Lue keskustelun säännöt.
Ihan surkeeta tää työnhaku
12.08.2025 |
Kahdessa vuodessa ja perheellistymisen jälkeen muutuin halutusta työntekijästä luuseriksi.
Kommentit (49)
Nyt on oudot ajat. Ennen aina joka toinen lähettämäni työhakemus johti haastettluun. Nyt vain muutama prosentti. 350 hakemusta ja 7 haastattelua. Joka tehtävään ollut 400-900 hakijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ot mutta ihmiset ei myöskään tunnu ymmärtävän, että puolituttujen töistä kysely smalltalkkina on todella epäkohteliasta. Allaoleva oletus on aina, että toinen on töissä. "Missä sä oot töissä" ja "mitä teet työksesi"-utelut voi sitten aiheuttaa tosi vaivaannuttavia tilanteita, kun se keneltä udellaan, joutuu paljastamaan että "juuu olen työtön, mutta kova haku on päälle, heh heh, kyllä varmasti pian jotain löytyy" 🙄.. Parhaimmillaan muut, esim. lasten koulukavereiden vanhemmat kuuntelee ympärillä. Kiitos halusinkin jakaa tän juuri teidän kaikkien kanssa :)
En sano, että työttömyyttä pitäisi jotenki hävetä, mutta työasiat on yksityisasioita. Jos pakko on töistä udella niin hienovaraisempaa olisi kysyä esim. "millä alalla olet työskennellyt? , mikä jättää vastaajalle mahdollisuuden kertoa aiemmistakin töistään, eikä tarvitse kertoa että on työtön. Paras mielestäni kuitenkin odottaa, jos toinen oma-aloitteisesti tuo alansa/ työnsä osaksi keskustelua. Vasta silloin on ok esittää lisäkysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ot mutta ihmiset ei myöskään tunnu ymmärtävän, että puolituttujen töistä kysely smalltalkkina on todella epäkohteliasta. Allaoleva oletus on aina, että toinen on töissä. "Missä sä oot töissä" ja "mitä teet työksesi"-utelut voi sitten aiheuttaa tosi vaivaannuttavia tilanteita, kun se keneltä udellaan, joutuu paljastamaan että "juuu olen työtön, mutta kova haku on päälle, heh heh, kyllä varmasti pian jotain löytyy" 🙄.. Parhaimmillaan muut, esim. lasten koulukavereiden vanhemmat kuuntelee ympärillä. Kiitos halusinkin jakaa tän juuri teidän kaikkien kanssa :)
En sano, että työttömyyttä pitäisi jotenki hävetä, mutta työasiat on yksityisasioita. Jos pakko on töistä udella niin hienovaraisempaa olisi kysyä esim. "millä alalla olet työskennellyt? , mikä jättää vastaajalle mahdollisuuden kertoa aiemmistakin töistään, eikä tarvitse kertoa että on työtön. Paras mielestäni kuitenkin odottaa, jos toinen oma-aloitteisesti
Muissa Pohjoismaissa kysytään mitä perheelle kuuluu, Suomessa mitä työtä teet tai mites töissä menee. Tämä on työmuurahaisten maa ja kummalla sitten menee edes paremmin, suorittavalla Suomella vai noilla muilla mailla? Käyn taas lähettämässä työhakemuksia vaikka kiinnostus on tasan 0 tällä kiinnostuksella jonka hakemukseni keräävät.
ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt on oudot ajat. Ennen aina joka toinen lähettämäni työhakemus johti haastettluun. Nyt vain muutama prosentti. 350 hakemusta ja 7 haastattelua. Joka tehtävään ollut 400-900 hakijaa.
Miten työnantaja pystyy käymään 400-900 hakemusta läpi järkevästi? Huolellisesti? Millä tuosta määrästä seulotaan edes jotenkin kelvolliset ja sitten ne loppumetreille pääsevät?
Työllistyminen on alkuvuodesta 2023 lähtien näihin päiviin asti ollut erittäin haastavaa. Eikä näy mitään merkkejä siitä, että se tulisi jatkossakaan helpottumaan. Työntekijöitä tarvitaan, mutta ei ole palkanmaksajaa.
Työnhaku on tänä päivänä ihan oma lajinsa ja käy kokopäivätyöstä. Jokainen hakemus pitää räätälöidä erikseen tai muuten rekrytoija ei edes vilkaise sitä. Tähän saa uppoamaan tovin jos toisenkin. Jos on niin onnekas, että saa kutsun haastatteluun sen jälkeen, kun on laittanut pari sataa hakemusta, pitää tehdä ennakkotehtäviä ennen ekaa haastattelua. Haastattelu on todennäköisesti hirveää hiostusta ja kysymysten tykistystä, ja samalla pitää arvailla, että etsiikö rekrytoiva taho harkitsevaa ja hillittyä henkilöä = pohtii hetken ennen kuin vastaa, vai dynaamista ja tehokasta tyyppiä = vastaukset sinkoaa sekunneissa kuin apteekin hyllyltä, laadulla ei ehkä niin väliä. Haastatteluissa esitetään tarkoituksella kryptisiä, laveita ja monitulkintaisia kysymyksiä, jolloin pitää yrittää lukea rekrytoijan ajatuksia siitä, mitkä motiviit kulloisenkin kysymyksen taustalla on. Se joka osaa pelata tätä peliä, pääsee ehkä jopa seuraavalle haastattelukierrokselle. Sitten tuleekin soveltuvuusarviot matemaattisine ongelmanratkaisutehtävineen, pitää osata ratkaista 20 monimutkaista laskutehtävää parissa minuutissa kaavioita ja taulukoita samalla tulkiten. Jos noista selviää kunnialla, niin sitten saattaa päästä jälleen seuraavalle haastattelukierrokselle...
