HS: Osa nykylapsista käy vain 3 tuntia koulua päivässä koska eivät jaksa enempää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kun kommentoi mikä on asioiden oikea laita näin kuuskytluvulla koulunsa aloittaneena, ja mitä pitää asioille tehdä, niin ensin laulaa alapeukku ja lopulta hyvesignaloitsijat poistaa koko kommentin. Mutta asiat ei korjaannu poistattamalla kommentteja vaan tunnustamalla tosiasiat ja ryhtymällä tekoihin.

Ilmeisesti inkluusion poistamisen toivominen aiheuttaa triggeröitymisen? 

Minä menin kouluun 1972, peruskoulu tuli meille syksyllä 1975 ja yläasteelle siirryttiin 1978 tasokurssien ja erityisluokan maailmaan. Kyllä se niin vaan on, että ennen oli paremmin. Epämukavia juttuja sattui, totta kai, mutta päällimmäisenä muistona yläasteesta ei ole hälinä tai kaaos tai keskittymisen puuttuminen tunneilta. Opettaja sai pidettyä, no, kuri ei ole oikea sana, mutta oppilaiden keskittymisen hallussaan suunnilleen sen 45 minuuttia. Joku opettaja oli tietysti vähän lepsumpi, mutta kenenkään tunneilla ei ollut kaaosta. Jos joku sellaista yritti, matka kävi äkkiä erikoisluokkaan. Rehtori oli hienostuneen oloinen mies, mutta tosi tiukka jos tarve vaati. Ja joskus vaati. 

Enkä usko, että opettajat tai rehtori saivat vanhempia vaivoikseen tiukoista päätöksistä oppilaiden suhteen. Se kulttuuri on tullut vasta minä-minä-ajan myötä. 

Kyllä niitä ongelmavanhempia oli ennenkin, vaikka tietysti vähemmän kuin nyt. Osa ongelmaa on se, että vanhemmilla on aivan väärä käsitys lapsestaan ja hänen käytöksestään ja osaamisestaan. Vanhemmat saattavat kuulemma väittää, että ei heidän lapsensa häiriköi, vaikka useampi opettaja on valmis vannomaan, että kyseinen oppilas häiriköi. Nuo vanhemmat eivät välttämättä usko minkäänlaisia todisteita ja uskovat täysin lapsensa kertoman version, vaikka se olisi silkkaa valetta.

Toiset vanhemmat taas luulevat lapsensa olevan paljon etevämpi kuin hän on. Tasokurssitkaan eivät ongelmaa ratkaise, koska ainakin ennen vanhemmat saivat päättää, mille tasokursseille lapsi osallistuu. Useimmat noudattivat koulun suositusta, mutta eivät kaikki ja joskus tulos ei ollut lapsen edun mukainen. Tiedän mm. tapauksen, jossa lapsi oli oikeasti aika heikkotasoinen ja ns. suppeat kurssit kaikissa tasokurssiaineissa olisi ollut oikea valinta. Vanhempien mielestä lapsi oli todella lahjakas ja hänet pakotettiin laajoille kursseille, joiden läpäisyyn hänellä ei ollut mitään edellytyksiä. Toisaalta taas oli tapauksia, joissa lapselle suositeltiin alempaa kurssia kuin mihin kyvyt olisivat riittäneet. Se oli ongelma silloin, kun lapsen kyvyt olisivat riittäneet lukioon, mutta lukiokelpoisuus ei täyttynyt, koska lapsi oli pistetty alemmille tasokursseille.

95% persuista lukee vain otsikot, koska niiden karvalakkimallin aivot ylikuumenee prosessoinnista.

Persujen keski-ikä on 54 vuotta, eli tuskin koululaisia vaan elämäm_koulussa.

Oli teitä pösilöitä ennenkin. Teidän lapset ja lapsenlapset kantaa teidän geenivirheitä.

Vierailija kirjoitti:

95% persuista lukee vain otsikot, koska niiden karvalakkimallin aivot ylikuumenee prosessoinnista.

