhaa, mutta riittääkö mielekästä tekemistä jos ei lapsista tarvitse huolehtia tai ne ovat isoja? Ei ole harvinaista että lapsen kanssa ollaan kotona kunnes lapsi on esimerkiksi kolmen vanha. Jos lapsia on useita niin tämä jakso on tietysti pidempi. Meidän tapaukessa kolmen lapsen lapsen kanssa tämä jakso oli kahdeksan vuotta. Luulen että vaimon aika kävisi pitkäksi kotona pitsiä nyplätessä kun minä olen töissä ja teinit koulussa ja harrastuksissa tai ystäviensä kanssa. Onhan se vaimolle mielekkäämpää olla töissä. 

Ihan ilman lapsia ollaan kotona, tekemistä riittää vallan mainiosti ilman pitsin nypläämistäkin, lähinnä kodin ulkopuolella.