Ihan oma lukunsa onkin sitten tiedon saaminen rekrytoinnin etenemisestä. Jotkut laittavat geneerisen sähköpostiviestin "tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun", vaikka olisi rampannut jo monessa haastattelussa ja tavannut henkilöstöä HR:stä johtoon. Palautetta erikseen pyytäessä, ghostataan. Sitten on niitä, jotka soittavat kerran perjantaina klo 17 jälkeen, antavat puhelun soida pari sekuntia siten, ettei siihen ehdi mitenkään vastata ja takaisin soitettaessa sieltä ei enää ikinä vastata mitään. Osa ei sitten enää palaa asiaan ollenkaan vaan häipyy savuna ilmaan. On myös niitä, jotka päättävätkin kesken rekrytointiprosessin, ettei haluakaan palkata siihen ketään, koska budjetti ei ehkä riitäkään, vaikka haastatteluihin olisi jo resursoitu ja käytetty päiväkausia aikaa ja maksettu kalliita soveltuvuusarvioita. Sitäkin tapahtuu, että haastatellaan useita kymmeniä kandidaatteja, joista osa etenee loppusuoralle ja sitten viime kädessä päätetäänkin "siirtää" tehtävään talon sisältä oma työntekijä eikä kehdata enää ilmoittaa henkilökohtaisesti paikkaa hakeneille, vaan kadotaan maan alle.
Onnea vaan sille, joka onnistuu tässä työnhakuhelvetissä jotain töitä löytämään. Ai niin, jotain valoa tunnelin päässä, Linkkarissa monet ovat ilmoittaneet laittaneensa hakemusta ulkomaille ja saaneet kutsuja saman tien useisiin haastatteluihin. Saapa nähdä mihin tämä tällainen kehitys Suomessa ennen pitkää tulee johtamaan. Asiantuntijat katoaa ainakin ulkomaille töiden ja kevyemmän verotuksen perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on oudot ajat. Ennen aina joka toinen lähettämäni työhakemus johti haastettluun. Nyt vain muutama prosentti. 350 hakemusta ja 7 haastattelua. Joka tehtävään ollut 400-900 hakijaa.
Miten työnantaja pystyy käymään 400-900 hakemusta läpi järkevästi? Huolellisesti? Millä tuosta määrästä seulotaan edes jotenkin kelvolliset ja sitten ne loppumetreille pääsevät?
Ennen neljän paikan pakkohakua oli helppoa. Silloin ne pakkohaut eivät tukkineet rekryjen kansioita. Nyt on niin paljon noita pakkohakemuksia, että motivoituneen hakemus ei enää erotu. Eli kukaan ei lopulta hyödy tästä vaan pakkohausta aiheutuu kaikille haittaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stubbi sai suhteilla. Meillä normeilla ei toimi asiat noin
Kaikki noi rikkaat, vaikutusvaltaiset ja ne jotka tuntee oikeat ihmiset saa aina suhteilla työpaikat, saihan se Stubbin poikakin aikamoisen viran ja vain typerykset uskoi että valittiin koska "oikea vaihtoehto", stubin poika ei edes osaa Suomea, eli noin paljon Stubkin " Arvostaa " Suomea ja Suomen kieltä.
Ei se Stubb mitään virkaa saanut vaan parin kuukauden harjoittelupaikan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnhaku on nykyään kuin tentissä istuisi..
Muutenkin mielenkiintoista, että nykyään pitää olla kaiken maailman liirum laarumit siinä hakemuksessa ja vielä oikeilla sanoilla ja oikealla tavalla että se kelpaa rekrytoijalle. Ja jos rekrytoija on vanhempi henkilö niin se on kumma kun he pääsi ennen vanhaan töihin marssimalla sisään ja kysymällä töitä. Nyt he vaatii toisilta paljon enemmän.
Ja sitten pitää olla superosaaja: valmis kaikessa, puhua täydellistä suomen kieltä (mikä tuskin on mahdollista kellekään joka ei puhu kirjakieltä), olla erinomaiset vuorovaikutustaidot jne. Tekstin lopussa on usein lyhyesti se mitä he antaa työntekijälle ja se liittyy hyvin usein työssä kasvamiseen ja työilmapiiriin. Karseimpana vastauksena kerrotaan, että tarjotaan työterveyshuolto, mikä on lakisääteinen.
Palkkaakaan ei aina mainita, mikä pitäisi olla noissa ilmoituksissa. Ihan naurettavaa, että sitä kysytään sitten työnhakijalta ja siihenkin pitää antaa juuri se oikea vastaus. Sitten siihen päälle joidenkin työpaikkojen luonnetestit, ryhmähaastattelut, yksilöhaastattelujen lisäksi. Ja paikkaa vielä hakee 100 muuta.
Ei ihme että motivaatio työtä saattaa osalla laskea..
Kaikki noi rikkaat, vaikutusvaltaiset ja ne jotka tuntee oikeat ihmiset saa aina suhteilla työpaikat, saihan se Stubbin poikakin aikamoisen viran ja vain typerykset uskoi että valittiin koska "oikea vaihtoehto", stubin poika ei edes osaa Suomea, eli noin paljon Stubkin " Arvostaa " Suomea ja Suomen kieltä.