Persujen keski-ikä on 54 vuotta, eli tuskin koululaisia vaan elämäm_koulussa.

Oli teitä pösilöitä ennenkin. Teidän lapset ja lapsenlapset kantaa teidän geenivirheitä.

Mitä persuus tähän liittyy? Onko ihan pakko vetää sekin kehiin?

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki lapset jotain neurokirjon lapsia? Omana aikana he olivat vielä äärimmäisen poikkeus eikä jokaisessa koulussa niitä ollut. Kaikkea sitä taas.

Jos jompikumpi vanhemmista on muualta Suomeen tullut. Niin silloin melko varmasti löytyy ainakin yksi nepsylapsi perheestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuskulttuuri on nykyään liian individualistinen. Opettajilta ja koululaitokselta puuttu auktoriteetti, joka sillä aikaisemmin oli ja vanhemmat sysäävät usein kasvatusvastuun koululle ja psykiatrialle, joka määräilee nappeja keskittymishaasteisiin, vaikka lapsi oikeasti tarvitsisi vain lajityypillisen kognitiivista ergonomiaa tukevan oppimisympäristön. On hirvittävän kallista lätkäistä 20 %:lle joku nepsydiagnoosi sen takia, ettei että koululla ei ole keinoja rauhoittaa koulutiloja oppimiselle. Ei ihme, että psykiatria on ihan tukossa eikä rahaa löydy mistään.Oli ennenkin vilkkaita häirikköoppilaita, mutta opettajilla oli ennen enemmän keinoja laittaa sellaiset ruotuun. Ei mikään ihme, että jotkut lapset eivät kestä jatkuvaa meteliä ja sähläämistä. 

Ennen ne pahiten häiritsevät ongelmalapset pistettiin tarkkailuluokalle tai vastaavalle, mutta sitten keksittiin n

Juuri tämä! Ei kaikki erityislapset ole häiriköitä. Omasta erityislapsestani oli opettaja huolissaan, kun tämä on hiljaa eikä halua tunnilla jutella muille. Lapseni vaan totesi, että haluaa keskittyä, joten ei tyllää jutella.

Hän siis tarvitsee välillä niitä tukitoimia, jotta saa opiskella rauhassa muiden hälistessä.

Mä selvisin kyllä koulusta priimuksena läpi ilman mitään erityiskohtelua, vaikka olen kirjolla. Kyllä se hammasta purren meni. Se vaan, että johti mt-eläkkeeseen lopulta, kun kaikki bensat tuli käytettyä jo 20 ikävuoteen mennessä. Totaaliuupuminen ja pysyvästi häiriintynyt sympaattinen hermosto. Eli ehkä olis kannattanut sittenkin vähän erityiskohdella, niin olisin tullut halvemmaksi ja omakin elämä olisi ollut kivempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

95% persuista lukee vain otsikot, koska niiden karvalakkimallin aivot ylikuumenee prosessoinnista.

Persujen keski-ikä on 54 vuotta, eli tuskin koululaisia vaan elämäm_koulussa.

Oli teitä pösilöitä ennenkin. Teidän lapset ja lapsenlapset kantaa teidän geenivirheitä.

Mitä persuus tähän liittyy? Onko ihan pakko vetää sekin kehiin?

 

Persukortti vedetään sen takia aina esiin. Ettei syntyisi rehellistä keskustelua Suomen nykyisestä tilasta. Ja mitkä syyt siihen ovat johtaneet. 

Mistä tulee yhtäkkiä näin paljon "neurokirjolla olevia herkästi ylikuormittuvia lapsia"? Voisiko liittyä jotenkin internetiin/älypuhelimiin? Itse kun olin koulussa, niin suurin osa lapsista oli kai ihan normaaleja eikä mitään erityisjärjestelyjä tarvitsevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään he ovat keskuudesamme ja silmiemme edessä.  

Ennen, vielä 80-90-luvulle saakka heidät oli eristetty laitoksiin, mielisairaaloihin, kotiin jne. pois ihmisten silmistä ja mielistä. Joillekin saattoi olla oma koulu/opetusta, kuten kuulo- ja näkörajoitteisilla lapsille. Ennen ajateltiin, ettei he tarvitse koulutusta ja jos oli työkykyinen, oli paljon työtä ja avustavia työtehtäviä, johon ei tarvinnut edes lukutaitoa. 

Nykyään rajoitteisilla ja sairaille on ihmisarvo ja laissa oikeudet. 

 

Rajoitteisia ja sairaita oli ennen marginaalisen vähän, vain promilleja. Nykyisin heitä on usein jopa neljäsosa luokan oppilaista. Monilla kouluilla on palkattuina jopa erillisiä kouluvalmentajia jotka käyvät aamuisin houkuttelemassa lapsia kouluun, kun vanhemmilla tai koululla ei enää ole keinoja siihen, että lapsi saataisiin pakotettua kouluun. Houkuttelusta huolimatta moni lapsi päättää silti vain jäädä kotiin pelaamaan.

Muistat tai tiedät väärin. Kyllä niitä "rajoitteisia ja sairaita" lapsia oli ennenkin ihan tavallisillakin luokilla, mutta heitä vain pidettiin vähän tyhmempinä tai häiriköinä tai muuten ongelmallisina sen sijaan, että olisi mietitty, miten heitä olisi parasta opettaa. Tuosta syystä monella noista oppilaista koulu jäi kesken tai ainakin tulokset olivat huonompia kuin olisivat voineet olla, jos lapsi olisi saanut itselleen sopivaa opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee yhtäkkiä näin paljon "neurokirjolla olevia herkästi ylikuormittuvia lapsia"? Voisiko liittyä jotenkin internetiin/älypuhelimiin? Itse kun olin koulussa, niin suurin osa lapsista oli kai ihan normaaleja eikä mitään erityisjärjestelyjä tarvitsevia.

Mäkin olin yksi niistä normaaleista, tai siis luulin olevani, mutta en ole. Silloin meitä ei diagnosoitu. Kärsittiin hiljaa vaan koska kuviteltiin että samanlaista se on muillakin. Osa selvisi, osa ei. Tiedätkö kaikkien luokkalaistesi nykytilanteen?

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä vie vain 12 tuntia vrk niin ehkä koulu pitäisi supistaa 2 tuntiin. Ei jää muuten tarpeeksi aikaa oppia tikitokkeja.

Luepa Marjut Ojalan kommentti Hesarissa, tekstin alla, tuohon sun syvästi tietämättömään käsitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Inkluusio ei koskaan ollut hyvä idea millään tasolla. Koska ihmiset huomaavat, että vihreiltä ja vasemmistolta ei ole tullut yhtään hyvää ja toimivaa ideaa vuosikymmeniin. Kaikki heidän ajamat asiat ovat vieneet maan kohti tuhoa. Vihreillä on yksi hyvä päätös ja se on täyskäännös ydinvoiman suhteen. Sitä ennen verissäpäin vastustivat niitä. Aivan kun Saksan Vihreät, jotka juhlivat sitä että ydinvoimalat suljettiin siellä. Saivat vastineeksi lisää hiilivoimaa ja energiavajeen joka nosti siellä energian hinnan pilviin. Sama käy täälläkin aina kun vihreät tai vasemmistopuolueet pääsevät näyttämään voimaantumistaan ja "progressiivista" politiikkaa.

Moni idea voi olla hyvä tai huono riippuen siitä, miten se toteutetaan. Inkluusio on oikeasti hyvä idea, mutta sen kunnollinen toteuttaminen maksaa vähintään saman kuin koulu, jossa ikluusio-oppilaat on eristetty omaan luokkaansa. Poliitikot päättivät sitten toteuttaa inkluusion ilman lisäresursseja ja jopa aiempaa pienemmällä rahoituksella. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee yhtäkkiä näin paljon "neurokirjolla olevia herkästi ylikuormittuvia lapsia"? Voisiko liittyä jotenkin internetiin/älypuhelimiin? Itse kun olin koulussa, niin suurin osa lapsista oli kai ihan normaaleja eikä mitään erityisjärjestelyjä tarvitsevia.

 

Ennen jopa tyhmät lahjattomat oppilaatkin sentään oli koko koulupäivän ajan koulussa kunhan saivat tukiopetusta. On kyllä järjetöntä kuinka ei nyt kokonaista koulupäivää pystyisi olla. Ei nykylapset voi olla näin heikkomielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mikään uusi juttu. 

Lyhennetty koulupäivä on ollut käytössä mm. neuropoikkeavilla jo vuosikymmeniä. Omallani sitä ei ole vielä ollut, mutta hän kuormittuu todella pahasti koulun metelistä ja luokan riehumisesta, ja tulee joskus etuajassa kotiin päänsäryn takia. Kyseessä autismipiirteinen nepsytyttö, hyvin pedantti opiskelija jolla erinomainen todistus. 

Kuten joku Hesaris kommentoi, moni nepsy opiskelis vaikka 12 tuntia, mutta kouluympäristö on se joka kuormittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee yhtäkkiä näin paljon "neurokirjolla olevia herkästi ylikuormittuvia lapsia"? Voisiko liittyä jotenkin internetiin/älypuhelimiin? Itse kun olin koulussa, niin suurin osa lapsista oli kai ihan normaaleja eikä mitään erityisjärjestelyjä tarvitsevia.

Mäkin olin yksi niistä normaaleista, tai siis luulin olevani, mutta en ole. Silloin meitä ei diagnosoitu. Kärsittiin hiljaa vaan koska kuviteltiin että samanlaista se on muillakin. Osa selvisi, osa ei. Tiedätkö kaikkien luokkalaistesi nykytilanteen?

No, miten tilanne on nyt parempi, kun ymmärretään? Onko nuorten sairaseläkeläisten määrä romahtanut, kun on alettu "hoitaa" oikein? Ei ole. Sairaiden nuorten aikuisten määrä vaan kasvaa ja kasvaa. Koska nyt on lupa mennä sieltä, missä aita matalin ja välttää liikaa kuormitusta. Tämä on totuus. Mitä enemmän käytetään paukkuja ja ymmärrystä, sitä sairaampaa porukka on. Valtaosa ns. neuroepätyypillistä pitäisi vaan laittaa kovaa kovaa vastaan tekemään niin kuin muutkin. Tämä on hyvä, vanha keino, ja tuotti parempaa tulosta kuin nykyinen. 

Ylipäätään kaikenlainen hoitaminen ei psyykkisiin juttuihin juurikaan auta. Ennen oli tylyä meininkiä ja ihmiset toipui jopa paremmin työkykyiseksi kuin nykyään. Kun laitettiin tarvittaessa pakkotyöhön sen sijaan, että hoivattiin. Tämä on järkyttävää tajuta, mutta niinhän se on.

Vierailija kirjoitti:

Tähän suuntaan kun jatketaan, niin 20 vuoden päästä lapset ei jaksa nousta edes sängystä. Kaikki jotain niksuja, naksuja, nepsyjä sun muita kirjainyhdistelmiä.

Ei nuo todelliset ongelmat ratkea sun keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuskulttuuri on nykyään liian individualistinen. Opettajilta ja koululaitokselta puuttu auktoriteetti, joka sillä aikaisemmin oli ja vanhemmat sysäävät usein kasvatusvastuun koululle ja psykiatrialle, joka määräilee nappeja keskittymishaasteisiin, vaikka lapsi oikeasti tarvitsisi vain lajityypillisen kognitiivista ergonomiaa tukevan oppimisympäristön. On hirvittävän kallista lätkäistä 20 %:lle joku nepsydiagnoosi sen takia, ettei että koululla ei ole keinoja rauhoittaa koulutiloja oppimiselle. Ei ihme, että psykiatria on ihan tukossa eikä rahaa löydy mistään.Oli ennenkin vilkkaita häirikköoppilaita, mutta opettajilla oli ennen enemmän keinoja laittaa sellaiset ruotuun. Ei mikään ihme, että jotkut lapset eivät kestä jatkuvaa meteliä ja sähläämistä. 

Ennen ne pahiten häiritsevät ongelmalapset pistettiin tarkkailuluokalle tai vastaavalle, mutta sitten keksittiin n

Huomaa, ettet ymmärrä neuroepätyypillisyyksiä. Meillä lapselle annetaan usein lisäaikaa kokeissa koulun aloitteesta. (Ei meidän  vanhempien.) Lapsi on ADD-piirteinen eli usein eksyy ajatuksissaan.

Silloin on ihan turha sanoa, että opettelee vain kertotaulun paremmin, jos lapselle tulee paperin nurkassa olevasta sammakon kuvasta mieleen, että sammakolla pitäisi olla äiti ja jää piirtämään äitisammakkoa. Kun totaalisesti unohtaa välillä, että piti olla tekemässä laskuja. Vaikka osaisi miten hyvin kertotaulun, ei se auta, jos unohtaa mitä on tekemässä. 

Ja tähän joku tulee sanomaan, että pitäisi jäädä vaan luokalleen. Mutta ei se keskittymistä paranna yhtään, jos osaa jo asiat ja pitää kuunnella ne uudestaan toisen vuoden. Silloin takuulla unohtuu piirtämään sammakoita vielä enemmän.

Tällaisista kommenteista kyllä huomaa kuinka jotkut eivät ymmärrä yhtään missä neuropoikkeavuudessa on kyse. Ja silloin toimenpiteillä mentäisiin vain päin mäntyä, kun yritetään korjata väärää asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki lapset jotain neurokirjon lapsia? Omana aikana he olivat vielä äärimmäisen poikkeus eikä jokaisessa koulussa niitä ollut. Kaikkea sitä taas.

Kyllä heitä ennenkin oli. He olivat niitä oppilaita, jotka olivat ylivilkkaita, muista lapsista eristäytyviä, poikkeuksellisen ujoja tai jotenkin muuten erilaisia. Joissakin kouluissa opetusta räätälöitiin heille sopivaksi, toisissa heidät jätettiin omilleen. Jos lapsen vanhemmat olivat paikkakunnalla paremmassa asemassa, noille lapsille järjestyi tukiopetusta tai muuta apua, mutta jos he olivat taviksien lapsia, he olivat vain ongelmaoppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni koki ensimmäisinä kouluvuosinaan vakavan, toimintakyvyn romahduttaneen uupumuksen, jonka aiheutti koulukuormitus  

😆🤣😀😂😄

Joku kaveriäiti ei kasvattanut kakaraa. 

Voidaan samalla lopettaa aikuisten työuupumussairaslomat ja lisätä kuria ja vaatimuksia työpaikalla, ja lisätä pari kiusaajaa tiimiin, sillä se "uupumus" katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Eilen Ylen radiouutisissa oli PISA-romahdusselittely osa 7006 menossa: hyvin pärjäävien oppilaidenkin tulokset laskevat! Totta hitossa ne laskevat, kun luokat ovat kirjaimellisia apinatarhoja, joissa on porukkaa, jotka eivät osaa edes puhua tai kirjoittaa kunnolla. Pitääkö näiden hyvien oppilaiden itsenäisesti vain porskuttaa tai kenties opettaa toisiaan, kun opettajien kaikki aikaa menee luku- ja kirjoitustaidottomien apioiden kaitsemiseen? Ei kai sellaisessa ympäristössä kukaan lopulta pärjää.

Milloin Suomi myöntää ongelman aiheuttajan sekä lakkaa selittelemästä ja keksimästä tekosyitä hyvin ilmeiseen ongelmaan? Ongelma ei siis ole tuo alussa mainittu hyvien oppilaidenkin tason laskeminen, vaan sen rupuaineksen taso, jota ei voi edes mustalla magialla tai voodoolla parantaa. Se Suomen on PISA-syöksykierteeseen laittanut. Miettikää opettajiakin: he joutuvat päästämään ensin ala-asteelta ja sitten yläasteel

Osa ammattikoululaisista "opiskelee" myös suuren osan etänä.